Hampaiden panoraamaröntgenkuvaus – suomalainen keksintö

Sodan jälkeen vuonna 1945 hammaslääketieteen tohtori Yrjö V. Paatero työskenteli Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella, vastuullaan röntgentutkimukset ja –diagnostiikka. Aikaa Paateron kaipaamalle tutkimustyölle ei kuitenkaan riittänyt, kun päivät täyttyivät rutiinityöstä. Filmi asetettiin potilaan suun sisään kerta toisensa jälkeen, sillä koko hampaiston tilan selvittämiseksi oli otettava useita röntgenkuvia. Tähän on oltava jokin nopeampi ratkaisu, Paatero tuumi, ja panoraamaröntgenkuvauksen siemen oli itänyt. Tie tähän hetkeen ei kuitenkaan ollut yksioikoinen, eikä jatkokaan mutkaton.

Pitkä tie akateemiseksi tutkijaksi

Yrjö Veli Paatero syntyi 1901 Helsingissä ja perhe muutti vuonna 1910 maatilalle Pohjois-Savoon. Koulunkäyntiä olisi pitänyt jatkaa Kuopion lyseossa, mutta koulun vaihtoa seuranneet vaikeudet ja koulukortteerissa asumisen aiheuttama koti-ikävä johtivat siihen, että kymmenvuotiaan Yrjön koulutie päättyi siltä erää. Opintie avautui uudestaan vasta vuonna 1916, kun perhe muutti takaisin Helsinkiin. Yrjö opiskeli ensin poikien valmistavassa ammattikoulussa metallialaa, ja suoritti sitten varastonhoitajan työn ohessa keskikoulun ja valmistui ylioppilaaksi Suomalaisen Yksityislyseon iltalinjalta vuonna 1933, ollessaan 32-vuotias. Saman tien hän aloitti hammaslääketieteen opinnot, edelleen työn ohella, ja valmistui kandidaatiksi kolmessa vuodessa.

Tutkijan ura alkoi 36-vuotiaana Helsingin yliopiston anatomian laitoksella, sillä hän joutui hammaslääketieteen kliinisen koulutuksen opetuspaikkojen vähyyden vuoksi odottamaan hammaslääketieteen opiskelujen jatkoa kahden vuoden ajan. Paateron ensimmäinen tieteellinen artikkeli, joka oli tehty yhdessä Esko Näätäsen kanssa, julkaistiin 1938 ja se käsitteli otsaontelojen röntgentutkimuksia. Hänen väitöskirjansa liikkui samassa aihepiirissä ja se tarkastettiin seuraavana vuonna, hammaslääketieteen opintojen ollessa vielä meneillään. Lisensiaatiksi hän valmistui 1941 ja sai samana vuonna tohtorin arvon. Sota katkaisi tutkimusuran useaksi vuodeksi ja Paatero suuntasi tarmonsa ja organisointikykynsä Puolustusvoimain veripalvelun toiminnan aloittamiseen ja siitä vastaamiseen.

Panoraamaröntgenlaitteen esimuodot

Paatero nimesi ensimmäisen, vuonna 1949 valmistuneen röntgenkuvausmenetelmänsä parablografiaksi. Siinä nauhamainen filmi asetettiin potilaan suuhun, ja potilastuolia pyörittämällä saatiin koko hampaisto kerralla filmille. Hän kehitti ideaa edelleen ja 1950 valmistui pantomografi, jossa filmi oli taivutettu potilaan kasvojen eteen. Tämä oli kuvantamismenetelmien kehityksessä sensaatio, sillä tekniikalla oli mahdollista saada kaarevia kerroskuvia mistä tahansa kehon osasta. Paatero näki siinä kuitenkin parantamisen varaa.

Kuukauden esineemme on kokeiluversio seuraavasta keksinnön vaiheesta, ortopantomografista. Laite on rakennettu Paateron työkalulaatikosta löytyneistä osista ja siinä on kaksi vierekkäistä pyöreää levyä, jotka pyörivät vivusta kääntämällä. Kuvassa oikealla näkyvän levyn päälle on kokeilumallia käytettäessä asetettu U-kirjaimen muotoon taivutettu röntgenfilmi. Vasemmanpuoleisen levyn päällä taas on pienestä pahvilaatikosta rakennettu teline, johon asetettiin pääkallo koekuvausta varten. Kokeiluversio valmistui 1957 ja sen avulla on otettu kallosta ensimmäinen panoraamaröntgenkuva, jossa jokainen hammas tallentui filmille kohtisuorassa. Lopullisessa versiossa, jollainen myös on Yliopistomuseon kokoelmassa, potilastuoli pysyi paikoillaan, mutta filmi ja röntgenlaite liikkuivat.

Kilpajuoksu keksinnön hyödyntämiseen

Yrjö V. Paatero rahoitti panoraamaröntgenkuvauksen keksimiseen tähdänneen työnsä pitkälti itse, apurahoja ei paljoa herunut. Ratkaisevaa oli, että Paatero kutsuttiin hänen aiheesta kirjoittamiensa artikkeleiden perusteella vuonna 1950 Yhdysvaltoihin Washingtonin yliopistoon kehittämään silloista keksintöään parablografia. Hän työskenteli Yhdysvalloissa 1,5 vuotta lähes yötä päivää, haluamatta hukata hetkeäkään ajasta, jolloin hänellä oli kaikki aineelliset resurssit käytössään. Syyskuussa 1951 Paateron työrupeama Yhdysvalloissa päättyi, ja lähtiessään hän huomasi, että kaikki pantomografin kehitystyötä koskevat paperit olivat kadonneet hänen salkustaan.

Suomeen saavuttuaan hän teki muistinsa varassa uudet suunnitelmat ja piirustukset ja ensimmäisen pantomografin rakentamisen rahoitti Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos. Yhdysvalloissa asia taas ei edennyt piirustuksista, suunnitelmista ja aineellisesta rikkaudesta huolimatta, sillä yksi tekijä puuttui: luova ongelmanratkaisija, joka olisi ratkaissut ideaan liittyneet haasteet. Edellä käyvä keksintö houkutteli muitakin hyötymään ja erään tällaisen yhteistyötarjouksena alkaneen ja katkeruuteen loppuneen tapauksen seurauksena Englannissa ehdittiin aloittaa Rotagraph-nimisen pantomografialaitteen tuotanto. Ensimmäinen ortopantomografi oli kuitenkin suomalaista tuotantoa ja syntyi Yrjö V. Paateron ja diplomi-insinööri Timo Niemisen yhteistyönä.

Keksijä jo lapsesta lähtien

Yrjö V. Paatero on kertonut, että hän keksi panoraamaröntgenkuvauksen eräänä yönä tammikuussa 1949, kun perheen vastasyntynyt toinen lapsi valvoi pitäen muunkin perheen hereillä. Paatero päätti kuluttaa yön pitkiä tunteja keksimällä jotain. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän ratkaisi käytännöllistä ongelmaa tai rakenteli laitteita. Paatero oli lapsesta lähtien luova ja hänellä oli taiteellisia harrastuksia, kuten piirtäminen, musiikki ja runous. Valokuvaus kiinnosti häntä erityisesti, mutta kameraa hän ei toiveistaan huolimatta saanut, kun sen ajateltiin olevan liian monimutkainen laite lapsen käsiin. Niinpä hän rakensi kameran itse ja kehitti myös lasinegatiivit. Hän rakenteli myös muita laitteita, kuten mekaanisia leikkihevosia muille lapsille ja myöhemmin opetti oman lapsensa rakentamaan kide- ja transistoriradioita. Panoraamaröntgenlaite on hänen keksinnöistään merkittävin, mutta hän kehitti ja sovelsi käytännössä myös kolmiulotteista röntgenkuvausta.

Hyvin tehty työ säilyy

Yrjö V. Paatero kuoli äkillisesti helmikuussa 1963. Viimeisinä elinvuosinaan hän sai kuitenkin kokea, kuinka hänen työnsä merkitys tunnustettiin monin tavoin. Vuosina 1954 ja 1955 hänet palkittiin ensin Brysselin, sitten Pariisin keksintömessuilla. Tasavallan presidentti myönsi Yrjö Veli Paaterolle professorin arvonimen vuonna 1959. Turun yliopistoon perustettiin hammaslääketieteellisen röntgenologian professuuri ja Paatero kutsuttiin vuonna 1961 tähän virkaan merkittävän tutkimustyönsä ansiosta. Hän ehti saada hieman myös taloudellista hyötyä keksinnöstään, kun ortopantomografin kaupallinen tuotanto aloitettiin 1961. Elämäntyöhönsä Paatero todennäköisesti suhtautui samoin, kuten tarkastellessaan Yhdysvalloista ostamaansa kivettynyttä puuta, johon oli tallentunut myös muinaisen madon syömät aukot ”(…)hyvin tehty työ säilyy, vaikka tekijä hukkuukin ajan virtaan.”

Helena Hämäläinen, amanuenssi

Lähteet:
Juhani Wolf, Erkki Tammisalo ja Erkki Paatero (2002). Yrjö V. Paatero – Panoraamaröntgenkuvauksen keksijä. Teoksesta Hippokrates – Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 2002. Sivut 99-118.
Tulonen, Aimo (1952). Pojan itku sai isän keksimään – Suomalainen röntgenlaite. Päivän Uutiset 25.6.1955. Sivu 7.