Kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa. Toinen seisoo ja toinen makaa. Lehmien edessä on rehukaukalo ja alla lantala. Lehmät ovat osa pienoismallia, jota käytti maitohygieenikko ja eläinlääkäri Walter Ehrström (1890–1966). Esine on kolmisenkymmentä senttimetriä suuntaansa, ja sen arvioitu valmistusvuosi on 1937.
Parsinavetassa eläimet on kiinnitetty parteen, jolloin ne voivat seistä tai maata mutta eivät kääntyä ympäri. Ruotsissa ja Norjassa parsinavettoja ei saa enää rakentaa, ja Suomessakin niistä luopumisesta on keskusteltu jo pitkään.
Lehmien terveyttä ja navetan hygieniaa ylläpidetään lannan siivoamisella. Nykypäivän navetassa lanta ja likainen kuivike poistetaan lehmien alta lantakouruun, ja virtsa erottuu alla olevaan virtsakanavaan ja edelleen ulkopuolella olevaan virtsasäiliöön. Lannansiirtimet siirtävät lannan kourusta lantalaan varastoitavaksi. Lantalasta se toimitetaan aikanaan lannoitteeksi pelloille. Myös virtsa voidaan käyttää lannoitteena.
Walter Ehrströmin maitohygienia
(Otto) Walter Ehrström oli ensimmäinen suomalainen maitohygienialle omistautunut eläinlääkäri. Hän opiskeli Hannoverissa ja väitteli tohtoriksi Leipzigissä vuonna 1920. Toimiessaan Helsingin kaupungineläinlääkärinä vuosina 1918–1954 hän loi Helsinkiin maidontarkastusjärjestelmän, jossa maidosta otettiin näytteitä eri kohdissa toimitusketjua. Maito määrättiin viilennettäväksi nopeasti jäillä, ja kuljetuksista luotiin aiempaa systemaattisempia, jotta maito ei ehtisi pilaantua matkalla kuluttajille. Myös valvonta sekä valistus- ja neuvontatyö olivat olennainen osa järjestelmää, ja 1920-luvulla aloitettiin palkitsemis- ja kilpailutoiminta. 1930-luvulla maitoa ryhdyttiin hinnoittelemaan laadun mukaan. Näiden toimenpiteiden avulla maidon laatu parani huomattavasti aiemmasta.
Muissakin kaupungeissa ja kauppaloissa otettiin käyttöön Helsingin maidontarkastusjärjestelmä, ja se oli mallina myös vuoden 1946 maidontarkastuslaissa. Ehrström osallistui vahvasti lain valmisteluun, ja lain periaatteisiin nojaa myös nykyinen EU-lainsäädäntö maitohygieniasta. Sotien jälkeen Ehrström sai Unicefin lahjoittamaan uusia pastörointikoneita meijereille ja onnistui nivomaan Helsingin olympialaisetkin maitohygieniaan, sillä ne olivat hyvä syy tehostaa valvontaa ja lisätä resursseja.
Helsingin yliopistomuseon kokoelmiin kuuluva lantala lehmineen on luultavasti Ehrströmin valistustyössään käyttämä. Messunäyttelyissä ja ammattilehdissä oli esillä mallinavettoja, materiaaleja ja uusia työtapoja. Ehrström lahjoitti valistusaineistoaan vuonna 1945 perustetulle Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle. Sieltä esineet päätyivät Eläinlääketieteen historian museoon, joka yhdistettiin 2000-luvun alussa Helsingin yliopistomuseoon. Lantalan pienoismalli on esillä Helsingin observatoriolla 11.9.2021 saakka Ajasta allakkaan -näyttelyssä, joka on tehty yhteistyössä Yliopiston almanakkatoimiston kanssa.
Lannan hyödyntäminen
Lantala liittyy eläintenhoidon lisäksi yleiseen puhtauteen ja ravinteiden hyödyntämiseen. Kuten tunnettua, lantaa on käytetty jo pitkään satokasvien kasvun tehostamiseen, mutta aina sitä ei ole osattu käsitellä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietoa lannan oikeanlaisesta käsittelystä on jaettu muun muassa kalentereissa niin sanottuina valistusartikkeleina. Vuoden 1899 almanakassa valistus on annettu tarinan muodossa otsikolla “Latriinilannan oikea waarinottaminen”:
“– – Toimelan Antti – – oli tullut – – pistäytymään tuttawansa Wanhalan Matin luona.
– –
– Ei, käydään nyt ainakin karjaasi katsomassa. Karjahan on nykyään se, jonka tähden “noustaan ja lasketaan”. Sen ympärille taloutemme kohdistuu, sen puolesta ja takia toimeenpiteitämme tähtäämme.
– –
Siellä teki Matti sitten selkoa, miten hän suwisin ajaa kuiwaa multaa lannan alustamaaksi, kun lantawarat owat pelloille tulleet wedätetyiksi. Wielä warustaa samallaista kuiwaa maata talwen waralle, jolloin kasaantuneet lantawarat usein lewitetään ja multakerros pannaan aina wäliin. Lanta ei pääse siten pilalle palamaan ja mitä lannasta haihtuu, se wäkewöittää maan. Wielä tallin ja nawetan säiliöihin kokoontuneellä wirtsalla waletaan tunkioita.” [sic]
Lannan hoitamisesta kerrotaan myös almanakassa vuodelta 1862:
”Yhtä surullista, kuin sen pitäisi olla odottamatontakin, on että lähes useammista maanwiljelijöistä näemme, kuinka lantaa sopimattomasti hoidetaan, ja kuitenki myönnyttää ja käsittää jokainen nawetta-lannan suuren arwon ja tarpeellisuuden.” [sic]
Hyvää lantaa on siis turha heittää hukkaan, joten neuvojen jakaminen on ollut varsin tarpeellista. Mitä lannalle sitten pitäisi tehdä ja mitä haittaa on lannan vääränlaisesta käsittelystä? Nykyään ohjeistuksen lannan käsittelyyn voi lukea suoraan laista. Nitraattiasetus kertoo muun muassa lantaloiden vähimmäistilavuudet, lannan sallitut levitysajankohdat sekä sallitut etäisyydet vesistöistä ja kaivoista. Myös Ruokavirastolla on ohjeita lannoitteiden käyttöön. Väärin käsitelty ja levitetty lanta voi aiheuttaa sadon pilaantumista, eläinten sairastumista tai ympäristön turmeltumista. Itämerenkin typpikuormitus on suurimmaksi osaksi peräisin maataloudesta ja yhdyskunnista. Lisäksi lannan varastoinnista ja käsittelystä syntyy hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöjä.
Vuonna 1958 perustettu Walter Ehrströmin säätiö jakaa edelleen ”hyvän maidon tuottajille ja ansiokkaasti elintarvikehygieniaa edistäneille” pronssisia, hopeisia ja kultaisia mitaleja. Mitalien jakoperusteet ovat tosin herättäneet kritiikkiäkin. Esimerkiksi vuonna 2018 ilmestyneessä Eläinystävä-lehden artikkelissa kerrotaan mitalin saaneiden maitotilallisten eläinsuojelurikkomuksista. Säätiö on myös lahjoittanut Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle tiedekunnalle maitohygienian ja nautaterveydenhuollon professuurin vuonna 2000 ja maidon teollisen hygienian professuurin vuonna 2006. EE-talossa Viikissä on Ehrströmin mukaan nimetty luentosali, jonka edustalla on Ehrströmin vaiheita esittelevä vitriini. Lisäksi Ehrströmin vaikutus näkyy edelleen yhdistystoiminnassa muun muassa Maitohygienialiittona ja Maito ja Terveys r.y.:nä. Maitoon liittyvästä tiedotuksesta, jota propagandaksikin kutsutaan, voi lukea tämän blogin edellisestä julkaisusta.
Saara Seppälä, asiakasneuvoja, opas / Helsingin Observatorio
Lähteet
Alitalo, Ilkka: Ehrström, Walter. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–. http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008120, viitattu 8.6.2021.
Itämeren typpikuorma Suomesta – ymparisto.fi. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_typpikuorma_Suomesta(31457), viitattu 9.6.2021.
Lannoitus – Ruokavirasto. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/ymparistokorvaus/lannoitus/, viitattu 9.6.2021.
Lehtonen, Satu: Naapurimaat kieltäneet parsinavetat. Maaseudun Tulevaisuus 11.10.2016. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/naapurimaat-kielt%C3%A4neet-parsinavetat-1.164549, viitattu 16.6.2021.
Lindqvist, Maria: Vain hyvinvoiva eläin tuottaa hyvin? – Maitohygieniamitali eläinsuojelu- ja ympäristörikostutkinnassa oleville tuottajille. Eläintenystävä 15.6.2018. https://www.elaintenystava.fi/uutiset/kotimaa/245-vain-hyvinvoiva-elaein-tuottaa-hyvin-maitohygieniamitali-elaeinsuojelu-ja-ympaeristoerikostutkinnassa-oleville-tuottajille-091411-15062018, viitattu 9.6.2021.
Säätiö. Maitohygienialiitto. http://www.maitohygienialiitto.fi/walter-ehrstromin-saatio/saeaetioe, viitattu 9.6.2021.
VirtuaaliKYLÄ – Opetusmaatilat. http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/?tila_id=1&prosessit&pid=2&aid=20&kortti=3399&o=1218, viitattu 15.6.2021.
Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141250, viitattu 9.6.2021.
Walter Ehrström – maitohygienian uranuurtaja. http://www.maitohygienialiitto.fi/walter-ehrstromin-saatio/walter-ehrstrom, viitattu 7.6.2021.