Yhteisötyö ja kansalaistoiminta kurssin toteutus eri oppilaitosten ja organisaatioiden yhteistyönä  

Marianne Nylund, Diakonia-ammattikorkeakoulu & Erja Saurama, Helsingin yliopisto  & Soile Atacocugu, Helsingin sosiaalivirasto 

Yhteisötyön ja kansalaistoiminnan kurssin suunnittelu alkoi syksyllä 2010 yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak), Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen, Helsingin kaupungin (sosiaalivirasto, aluetyön yksikkö) ja Kalliolan Setlementin kanssa. Syksyllä 2012 myös Metropolian opettaja osallistui kurssin suunnitteluun ja totetukseen. Kurssin toteuttamisen taustalla oli ajatus vahvistaa yhteisötyön teorian ja menetelmien tuntemusta sekä sosiaalityöntekijöiden että sosionomien koulutuksessa. Kurssin luennot suunniteltiin avoimeksi myös sosiaalialan ammattilaisille ja muille kiinnostuneille.  Yhteisötyön ja kansalaistoiminnan kurssi on vapaavalintainen kurssi ammattikorkeakoulujen alemman ja ylemmän sosionomi- ja terveysalantutkinnon opiskelijoille (5 op) ja yliopiston sosiaalityön perustutkinto tai avoimen yliopiston opiskelijoille (6 op). Kurssin tavoitteet ovat kaikille yhteiset: – Kehittää ja vahvistaa yhteisösosiaalityön teoreettista ja käytännön osaamista – Kuvata yhteisötyön historiallista kehittymistä setlementtiliikkeen alkuajoista tämän päivän yhteisö- ja yhdyskuntatyöhön – Hahmottaa sosiaalityön roolia muuttuvassa monitoimijaisessa palveluverkostossa ja yhteisöjen kanssa työskentelyssä – Edistää yhteistoiminnallista oppimista ja moniammatillisen työotteen kehittymistä – Antaa eväitä kansalaisyhteiskuntaa ja osallisuutta koskevaan keskusteluun

3a. Yhteisötyö ja kansalaistoiminta -kurssin suunnittelu alkoi syksyllä 2010. Ensimmäinen pilottikurssi toteutettiin syksyllä 2011 ja toinen kurssi syksyllä 2012 Kalliolan Setlementin tiloissa. Kurssi sijoittui syys-lokakuulle seitsemänä peräkkäisenä torstai-iltana klo 17-20 ajalle. Ajankohta mahdollisti osallistumisen kurssille sekä päivä- että monimuoto-opiskelijoille sekä työelämässä oleville. Opiskelijoita oli yhteensä 25 neljästä eri oppilaitoksesta ja kaksi työharjoittelussa olevaa ammattikorkeakouluopiskelijaa.  Kurssin oppimisalustaksi valittiin Fronter, minkä Diakonia-ammattikorkeakoulu oli ottanut opetuskäyttöön syksyllä 2011. Kurssin pääpaino oli kontaktiopetuksessa ja Fronter-oppimisalustaa hyödynnettiin kurssin ohjelman, kirjallisuuden, luentomateriaalin ja web-linkkien arkistona. Oppimistehtävät ja posterit palautettiin Fronteriin. Kurssi rakentui vastuuopettajien sekä vierasluennoitsijoiden teoria- ja käytäntöluennoilla. Yhteisötyön ja käytäntötutkimuksen teoriaopetuksen lisäksi keskiössä oli exposure-menetelmään tutustuminen osana kokemuksellista ja yhteistoiminnallista oppimista. Exposure (valottuminen) menetelmä perustuu jonkin asuinalueen havainnointiin aistien avulla ilman ennakkotietoa alueesta. Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijä opetti ja ohjasi exposure-menetelmää. Menetelmäopetus kulki nauhana kontaktiopetuskerroilla sekä opiskelijoiden itsenäisenä ja ryhmätyöskentelynä. Opiskelijoiden omat havainnointikävelyt eri Helsingin asuinalueilla työstettiin kollaaseiksi (valokuvia, piirroksia, tekstiä), joiden pohjalta opiskelijat kertoivat omia aistikokemuksiaan omalle ryhmälleen. Ryhmät haastattelivat myös yhtä aluetyöntekijää havainnointikävelyiden jälkeen.   Ryhmät työstivät yhteisen posterin pääosin yhdellä kontaktiopetusjaksolla Diakin atk-luokassa. Posterit palautettiin Fronterille ja yhdyskuntatyöntekijälle, joka toimitti ne painatettaviksi. Loppuseminaariin oli kutsuttu asuinalueiden työntekijöitä, joita paikalle saapui noin 6-7 (mm. aluearkkitehti). Ryhmillä oli 30 minuuttia aikaa esitellä posterin avulla valitsemansa asuinalue yhteisötyön kehittämisen näkökulmasta. Posterit jaettiin aluetyöntekijöille tai muille toimijoille seminaarin päätyttyä, jotta aluetyössä voitaisiin hyödyntää opiskelijoiden kehittämisideoita. Kurssin päätteeksi opiskelijat palauttivat yksilöllisen kirjallisen raportin, jonka tavoitteena oli yhdistää teoriaa ja käytäntöä sekä omaa ammatillista pohdintaa.

3b. Kurssin suoritustapana olivat luennot, kenttähavainnointi, yksilö- ja pienryhmätyöskentely sekä oppimistehtävät (exposure-menetelmä) ja kirjallinenyksilötehtävä. Nämä suoritukset arvioitiin asteikolla hylätty-5. Kurssin päätyttyä Setlementti Kalliolan yhdyshenkilö lähetti opiskelijoille Webropol kyselyn kurssista, jota käsiteltiin kurssin palautekokouksessa. Opiskelijoilla oli myös mahdollisuus suulliseen palautteeseen viimeisellä kontaktiopetuskerralla, posteriesitysten jälkeen.

Yhteisötyö ja kansalaistoiminta -kurssin palautekokouksessa marraskuussa 2012 todettiin, että olemme kehittäneet kurssia monin tavoin pilottikurssin palautteen perusteella. Kurssin suunnittelutyöryhmässä on luotu uusia kontakteja oppilaitosten ja työelämäyhteisöjen välille. Tavoitteena on tiivistää yhteistyötä myös muissa opintokokonaisuuksissa opiskelijoiden harjoittelupaikkoina sekä kehittämis- ja opinnäytetyöhankkeissa. Kurssin suunnitteluryhmä sopi, että ryhmämme lähettää case-esitys ehdotuksen Sulautuvan opetus ja oppiminen seminaariin sekä esittelee kurssia ja sen antia ammatillisissa seminaareissa.   Opiskelijoiden palautteen (15 palautti 27:stä) mukaan suurin osa oli hyvin tai erittäin tyytyväisiä kurssiin. Opiskelijat kokivat, että exposure-menetelmä ja teorialuennot tukivat toisiaan. Myös ilta-opetusaika sopi useimmille. Opiskelijat kokivat antoisana, että opiskelijoita oli eri oppilaitoksista. Sosiaalityöntekijät ja sosionomit työskentelevät työelämässä samoissa organisaatioissa ja moniammatillisissa työyhteisöissä, joten tutustuminen on hyvä aloittaa jo opiskeluaikana. Uutena opiskelijaryhmänä olivat Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat, joille sosiaalialan kenttä oli uusi, mutta he kokivat voivansa hyödyntää yhteisötyön ajattelua ja menetelmiä omassa työssään tulevaisuudessa. Opiskelijoista oli tärkeää, että luennoitsijat koostuivat tutkijoista, opettajista ja käytännön työntekijöistä. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja ryhmätyö saivat kiitosta. Opiskelijoiden haasteena oli yhteisen ajan löytäminen posterin tekoa ja suunnittelua varten, koska he olivat eri oppilaitoksista ja asuivat eri puolilla pääkaupunkiseutua.  Kurssin seuraavaan toteutukseen kehitämme edelleen verkko-oppimisalustaa tiedon jakamisena ja keskustelufoorumeina. Diakin opiskelijoille Fronter oli tuttu ja helppo käyttää, mutta osa opiskelijoista koki Fronterin hankalana verrattuna esim. Moodleen.