Kuulakärkikynä syrjäytti täytettävän mustekynän arkikäytöstä 1960-luvulla. Myös muut mustekynien käyttöön liittyvät tarvikkeet kuten mustepullot, täytepatruunat ja mustekuivaimet ovat pitkälti kadonneet työpöydiltä ja toimistoista. Täytekynistä on tullut harrastajien keräilykohde. Tämän kuukauden esineemme, puinen mustekuivain, on muisto ajalta, jolloin mustekynät olivat vielä arkipäivää. Mustekuivain on peräisin presidentti ja professori Kaarlo Juho Ståhlbergin työhuoneesta.
Helmikuun esineemme on kirjottu kangastilkku, jonka käsityönopettaja ja lotta Aino Ollila toi Itä-Karjalasta jatkosodan aikana osana karjalaisten kirjontanäytteiden kokoelmaa. Tilkku on valkoista pellavakangasta, johon on kirjailtu punaisella langalla tyylitelty lintu. Alareunassa on päärme eli taitettu ja ommeltu reuna. Oikeassa reunassa on hulpio eli kankaan kudottu reuna. Yläreuna ja vasen reuna on leikattu saksilla. Vasemmasta reunasta näkee, että kirjontalangat ovat katkenneet, kirjonta on siis ollut alun perin leveämpi ja tilkku on ollut osa isompaa tekstiiliä. Kyseessä on mahdollisesti ollut käspaikka, eli muun muassa karjalaiseen ja ortodoksiseen kulttuuriin kuuluva pitkä, kapea liina. Juuri muuta me emme tästä kyseisestä tilkusta tiedä, mutta silti se voi kertoa meille aika pitkän kappaleen Suomen historiaa.
Tällä kertaa kuukauden esineenämme on virvoitusjuomapullo. Se ei ole kuitenkaan koskaan sisältänyt juomaa, vaan siinä on säilytetty ja kuljetettu verta verensiirtoa varten. Esineeseen kuuluu patenttikorkillisen pullon lisäksi pullon sisään asetettava metallikanyyli, josta haarautuu kaksi kumiputkea, palloruisku ja neula. Ikävä kyllä, kuten usein vanhoissa esineissä, kumiosat ovat haurastuneet ja siksi varsin huonossa kunnossa.
”Rakkaus kukkiin samoin kuin rakkaus lapsiin oli Sophie Mannerheimin perusominaisuuksia”, kirjoittaa Tyyni Tuulio Mannerheimin elämäkerrassa. Täyttäessään 60 vuotta Mannerheim sai perustamaltaan Lastenlinnan sairaalalta lahjaksi valokuva-albumin. Albumin ruskeat nahkakannet kätkevät sisäänsä 26 mustavalkoista valokuvaa vanhasta Lastenlinnasta ja tuokiokuvia sen potilaista ja henkilökunnasta. Tämä albumi on tämänkertainen kuukauden esineemme.
Yliopistomuseolla on käyty läpi kuluneen kesän ja syksyn aikana museon mielenkiintoista kemikaalikokoelmaa. Kokoelmissa on yli 2000 kemikaalia, joiden joukkoon kuuluu esimerkiksi lääkkeitä, kemikaalinäytteitä, analyysisarjoja, kemian opetuskokoelmia ja hammaslääketieteen paikka-aineita.
Kemikaaliselvityksen eli tuttavallisemmin myrkkyprojektin päättymisen kunniaksi marraskuun esineeksi valikoitui Viisaan muijan voide -linimentti, joka innoitti projektiin osallistuneita museolaisia. Muistutamme, että tässä kirjoituksessa mainitut lääkkeet ja reseptit ovat historiallisia, emmekä suosittele niiden käyttöä tai valmistusta kotona.
Voidetta kaikkiin vaivoihin
Viisaan muijan voide on linimentti eli nestemäinen lääke, jota sivellään tai hierotaan iholle. Linimenttejä on käytetty erilaisiin särkyihin, kuten reumaan, nyrjähdyksiin ja palovammoihin. Niitä valmistettiin apteekeissa tai tilaustuotteina.
Vanhoihin esineisiin ei yleensä saa näyttelyissä koskea, mutta Helsingin observatorion meteoriitti on poikkeus. Se on huomattavasti vanhempi kuin mikään muu esine Observatoriolla, mutta näyttelyssä se on nimenomaan yleisön tunnusteltavana. Observatorion näyttelyn 10-vuotisjuhlan kunniaksi meteoriitti on kuukauden esine lokakuussa.
Henrik Gabriel Porthan (1739 ̶ 1804), Helsingin yliopiston edeltäjän, Kuninkaallisen Turun akatemian kirjastonhoitaja ja kaunopuheisuuden ja runouden professori, oli suosittu henkilö 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana. Häntä pidetään Suomen historiankirjoituksen isänä. Helsingin yliopiston muotokuvakokoelmaan Galleria Academicaan kuuluu suuri joukko veistosmuotokuvia. Niiden joukossa on myös marmorinen, seppelepäinen toogaan pukeutunut Porthanin muotokuva, tämän kuukauden esineemme. Sen on veistänyt ruotsalainen kuvanveistäjä Carl Eneas Sjöstrand (1828 ̶ 1906). Veistos on melko painava ja korkeudeltaan 82,5 cm. Sille kuuluu myös mahonkinen, 151 cm korkea jalusta.
Sodan jälkeen vuonna 1945 hammaslääketieteen tohtori Yrjö V. Paatero työskenteli Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella, vastuullaan röntgentutkimukset ja –diagnostiikka. Aikaa Paateron kaipaamalle tutkimustyölle ei kuitenkaan riittänyt, kun päivät täyttyivät rutiinityöstä. Filmi asetettiin potilaan suun sisään kerta toisensa jälkeen, sillä koko hampaiston tilan selvittämiseksi oli otettava useita röntgenkuvia. Tähän on oltava jokin nopeampi ratkaisu, Paatero tuumi, ja panoraamaröntgenkuvauksen siemen oli itänyt. Tie tähän hetkeen ei kuitenkaan ollut yksioikoinen, eikä jatkokaan mutkaton.
Pantomografi käytössä Helsingin yliopiston hammasklinikalla Fabianinkadulla. Vasemmassa reunassa Yrjö. V. Paatero. Kuva on julkaistu Uusi Suomi -lehden artikkelissa vuonna 1953. Kuva: Yrjö V. Paateron arkisto, yksityisomistuksessa.Jatka lukemista ”Hampaiden panoraamaröntgenkuvaus – suomalainen keksintö”
Tämänkertainen kuukauden esineemme on puinen kengitysvälinelaatikko. Eläinlääkintäeversti Georg Öhman (1891–1957) sai sen lahjaksi joulukuussa 1941. Lahjoitusajankohdasta huolimatta kyseessä ei ollut joululahja, vaan syntymäpäivälahja Öhmanin täyttäessä 50 vuotta.
Kengitysvälinelaatikko on vaaleaa, lakattua puuta. Jokaiselle välineelle on laatikossa oma, tarkoin mitoitettu paikkansa. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Katariina Pehkonen.Jatka lukemista ”Kengitysvälineitä syntymäpäivälahjaksi”
Tarton yliopisto täyttää kesäkuun viimeisenä päivänä 390 vuotta. Sen kunniaksi on Kuukauden esineenä ensimmäisen virolaisen ylioppilasjärjestön lakki, mutta esittelyssä ovat myös ylioppilaslakki neuvostoajalta ja virolainen lakkiperinne.
Helsingin yliopistomuseon kokoelmaan kuuluu Virossa 1930-luvulla vaihto-oppilaana olleen opiskelijan lakki. Lipallinen lakki, jota koristaa valkoinen tähtikuvio, on valmistettu sinisesta huopakankaasta ja sen alareunaa kiertää mustavalkoinen nauha. Lakin lippa on musta. Kuva: Mai Joutselainen, Helsingin yliopistomuseo.Jatka lukemista ”Viron värikäs ylioppilaslakkiperinne”
