Miten minun tulisi toimia, jotta toimisin oikein? Verkkopohjainen dilemmakeskustelu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden eettisen ajattelun kehittäjänä
Soile Juujärvi ja Kaija Pesso, Laurea-ammattikorkeakoulu
Opintojakso Perhe- ja perhehoitotyön etiikka (5 op) toteutettiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon terveyden edistämisen koulutusohjelmassa, jonka opiskelijat olivat työelämässä olevia sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä, sosionomeja ja fysioterapeutteja. Opintojakso sijoittuu ensimmäiselle opiskeluvuodelle. Koulutukseen sisältyy myös toinen etiikan opintojakso Johtamisen etiikka (5 op), joka painottuu toiselle opintovuodelle. Opintojen viitekehyksenä on tutkija James Restin luoma eettisen toiminnan malli, jonka mukaan eettinen toiminta sisältää neljä osatekijää: eettinen herkkyys, moraalis-eettinen ongelmanratkaisu, eettinen motivaatio ja moraalinen toimeenpainotaito. Etiikan opetuksen tulisi harjoittaa kaikkia osa-alueita. Opinnoissa perehdyttiin eettisen toiminnan osatekijöihin, henkilökohtaisiin ja ammatillisiin arvoihin, eettisiin teorioihin ja eettiseen ongelmanratkaisuun. Opintojakson tavoitteet olivat seuraavat:
- opiskelija tunnistaa ja reflektoi monimutkaisia eettisiä ongelmia työskennellessään yksilön, perheiden ja työyhteisön kanssa
- opiskelija osaa ratkaista eettisiä ongelmia ammattialan arvoja ja eettisiä teorioita hyödyntäen sekä perustella eettisiä ratkaisujaan
- opiskelija reflektoi omaa työtään ohjaavia arvoja ja asenteitaan perhekeskeisessä työssä
- opiskelija sitoutuu eettisesti vastuulliseen työskentelyyn sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijana
- opiskelija ajaa asiakkaan, potilaan ja perheen oikeuksia
Koulutus koostui kontaktiopiskelusta, verkkokeskustelusta, kahdesta kirjallisesta tehtävästä ja itsenäisestä kirjallisuuden opiskelusta. Lähiopetusta oli 28 tuntia. Koska tutkimusten mukaan (ks. Juujärvi & Pesso 2008) omakohtaisten eettisen ongelmien pohtiminen ja pienryhmäkeskustelut kehittävät eettistä herkkyyttä ja ongelmanratkaisua, opetuksessa hyödynnettiin runsaasti näitä menetelmiä. Jokainen lähiopetuskerta sisälsi luento-osuuden, pienryhmätyöskentelyn ja yhteisen keskustelun ja siihen osallistui kumpikin opintojakson opettaja. Ensimmäisellä lähiopetuskerralla opiskelijat pohtivat alakohtaisissa ryhmissä aborttineuvontaan liittyvää eettistä ongelmaa, joka toi hyvin esiin sairaanhoitajien, kätilöiden ja sosionomien erilaiset ammatilliset arvot ja orientaation. Myöhemmin opiskelijat tekivät kirjallisen tehtävän, jossa he pohtivat oman työyhteisönsä eettistä toimintaa Restin mallin mukaan. Tehtävän tarkoituksena oli harjaannuttaa opiskelijaa havaitsemaan työyhteisön eettisiä ongelmia. Opiskelijat perehtyivät ryhmissä eettisiin teorioihin, joista toteutettiin paneelikeskustelu. Tämän jälkeen toteutettiin kaksi kuukautta kestävä verkkokeskustelu omakohtaisista eettisistä ongelmista pienryhmissä. Kukin opiskelija kuvasi työssään havaitseman eettisen ongelman, johon muut kirjoittivat argumentoivan vastauksen. Toisten opiskelijoiden ja opettajan tehtävänä oli haastaa ongelman esittänyt pohtimaan sitä erilaisista näkökulmista. Jokaisen tuli kirjoittaa vähintään yksi vastaus kunkin ongelmaan ja yhteenveto keskustelusta. Verkkokeskustelun pohjalta kirjoitettiin ongelman analyysi, joka sisälsi myös ratkaisu- ja toteutusvaiheet (ns. Neljän näkökulman reflektiomalli ks. Juujärvi, Myyry & Pesso, 2007). Opintojaksoon sisältyi myös dialogitentti, jossa opiskelijat keskustelivat pienryhmässä annetusta aiheesta tenttiaineiston perusteella. Tenttiaineisto sisälsi ammattikirjallisuutta sekä fiktiivistä aineistoa, jonka opiskelijat olivat valinneet. Nämä olivat elokuva Poikani Kevin ja Kari Hotakaisen romaani Juoksuhaudan tie. Dialogitentissä opiskelijat toivat esiin myös aiemmin opiskeltuja eettisten teorioiden tarjoamia näkökulmia.
Opintojakson ensimmäinen kirjallinen tehtävä arvioitiin hyväksytty/hylätty-periaatteella. Verkkokeskustelu ja siihen pohjautuva tehtävä arvioitiin asteikolla 1-5, jossa huomioitiin keskusteluun osallistumisen aktiivisuus ja esitettyjen näkökulmien monipuolisuus. Dialogitentti arvioitiin kahdenlaisten kriteerien perusteella, jotka kohdistuivat sisältöön ja keskustelutaitoihin. Opiskelijat saivat kirjallisen palautteen kaikista arvioinneista. Juujärvi, S. Myyry, L. ja Pesso, K. 2007: Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa. Helsinki: Tammi. Juujärvi, S. & Pesso, K. 2008. Pienryhmäkeskustelu eettisen herkkyyden ja ongelmanratkaisun kehittäjänä. Kasvatus 4, 308321.
Opiskelijat antoivat opintojaksosta kiitettävää palautetta. Opintojakso motivoi heitä pohtimaan työyhteisönsä ja ammattialansa eettisiä ongelmia. Ryhmän moniammatillisuus oli merkittävä lisäarvo, koska se tarjosi erilaisia ja yllättäviä näkökulmia samaan ongelmaan ja johti pohtimaan yhteistyön merkitystä. Opintojakson tehtävissä näkyi opiskelijoiden kehittyminen eettisessä herkkyydessä ja ongelmanratkaisussa. Ensimmäisessä tehtävässä ongelmanratkaisu oli intuitiivista kun taas jälkimmäisessä se perustui reflektioon ja opiskelijan näkemys samasta ongelmasta oli saattanut muuttua radikaalisti. Opintojakso motivoi myös joitakin opiskelijoita toimimaan työyhteisössä esiintyvien epäkohtien parantamiseksi. Seuraavaan opintojaksoon sisältyi etiikan opintopiirin pitäminen työpaikalla, jonka tarjosi mahdollisuuden jatkaa keskustelua työyhteisön arvoista ja toimintatavoista. Verkkokeskustelu osana opetusta edellyttää, että se ohjeistetaan riittävän tarkasti. Etiikan opetuksessa opiskelijoille tulee antaa myös riittävä teoreettinen orientaatio, koska muuten keskustelusta tulee helposti mielipiteiden vaihtoehtoa oppimisen sijaan. Keskustelun tulisi kuitenkin olla mahdollisimman spontaania ja antaa virikkeitä oppimiseen. Eettisen ongelman perusteellinen analyysi ja tiedon syntetisointi tapahtui kirjallisessa tehtävässä. Varasimme aikaa keskusteluun kaksi kuukautta, joka osoittautui liian pitkäksi. Osa ryhmistä aktivoitui keskustelemaan vasta kahden viimeisen viikon aikana. Verkkokeskustelun tulisi toteutua kuukauden sisällä, jotta se olisi tarpeeksi dynaamista. Dialogitentti oli opiskelijoille uusi arviointitapa ja olisi edellyttänyt parempaa orientaatiota. Se oli myös merkittävä oppimiskokemus, koska arviointi kohdistui argumentointiin ja keskustelutaitoihin. Opintojakso kehitti erityisesti opiskelijoiden taitoa käynnistää ja johtaa eettistä keskustelua, joka on tärkeä esimiestyön ja johtamisen osaamisalue erityisesti sosiaali- ja terveysalalla.