Kategoria: Kaatopaikat

Tänään olemme tutustuneet lähemmin Ympäristöpäätökseen koskien Kujalan suljettua kaatopaikkaa (http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B59AB08D6-D467-45FA-8590-4592EE07CF97%7D/86633). Raportista löytyy paljon mielenkiintoista asiaa, mutta joudumme karsimaan hieman. On harmi, että raportti on aika vanha, vuodelta 2009. Toisaalta suuri osa informaatiosta on sellaista, jonka ei ole syytä olettaa muuttunut, kuten se että Kujalan kaatopaikan käytöstä poistetun loppusijoitusalueen pinta-ala on noin 31 ha.

Kujalan jätekeskus sijoittuu vedenjakaja-alueelle niin, että vanhalta kaatopaikalta sekä nykyisin käytössä olevilta kenttäalueilta pintavedet virtaavat länteen päin, Vartio-ojaan. Uuden jätekeskuksen pintavedet virtaavat sen sijaan luonnontilassa etelään Paimisojaan. Jätekeskuksen ja Vartio-ojan väliin jää kolmen kilometrin pituinen viemäriksi luokiteltu laskuoja. Ojan valuma-alue on 28 km², josta valtaosa on peltoa. Joissain kohdissa ojaan purkaantuu myös pohjavettä. Vartio-ojan valuma-alueeseen ei kuulu järviä, mutta se laskee 8 km:n päässä laskuojan liittymiskohdasta Porvoonjokeen. Vartio-ojalla ei juuri ole virkistyskäyttöä, mutta alajuoksun rannalla on joitain omakotitaloja. Alajuoksulla jätekeskuksen vesien osuus Vartio-ojassa virtaavasta vedestä on keskimäärin 5–10 %. Vartio-ojan ja Porvoonjoen yhtymäkohdassa jätevesien osuus Porvoonjoen virtaamasta on kuitenkin vain alle 1 %.

Kolavan I luokan pohjavesialue sijaitsee kaatopaikasta pohjoiseen vain 50 metrin etäisyydellä Salpausselän harjussa, muodostaen itään virratessaan Villähteen I luokan pohjavesialueen. Levon hautausmaan vedenottamo sijaitsee Kolavan pohjavesialueella. Kaatopaikan länsipäästä noin 1,5 kilometrin päässä kaakossa sijaitsee III luokan pohjavesialue: Linnaistenmäen pohjavesialue. Alueilla on muutamia yksityisiä kaivoja.  Osa Salpausselällä muodostuvasta pohjavedestä virtaa jätekeskuksen ali ja purkaantuu lähteisiin, joiden kautta edelleen pintavedeksi Paimisojaan.

Saneerattavalla alueella, eli vanhalla kaatopaikalla, on salaojia, joissa likaiset suotovedet johdetaan pumppaamisen ja painovoiman avulla jätekeskuksen alueella sijaitsevaan väkevien vesien altaaseen. Puhtaat pintavedet taas ohjataan suoraan maastoon ulkoreunoja kiertävän ympärysojan kautta. Ulkopuolisten valumavesien ajautuminen kaatopaikalle estetään jätetäyttöalueen ulkopuolella olevilla niskaojilla.

Kujalan vanhan kaatopaikan jätetäytön länsipäässä on tasausallas, jonne kertyy lähinnä jätetäytön vanhimman osan jätevesiä. Pintavesien johtaminen on vaikeutunut kaatopaikan vajoamisen takia. Tästä syystä sateella alueelle muodostuu vesilätäköitä, jotka lisäävät suotovesien muodostumista.

Meillä pitäisi nyt olla kutakuinkin kaikki informaatio kasassa. Olemme tänään myös aloittanen esityksen tekoa, joka on tarkoitus viimeistellä huomenna ennen seminaaria.

Olemme tutustuneet vanhojen kaatopaikkojen ongelmiin ja erityisesti Lahden vanhaan Kujalan kaatopaikkaan. Kujalan kaatopaikka perustettiin 50-luvulla vanhan suon päälle. Kaatopaikan pohjalla ei ole minkäänlaista perustaa suojaamassa ympäristöä jätteistä irtoavilta myrkyiltä. Ensimmäiset ongelmajätteen keräykset aloitettiin vasta 80-luvulla, joten myrkyllistä jätettä on voinut kiertyä paikalle runsaasti. Nykyään Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy maksaa noin puoli miljoonaa euroa vuosittain vanhan Kujalan kaatopaikan jälkihoidosta.

Nykyään Kujalassa sijaitsee myös uudempi jätekeskus, jota voidaan pitää monella tapaa Suomen jätekeskusten edelläkävijänä. Suomi on kuitenkin yhä paljon monia muita länsimaita jäljessä jätteiden kierrätyksessä.

Vanhat kaatopaikat ovat suuri ongelma myös muualla Suomessa. Lähes joka kunnasta löytyy vanha kaatopaikka, joka vaatii jälkihoitoa. Vanhoista kaatopaikoista vuotaa vuosikausia haitallisia aineita sisältäviä vesiä ja kaasuja ympäristöön. Osa kaatopaikoista on lisäksi lähellä pohjavesialueita. Uudenmaan ely-keskus on laskenut maakunnan vajaasta 200 kaatopaikasta noin 140 tarvitsevan lisäselvittämistä.

Kujalan jätekeskuksen ja suljettujen kaatopaikkojen jäte- ja suotovesien johtamista ja laatua, sekä lähiympäristön pinta- ja pohjavesiä tarkkaillaan säännöllisesti. Tarkkailupisteitä on Kujalassa noin 30, Heinolassa 15 ja Hollolassa 13. Vuonna 2014 kokonaiskuormitus oli lupaehtojen mukaista ja pääosin tavanomaisella tasolla.

Kaatopaikoilla syntyy jätteen hajotessa hapettomissa olosuhteissa kaatopaikkakaasua, joka koostuu suurelta osin metaanista (n. 40 – 50 %) ja hiilidioksidista (35 – 40 %). Vähäisempi osa kaatopaikkakaasusta sisältää hajuhaittoja aiheuttavia rikkiyhdisteitä. Kujalassa kaatopaikkakaasujen talteen kerääminen aloitettiin vuonna 2002. Suljetun kaatopaikan kaasuntuotanto on hiipunut viime vuosina, mikä on myös laskenut talteen saadun kaasun määrää. Vuonna 2011 kaatopaikkakaasuja saatiin talteen vielä 3,07 milj. m3, kun taas vuonna 2014 kerätty kaasumäärä oli enää 1,67 m3. Tämän myötä myös hajuhaitat ovat alueella vähentyneet. Vielä muutama vuosi sitten lähiseudulla asuvat tarkkailijaperheet kirjasivat yli 200 hajupäivää, vuonna 2013 päiviä oli enää 107.

Lähteet: http://yle.fi/uutiset/sadat_vanhat_kaatopaikat_vaativat_jalkihoitoa__lasku_lankeaa_kansalaisille/8397483
http://www.hs.fi/kotimaa/a1396668993339
http://www.phj.fi/ymparisto/vesienhallinta
http://www.phj.fi/ymparisto/kaatopaikkakaasut

Projektityömme aihe ja tehtävänjako on nyt selvä. Tarkoituksemme on kirjoittaa Pasilan kaatopaikan, sekä jonkin käytöstä poistuneen (tai poistuneiden) Lahden alueen kaatopaikan vaikutuksista kyseisten kaatopaikkojen lähijärviin.

Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen pohjavesien ja muun vesistön herkkyyden takia. Vaikka uuden kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt huomattavasti, juurikaan vanhoja jätteitä ei ole poistettu vanhojen kaatopaikkojen alueelta, vaan ne yleensä haudataan maan sisään. Vaikka vanhat kaatopaikat luovat ihanteellisia kukkuloita esimerkiksi golfkentille, voivat vanhat jätteet olla riski lähialueen järville ja pohjavesille. Tarkoituksenamme olisi siis tutkia näiden pois käytöstä otettujen kaatopaikkojen vaikutuksia lähialueen vesistöihin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus, että jokainen tahollaan tutkii omaa aihealuettaan. Toivottavasti saamme pidettyä jonkin näköisen palaverin, joko kasvotusten tai netissä esimerkiksi skypen välityksellä.