Yliopistomuseolla on käyty läpi kuluneen kesän ja syksyn aikana museon mielenkiintoista kemikaalikokoelmaa. Kokoelmissa on yli 2000 kemikaalia, joiden joukkoon kuuluu esimerkiksi lääkkeitä, kemikaalinäytteitä, analyysisarjoja, kemian opetuskokoelmia ja hammaslääketieteen paikka-aineita.
Kemikaaliselvityksen eli tuttavallisemmin myrkkyprojektin päättymisen kunniaksi marraskuun esineeksi valikoitui Viisaan muijan voide -linimentti, joka innoitti projektiin osallistuneita museolaisia. Muistutamme, että tässä kirjoituksessa mainitut lääkkeet ja reseptit ovat historiallisia, emmekä suosittele niiden käyttöä tai valmistusta kotona.
Voidetta kaikkiin vaivoihin
Viisaan muijan voide on linimentti eli nestemäinen lääke, jota sivellään tai hierotaan iholle. Linimenttejä on käytetty erilaisiin särkyihin, kuten reumaan, nyrjähdyksiin ja palovammoihin. Niitä valmistettiin apteekeissa tai tilaustuotteina.
Voide on ruskeassa paperihupullisessa lasipullossa, jonka etikettiin on kuvattu huivipäinen vanha nainen. Esine kuuluu Lääketieteen historian museon kokoelmaan ja on hankittu 1930-luvulla Enson apteekista. Etiketin mukaan Enson apteekki on ainoa paikka, joka tuotetta on tuohon aikaan valmistanut. Pakkaus ja sisältö ovat alkuperäisiä, tosin voiteesta on jäljellä enää hieman jäämiä pullon pohjalla.
Etiketti kuvaa voidetta yleislääkkeeksi, jota käytetään reumatismiin, lihaskipuihin, pistoksiin, pään- ja hammassärkyyn sekä satunnaisten vammojen parantamiseen.
Pullon kyljessä olevan käyttöohjeen mukaan linimenttiä käytetään ulkoisesti. Ainetta voidellaan villaisella lapulla lämpimässä 10 minuutin ajan, jonka jälkeen kipeä paikka peitetään lääkkeellä kostutetulla villaisella kankaanpalasella.
Kihelmöivä kapsaisiini
Linimenttien koostumukseen kuului usein ihoa rauhoittavia, suojaavia tai lämmöntunnetta aikaansaavia ainesosia. Usein vaikuttavana aineena käytettiin chilipippureista saatavaa kapsaisiinia, joka vaikutti hermopäätteisiin ja sai linimentin tuntumaan polttavalta tai kihelmöivältä. Kapsaisiini on kuitenkin myrkyllistä nieltynä, ärsyttää ihoa, vaurioittaa vakavasti silmiä sekä voi aiheuttaa nielemisen ja hengityksen vaikeutumista.
Viisaan muijan voide sisältää mm. paprika/chili tinktuuraa, etanolia, kamferia, kaliumsaippuaa, vettä, ammoniakkia sekä erilaisia öljyjä kuten rosmariinia, laventelia, timjamia ja neilikkaa.
Mieleenpainuvat nimet
Viisaan muijan voiteen lisäksi viime vuosisadalla on ollut käytössä muitakin erikoisilla nimillä varustettuja linimenttejä, kuten Viisaan ukon voide, Kyrön äijän voide, Ojan isännän linimentti, Hota-linimentti ja Sloan’s liniment. Tänä päivänä osa näistä nimistä ja kuvista voi tosin vaikuttaa epäkunnioittavilta.
Sloan’s liniment -lääkkeen kehittäjä oli Andrew Sloan, joka oli itseoppinut eläinlääkäri ja hevostenhoitaja. Lääkettä käytettiinkin alun perin hevosten lihasjäykkyyden helpottamiseen. Ihmisten käyttöön ja myyntiin linimenttiä alkoi mainostaa Andrewn poika Earl Sawyer Sloan, ja linimenttiä alettiin valmistaa teollisesti 1900-luvun alussa.
Hota-linimentin lisäksi saatavilla oli myös Hota-pulveria, joka oli tamperelaisen lääketehtaan Starin valmistama särkylääke. Pulverin suosio kesti aina 1960-luvulle asti. Lääkettä kutsuttiin myös intiaanipulveriksi pakkauksessa näkyvän intiaanihahmon mukaan.
Myrkkyprojekti 2022
Yliopistomuseon kemikaaleja on selvitelty paljon kokoelmamuuttojen aikana. Aiempia julkaisuja aiheesta voi lukea Yliopistomuseo muuttaa –blogin jutuista Kylläpä myrkyn lykkäs! – myrkkysavottaa muuttoprojektissa osa 1 ja osa 2 sekä Konservaattori-lehdestä (Myrkkyjä muuttamassa, 2018).
Muuton 2019–2021 aikana kaikki museon kemikaalit siirrettiin uusiin kokoelmatiloihin Museoviraston kokoelmakeskukseen. Uusissa tiloissa kemikaaleja varten on varattu ilmastoidut kaapit, mutta pian huomattiin, ettei tila tule riittämään kaikille. Turvallisten kemikaalien erottamiseksi ilmastoiduista kaapeista päätettiin kokonaisuus käydä läpi vielä kerran.
Selvittelyä, lajittelua ja hyviä hermoja
Totesimme, että läpikäyntiin tarvitaan osaamista kemian alalta. Meitä kehotettiin tekemään yhteistyötä opiskelijoiden kanssa ja saimmekin kesätöihin kemiaa opiskelevan Maija Montosen.
Myrkkytiimi listasi reilut 2000 kemikaalia Exceliin Maijalle läpikäytäväksi. Kemikaaleista selvitettiin puuttuvia tietoja kuten tuntemattomiksi jääneitä aineita, vaarallisuusmerkintöjä ja CAS-numeroita. CAS eli Chemical Abstract Service on kemikaalien tunnistenumerojärjestelmä. Näiden lisäksi kemikaaleille annettiin säilytyssuosituksia ja ne värikoodattiin vaarallisuusarvion mukaan. Selvitysten perusteella aineet lajiteltiin muun muassa ominaisuuksien (orgaaniset, epäorgaaniset, hapot ja hapettavat, syttyvät) ja olomuodon (nesteet, kiinteät) mukaan.
Selvitysten ja lajittelun jälkeen kemikaaleja pakattiin uudelleen, valokuvattiin ja tiivistettiin Parafilm-kalvolla. Myrkyt pakattiin läpinäkyviin muovilaatikoihin, ja nesteitä sisältävien laatikoiden pohjalle lisättiin imeytysliinaa mahdollisia vuotoja varten.
Tiimiläiset käyttivät kemikaalien käsittelyn aikana henkilönsuojaimia, kuten moottoroitua hengityssuojainta, nitriilisiä kemikaalihanskoja sekä suojaessua. Ovilla käytettiin tarramattoa estämään haitta-aineiden leviämistä muihin tiloihin. Tarkempia tutkimuksia vaatineita kemikaaleja käsiteltiin vetokaapissa.
Läpikäynnin aikana kemikaaleista tehtiin myös poistoja, jos lääkepakkaukset olivat liian huonokuntoisia tai liian vaarallisia säilytettäväksi. Poistettaviin esineisiin kuului esimerkiksi kemikaaleja, jotka ovat tappavia hengitettynä, jos pullo kaikista varotoimenpiteistä huolimatta hajoaisi.
Kaikki hyllyssä!
Helsingin yliopistomuseo on myös mukana MUHA-hankkeessa (Suomalaisten museotyöympäristöjen koetut ja mitatut vaaratekijät). Kemikaaliprojektin aikana pakkaustilasta mitattiin haihtuvia liuottimia, 3M-diffuusiokeräimellä. Mittausten tuloksia jäämme mielenkiinnolla odottamaan.
Kemikaalien lajittelu, uudelleenpakkaus ja hyllytys sijaintitietoineen oli valtava urakka, mutta lopputuloksena museon kemikaalikokoelma on paremmin järjestetty ja kemikaaleista on saatu paljon hyödyllistä tietoa. Vaarallisimmat kemikaalit saatiin eroteltua ilmastoituihin kaappeihin ja niiden käsittely on jatkossa turvallisempaa.
Maijan kokemuksia myrkkyprojektista
Kuka olet ja mitä opiskelet?
Olen Maija Montonen ja opiskelen kolmatta vuotta Kemian kandiohjelmassa Helsingin yliopistossa.
Mikä sai kiinnostumaan tästä projektista?
Projektissa pääsin hyödyntämään jo opinnoissa kertynyttä kemian tietämystä, mutta myös oppimaan paljon uutta, josta on varmasti hyötyä jatkon kannalta. Tämä oli myös hyvin ainutlaatuinen mahdollisuus, jollaista en usko, että kovin usein tulee vastaan. Museokokoelmissa oli rekrytointiviestin perusteella hyvin laaja valikoima erilaisia kemikaaleja ja lääkkeitä, joista olin kiinnostunut tietämään lisää. Tietenkin myös työtä oli mahdollista tehdä etänä hyvin itsenäisesti, mikä oli mieluisa tapa itselle varsinkin kesällä.
Työtehtävät ja parhaat kemikaalien selvitysvinkit?
Tehtäviini kuului muun muassa selvittää, mitä kemikaalit sisältävät, aineiden CAS-numerot ja miten ne olisi parasta säilyttää. Säilyttämispaikan määrittämisessä arvioitiin kemikaalien vaarallisuutta, olomuotoa ja onko aine epäorgaaninen, orgaaninen, hapettava jne.
Lähteinä käytin eniten sivustoja, kuten Pubchem, Sigma Aldrich ja ILO:n kansainvälisiä kemikaalikortteja. Monet kemikaalit olivat niin vanhoja tai tuntemattomia, että niistä löytyi hyvin rajallisesti tietoa, jolloin piti tehdä hieman syvempää ’’salapoliisityötä’’ ja kahlata läpi monia nettisivuja. Joidenkin kohdalla tein vaarallisuusarvioinnin jonkun muun vastaavan kemikaalin perusteella. Erilaiset käännösohjelmat olivat myös hyödyllisiä, koska monista lääkkeistä löytyi tietoa vain esimerkiksi saksan kielellä.
Suurimmat haasteet ja onnistumiset?
Suurin haaste monen kemikaalin kohdalla oli löytää minkäänlaista varmaa tietoa sen sisällöstä. Varsinkin hammaslääketieteen kokoelmien kanssa oli monesti vaikeuksia, koska pakkauksissa ja purkeissa luki usein vain valmistajan nimi. Oli myös muutamia vanhoja lääkkeitä, joista on nykypäivänä uusia versioita samalla nimellä. Näiden kohdalla oli vaikeuksia selvittää, sisältääkö vanha versio samoja aineita vai ei. Joidenkin lääkkeiden kohdalla taas esim. vaikuttava aine oli tiedossa, mutta kyseisen aineen ominaisuuksista ei löytynyt minkäänlaista tietoa.
Lisäselvityksiä tehdessä oli mukava huomata, että monesta aiemmin epävarmaksi merkitystä kemikaalista sai löydettyä lisää tietoa ja paremmin määritettyä niiden säilytysratkaisun. Olen myös iloinen, että pysyimme suhteellisen hyvin arvioidussa aikataulussa, kun ottaa huomioon kemikaalikokoelman koon.
Millaista oli työskennellä kemianopiskelijana museossa?
Huomasin, että tietoni museoiden työntekijöiden työtehtävistä olivat melko rajalliset. Oli mielenkiintoista kuunnella keskusteluja ja saada enemmän tietoa siitä, millaisia erilaisia asioita ihmisten arkeen kuuluu museotyöntekijöinä. Näyttelyitä osaa jatkossa katsella hieman uudella silmällä ja arvostuksella.
Suosikkikemikaali?
Suosikkeihin kuuluu tietenkin sellaiset, joista löytyi helposti tietoa 😊
Itseä kiehtoi monet hieman rajummat aineet, joiden takia projekti todellakin ansaitsee nimen ’’Myrkkyprojekti’’. Monet näistä olivat eri kasveista ja sienistä, kuten myrkkykoiso, hullukaali, hulluruoho ja torajyvä, peräisin olevia aineita. Myös homeopaattisten lääkkeiden joukossa oli hyvin mielenkiintoisia vaikuttavia aineita, kuten huppu-ukonhattu ja surukuku-käärmeen myrkky. Suosikkeja olivat myös sellaiset, joissa oli jokin tarina. Näitä olivat esimerkiksi Rimpelin-eliksiiri tai unikonsiemeniä sisältävät hapankorput ja niiden aiheuttama positiivinen huumetesti.
Rimpelin-eliksiirin resepti: 2 litraan hienoa konjakkia sekoitetaan puoli litraa suolaa. Tähän lisätään seos, joka on saatu kun 1 ruokalusikallinen pikiöljyä tai tervaa on keitetty 1 litrassa vettä, kunnes se on haihtunut puoleen.
Toisessa kuvassa olevia hapankorppuja on käytetty kandidaattien opetuksessa. Jos syö pussissa olevan määrän unikonsiemenillä maustettuja hapankorppuja, niin virtsanäyte on opiaattien osalta positiivinen.
Kuvat: Helsingin yliopistomuseo / Jenni Jormalainen ja Henna Sinisalo.
Jenni Jormalainen
Esinekonservaattori
Lähteet:
Bay Bottles: Sloan’s Liniment, Kills Pain. https://baybottles.com/2018/04/10/sloans-liniment-kills-pain/
Drugs.com: Sloan’s Liniment. https://www.drugs.com/mtm/sloan-s-liniment.html
Ryhmärenki: Apteekkimuseon aarteita. https://ryhmarenki.fi/wp-content/uploads/2018/02/Apteekki-museon-aarteita-Tieto-ja-kysymyskortit.pdf
Toriapteekki: Kamferitippoja, Kyrön äijää ja Viisasta muijaa. https://www.toriapteekki.fi/historia
Vahvike, ryhmä- ja viriketoiminnan aineistopankki: Apteekki: Linimentit. https://www.vahvike.fi/fi/kuvat/kuva/637
Wikipedia: Earl Sloan. https://en.wikipedia.org/wiki/Earl_Sloan
Wikipedia: Adolf Rimpiläinen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Rimpil%C3%A4inen
Yle, Priima: Muistatko mummon ihmerohdot. http://vintti.yle.fi/yle.fi/priima/node/403.html