Kokoelmat kertovat
Maaliskuun kuukauden esine on valkoinen, jousitettu keinutuoli. Tuoli on kevyesti topattu kankaalla, jossa on vaaleanruskealla pohjalla näyttäviä, suuria kukkia. Museoesineellä ei toki voi istua, mutta tuoli näyttää nykysilmäänkin varsin mukavalta ja ergonomiselta. Tuolia on käyttänyt diakonissa Matilda Hjon, joka eli vuosina 1877–1967, ja oli rohkea ja sitkeä organisoija, ihmisystävä ja johtaja.
Yliopistomuseon käsityötieteen kokoelmassa on kymmenittäin juhlapukuja, joista lähes jokainen on ainutlaatuinen, mittatilauksena tehty. Kaikkien näiden uniikkien pukujen joukossa yksi iltapuku on kuitenkin vielä erityisen omalaatuinen, sillä silkkinen leninki on ollut myös kuvataiteilija Sam Vannin maalauspohja.
Puvun on omistanut Maya Vanni, alkujaan Maja London (1916–2010). Hän syntyi Turussa ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi muutti Pariisiin vuonna 1935. Hän solahti kaupungin sykkeeseen, opiskeli, juhli, keskusteli ja ystävystyi taiteilijoiden kanssa. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muun muassa Vivica Bandler ja Tove Jansson.
Vuonna 2015 Helsingin yliopiston Aurora-rakennuksen kellaritiloista tehtiin löytö: kadoksissa ollut Helmi Biesen maalaus Vanha mänty. Kuka oli taiteilija teoksen takana, ja miten maalaus oli päätynyt kellariin?
Pöydällä lepää hauras, silkkinen lippu. Se on Wiipurilaisen Osakunnan ensimmäinen lippu, ja täynnä symboliikkaa. Niin täynnä, että sen valmistuminen myöhästyi vuosia, koska lippu kiellettiin jo ennen kuin sitä alettiin tehdä.
Marraskuun kuukauden esine on suomalainen muotoiluklassikko − tuoli, joka on varmasti monille tuttu erilaisista tiloista. Domus-tuolin tarina alkoi sodan jälkeisen asuntopulan aikana, tai ehkä ajatusaihiona jo 1930-luvulla tuolin suunnittelijan Ilmari Tapiovaaran mielessä. Vanerista taivutetusta, alun perin opiskelija-asuntolan sisustukseen suunnitellusta tuolista tuli ajan kuluessa sarjatuotantona valmistettu maailmanmenestystuote. Helsingin yliopistomuseon kokoelmiin Tapiovaaran Domus-huonekaluja on saatu lahjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta.
Komea, kiharatukkainen nuori mies seisoo Helsingin yliopiston päärakennuksen neljännen kerroksen käytävällä. Paino on toisella jalalla, hän on alasti. Hän katsoo hieman alaviistoon, ilme on vakava ja hieman surumielinen. Onko hän Antinous?
Kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa. Toinen seisoo ja toinen makaa. Lehmien edessä on rehukaukalo ja alla lantala. Lehmät ovat osa pienoismallia, jota käytti maitohygieenikko ja eläinlääkäri Walter Ehrström (1890–1966). Esine on kolmisenkymmentä senttimetriä suuntaansa, ja sen arvioitu valmistusvuosi on 1937.
Kouluruokalan seinälle kiinnitetty maidon hyötyjä esittelevä juliste lienee monelle tuttu näky. Arkipäiväisellä julisteella on pitkä historia, jonka voi nähdä liittyvän niin kansanvalistukseen kuin maatalouden tukemiseenkin. Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa on useampi maitovalistusjuliste. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme kahdenkymmenen paperisen julisteen sarjaa, jotka on ajoitettu 1920–1930-luvuille. Viime talvena osallistuimme Merkitysanalyysia paikallismuseoille -koulutukseen, jonka aikana analysoimme kahtakymmentä maitojulistetta osallistaen siihen Yliopistomuseon kokoelmatiimiä.
Kesäkuu on Suomen luonnossa hirvien vilkkaan liikehdinnän aikaa, mutta yksi hirvi pysyy alati paikoillaan Helsingin Etu-Töölössä. Tällä kertaa kuukauden esine on monelle tuttu, Luonnontieteellisen museon sisäänkäynnin kupeessa ylväänä seisova Hirvi-veistos. Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen (1886–1978) luoma realistinen, sarvipäistä uroshirveä kuvaava teos kuuluu Helsingin yliopiston taidekokoelmaan.
Stadin ammattiopisto lahjoitti Helsingin yliopistomuseolle yhdeksän vahakuvaa vuonna 2013. Aluksi esineiden taustoista ei tiedetty mitään, mutta etikettien ja signeerausten avulla oli mahdollista päätellä, että vahakuvat oli valmistanut sisar Hippolyta ja että ne olivat peräisin Saksan Kölnistä. Näiden tiedonmurusten avulla oli mahdollista aloittaa salapoliisityö, jonka tuloksia esittelen tässä blogikirjoituksessa.
Jatka lukemista ”Sisar Hippolytan perintö”