Olin loppuviikosta Jyväskylässä Dies Mediaevales 2019 -konferenssissa, jonka tämänkertainen teema oli “kriisit”.
Konferenssi alkoi torstaina. Outi Merisalon alkusanojen jälkeen ensimmäisen keynote-luennon piti Albrecht Classen, jonka aiheena oli myöhäiskeskiajan henkinen kriisi paradigmamuutoksena.
Oma esitelmäni “Sodankäynti metaforana keskiaikaisessa miekkailuterminologiassa” oli onnekseni ensimmäisenä ensimmäisessä sessiossa, joten sain sen heti pois alta. Samassa sessiossa Elina Terävä puhui Raaseporin linnan löydöistä ja Andrew Pattison metsästävistä kirkonmiehistä. Kuulijoita oli paikalla mukavasti. Omasta aiheestani käydyt keskustelut niin keskustelulle varattuna aikana kuin myöhemmin tuopin äärellä osoittautuivat varsin hedelmällisiksi.
Elina Terävä puhuu Raaseporin varusesineistä.
Myöhämmin iltapäivällä osallistuin sessioon, jossa Erika Pihl puhui itselleni entuudestaan tuntemattomasta mutta äärimmäisen kiinnostavasta Le Roman de Silence -teoksesta. Samassa sessiossa Katja Fält käsitteli ruumista keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa, ja Leena Valkeapää puhui Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisten tutkimusretkikuntien materiaalin kaatuneesta julkaisuhankkeesta.
Vastaanoton jälkeen torstai-ilta jatkui pubiruoan sekä vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.
Turun tuohikirjeen alkua.
Perjantain plenaarissa Janne Harjula käsitteli kirjallista viestinnätää keskiajan Suomessa. Erityisen kiinnostava oli Turun tuohikirjeen transkriptio ja sen tulkitsemisen problematiikka (SKAS-lehden alustava artikkeli aiheesta löytyy täältä).
Aamupäivän istunnossa Harri Hihnala kertoi Sirpa Aallon kanssa kirjoittamansa artikkelin ”Saagat tuntevat Suomen kuninkaat” – pseudohistoriallisesta kirjoittelusta Suomen muinaisuudesta” taustoista. Aiheesta löytyy myös blogikirjoitus Glossan blogista, jonka kommentointi jouduttiin sulkemaan sinne eksyneiden kommentaattorien uhkaavan käytöksen vuoksi.
Iltapäivällä opin Kirsi Kanervan esitelmästä, että (Eyrbyggja sagan mukaan) maistamalla haavasta vuotanutta verta voi todeta sen olevan holblóð eli “onteloverta”, minkä perusteella voidaan todeta uhrin saaneen kuolettavan haavan. Lauri Ockenström puolestaan puhui keskiaikaisista talismaaniohjeista, mitä seurannut keskustelu ohjekirjallisuuden ja niiden käytön suhteesta oli äärimmäisen kiinnostavaa sekä tutkimusintressieni eli artes-kirjallisuuden että muiden kirjallisten harrastusteni kannalta.
Kahvitauon jälkeen myönnettiin Glossa ry:n Valoisa keskiaika -kunniamaininta dosentti Georg Haggrénille. Konferenssi-illallinen nautittiin Alvar Aalto -museossa. Kohokohta oli Minja Niirasen ja Pekka Toivasen musiikkiesitys, jonka ohjelmistossa oli muun muassa Walther von der Vogelweide ja Piae Cantiones Hemminki Maskulaisen suomennoksina.
Konferenssin viimeisestä, Virpi Mäkisen pitämästä keynote-luennosta otin talteen kiinnostavia kirjallisuusviitteitä siitä, miten kerjäläisiin tulisi suhtautua (mm. tämä ja tämä).
Kiitokset viekä tätäkin kautta järjestäjille, avustajille, puhujille ja osallistujille!