Museomme kokoelmaan kuuluu yksi erityisen ainutlaatuinen esine, kauniilla ja koukeroisella käsialalla kirjoitettu asiakirja, jonka alaosassa on allekirjoituksia ja iso punainen, langalla kiinnitetty vahasinetti. Sen ensimmäiseltä riviltä erottuvat sanat Christina, Gud ja Sverige. Kyseessä on Kuninkaallisen Turun akatemian pergamentille laadittu perustamisasiakirja, joka on päivätty 26.3.1640. Tätä päivämäärää pidetään nykyisen Helsingin yliopiston vuosipäivänä ja perustamisajankohtana.
Pian Turun palon jälkeen syksyllä 1827 päätti Venäjän keisari Nikolai I siirtää akatemian Helsinkiin, josta oli tullut autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 15 vuotta aikaisemmin. Helsinkiin siirrettiin akatemian mukana hopeiseen rasiaan taiteltu perustamisasiakirja ja muita esineitä, jotka olivat säilyneet tulipalossa.
Pergamentti, entisaikojen paperi
Pergamenttia käytettiin Euroopassa vuosisatojen ajan erilaisten kirjoitusten alustana ennen kuin paperi yleistyi. Vuohen, vasikan tai lampaan nahasta valmistettava kirjoitusmateriaali keksittiin antiikin Kreikassa, joskin siellä papyruksen käyttö oli suositumpaa. Materiaalia kehitettiin ja sen laatua parannettiin nykyisen Turkin länsiosassa sijainneessa Pergamonin (nyk. Bergaman) kaupungissa erityisesti kirjureiden käyttöön.
Pergamentti alkoi syrjäyttää papyruskääröt 300-luvulla, jolloin syntyivät koodeksit eli nykyistä kirjaa muistuttavat käsinkirjoitetut niteet. Pergamentti yleistyi erityisesti siksi, että sen molemmille puolille voitiin kirjoittaa toisin kuin papyrukselle. Se oli myös kierrätettävää: teksti voitiin hangata pinnasta pois ja tilalle voitiin kirjoittaa uusi. Pergamentista tuli keskiajalla suosittu kirjoitusmateriaali Euroopassa. Vaikka pergamentti poistui hiljalleen käytöstä uuden materiaalin, lumppupaperin, yleistyessä 1500-luvun kuluessa, ei sen käyttöä lopetettu kokonaan.
Monet viralliset ja tärkeät asiakirjat tehtiin edelleen pergamentille, kuten yliopistomme perustamisasiakirja. Pergamentti on osoittautunut kestäväksi materiaaliksi ja lukuisia siitä tehtyjä asiakirjoja on säilynyt erilaisissa kokoelmissa.
Mitä perustamisasiakirja meille kertoo ja miksi akatemia perustettiin?
Yliopiston perustamisasiakirjan ovat allekirjoittaneet kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen jäsenet: valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstierna, valtakunnanmarski Jacob de la Gardie, valtakunnanamiraali Carl Gyllenhielm, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, valtakunnanrahainvartija Gabriel Oxenstierna ja esittelijä Johan Silverstiärna.
Kristiina oli akatemiaa perustettaessa vasta 13-vuotias. Hänen isänsä Kustaa II Aadolf oli suunnitellut akatemiaa valtakuntansa Itämaahan, mutta ei itse tätä ehtinyt näkemään, koska kuoli 30-vuotisessa sodassa vuonna 1632. Kuninkaan suunnitelma kuitenkin toteutettiin, sillä hänen tärkeä tavoitteensa oli juurruttaa protestanttinen uskonto koko valtakuntaan. Tämä onnistuisi kouluttamalla pappeja ja virkamiehiä uudessa akatemiassa, jolla ei ollut roomalaiskatolilaisuuden painolastia. Valtakunnan itäosassa sijaitseva opinahjo olisi myös helpommin saavutettavissa siellä syntyneille, opinhaluisille nuorukaisille. Turku oli 1600-luvulla yksi suurimmista ja kansainvälisimmistä kaupungeista pohjoisen Itämeren alueella.
Akatemian perustamisasiakirjassa todetaan, että kouluja ja akatemioita on kaikkina aikoina pidetty ”taimistoina ja istukastarhoina, joissa tieteet, hyvät tavat ja avut syntyvät ja alkavat”, kun niitä oikealla tavalla opetetaan ja harjoitetaan. Siinä kirjoitetaan myös, että akatemia eli yliopisto asetetaan ja perustetaan Turun kaupunkiin, ja siellä ”opetettakoon ja harjoitettakoon kaikkia luvallisia oppiaineita, kuten pyhää raamattua, lakia ja oikeutta, lääke- ja muita tieteitä.”
Asiakirjan vaiheita
Perustamisasiakirjaa säilytettiin reilun kolmen vuosisadan ajan taiteltuna hopeisessa rasiassa. Kun asiakirjaa ja sen lipasta alettiin tutkia, pääteltiin sen väristä ja pinnan jäljistä, että rasia oli kärsinyt kovasta kuumuudesta. Se olisi siis mahdollisesti pelastanut perustamisasiakirjan Turun palossa. Vai liittyvätkö havainnot kuitenkin toisen maailmansodan aikaisiin palopommeihin, jotka aiheuttivat yliopiston päärakennukselle huomattavat vahingot?
Yliopiston päärakennus valmistui C. L. Engelin piirustusten mukaan vuonna 1832. Sen kolmanteen kerrokseen sijoittui suurehko sali konsistorin eli professoreista koostuvan ylimmän päättävän elimen kokouksia varten. Vanhat valokuvat kertovat, että salissa oli esillä yliopiston Turusta pelastuneita aarteita kuten marmoriset muotokuvat kuningatar Kristiinasta ja keisari Aleksanteri I:stä sekä suuret muotokuvat Venäjän keisareista, jotka olivat suuriruhtinasaikanaan yliopiston kanslereita. Vanhaan konsistorisaliin oli kaavailtu 1930-luvun alussa rehtori K. R. Brotheruksen mukaan museohuonetta. Oliko perustamisasiakirja lippaassaan tuolloin salissa? Tätä ei valokuvista voi nähdä.
Yliopiston hallintorakennus valmistui vuonna 1978 Fabianinkadun ja silloisen Hallituskadun (nyk. Yliopistonkatu) kulmaukseen Porthaniaa vastapäätä. Hallintorakennuksen kellarikerrokseen (K3) tehtiin muita huoneita korkeammat tilat yliopiston museon näyttelyä varten. Perustamisasiakirja pääsi konservaattorin käsittelyyn Lontooseen 1970-luvun alussa. Se päätettiin ottaa pysyvästi pois hopearasiastaan ja kehystää. Ja kymmenen vuotta myöhemmin asiakirja olikin jo esillä museon perusnäyttelyssä. Suuret, 1800-luvulla hankitut keisarimuotokuvat saivat museosta paikkansa, samoin monet yliopiston aarteet, vanhat tutkimuslaitteet ja havaintovälineet. Yliopiston museoon otettiin vastaan tilausryhmiä, ja se oli kaikille avoinna lukuvuoden avajaiskarnevaalipäivinä 1990-luvun alusta lähtien. Kun museo muutti Arppeanum-rakennukseen Snellmaninkadulle vuonna 2003, sai perustamisasiakirjaa ihailla museon neljännessä kerroksessa kuutena päivänä viikossa.
Arppeanum-rakennus ja sen näyttely suljettiin yleisöltä keväällä 2014. Seuravana vuonna perustamisasiakirja pääsi kunniapaikalle yliopiston tarinan kertoneeseen Ajattelun voimaa -näyttelyyn yliopiston päärakennukseen. Tuolloin vanha kehystys ja vanhat suojapahvit ja kehykset päätettiin poistaa ja korvata uusilla, laadukkaammilla materiaaleilla. Näyttely suljettiin loppuvuonna 2020, mutta pian asiakirja on taas yleisön nähtävillä uudessa paikassa.
Tämä esine tulee esille museomme uuteen ydinnäyttelyyn, joka avautuu syksyllä 2023 Helsingin yliopiston päärakennukselle.
Pia Vuorikoski, näyttelypäällikkö
Lähteet ja kirjallisuus
Pekka T. Heikura. Pergamentti oli keskiajan paperi. Kemia 1/2012.
”Rehtori K. R. Brotheruksen haastattelu”. Kansan kuvalehti 13.2.1931.
Mirkka Lappalainen. Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632. Helsinki, 2014.
Ivar A. Heikel. Helsingin yliopisto 1640-1940. Helsinki, 1940.