Dies Medievales 2022 ja kuulumisia

Pandemian takia vuodella eteenpäin siirretty Dies Medievales -konferenssi järjestettiin viikko sitten (10.–12.3.) Turun yliopistossa. Kiitokset tätäkin kautta järjestäjille ja osallistujille! Reima Välimäki käsitteli mielenkiintoisessa keynote-luennossaan internetissä leviäviä pseudohistoriakäsityksiä, ja hieman samaa teemaa käsiteltiin myös ensimmäisessä sessiossa otsikolla “Suomalainen medievalismi ja historiografia”. Erityisen kiinnostava oli Tuomas Heikkilän esitelmä Lallista, Suomen “kansallispahiksesta”.

Lounaan jälkeen kuuntelin Laura Laineen, Panu Savolaisen, Tanja Ratilaisen ja Ilari Aallon esitelmät puu- ja tiilirakenteista löytyvistä merkinnöistä. Päivän viimeisessä sessiossa Anni Hella käsitteli keskustelua asiakirjojen aitoudesta Ferrara-Firenzen konsiilissa, Lauri Ockenström magiakirjallisuutta ja Saku Pihko muistia forensis-psykologisesta näkökulmasta. Päivän päätteeksi oli Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä -teoksen esittelytilaisuus sekä Glossa ry:n kokous.

Perjantaina kuuntelin ensimmäisenä ristiretkiaiheisen session. Sini Kangas puhui ristiretkeläisten rukouksista, Stefan Schröder ristiretkien muistamisesta myöhäiskeskiajalla. (Olen tietysti aina tyytyväinen nähdessäni oman nimeni esitelmädiassa.) Jenni Lares ja Antti Hannunen esittelivät Vapriikin taannoisen Ritarit-näyttelyn toteutusta.

Perinteinen läppärikuva ja turkulaista promomateriaalia.

Perjantain keynote-luennon piti Kathryn Rudy (University of St Andrews) otsikolla “The Memory in the Material: What Medieval Parchment Reveals about its Early Users”. Aiheena oli käytön eli tarkemmin koskettelun jäljet käsikirjoituksissa: sivuja on kosketeltu muun muassa suudeltaessa kirjaa joko suoraan tai sormen kautta, vannottaessa valaa tai dramatisoitaessa kuvassa näkyvää toimintaa julkisen lukutapahtuman yhteydessä.

Iltapäivän sessiossa Anita Geritz puhui keskiaikaisista enteistä protestanttisissa ihmekokoelmissa, Seppo Heikkinen lääketieteellisistä seikoista Tuomas Akvinolaisen ihmeissä ja Mira Harjunpää latinan runokieliopeista, muun muassa suosikistani Aleksanteri Villadeiläisestä. Oma sessiomme otsikolla “Opaskirjallisuus muistin tukena” olikin sitten perjantain viimeinen. Sanna Supponen käsitteli Mathias Linköpingiläisen Alphabetumia, Leena Enqvist rukouskirjoja ja minä keskiaikaisten kamppailukirjojen tapoja tehdä tietosisällöstään helpommin omaksuttavaa ja mieleenpainuvaa.

Iltaohjelmana oli Turun kaupungin sivistysjohtaja Timo Jalosen tervehdys, Valoisa keskiaika -kunniamaininnan jakaminen dosentti Markus Hiekkaselle (ks. Glossan ja Turun yliopiston uutiset),  ja konferenssi-illallinen panimoravintola Koulussa.

Lauantaina ehdin osallistua aamun sessioon, minkä jälkeen jouduinkin kiiruhtamaan junaan. Theresia Petterssonin keynote-luennon kuuntelinkin sitten Zoomin kautta junassa.

***

Lopuksi vielä muita kuulumisia. Olen saanut molemmat esitarkastuslausunnot väitöskirjastani, ja molemmat olivat puoltavia. Seuraavat vaiheet tässä hankkeessa ovat siis  vastaväittäjän valinta, väittelyluvan saaminen sekä käsikirjoituksen muokkaus painokuntoon.

Lisäksi Turussa ja Leedsissä taannoin pitämieni esitelmien pohjalta kirjoittamani artikkeli ilmestynee piakkoin, toimittajan kanssa lienee käyty jo loputkin muokkauskierrokset. Olen myös lähettänyt yhden hakuteosartikkelin arvioitavaksi ja odottelen aihealueen toimittajan kommentteja. Lisäksi olen maaliskuun aikana saamassa valmiiksi yhden artikkelikäsikirjoituksen germanistiikan alalta sekä yleistajuisen artikkelin eräästä suomalaisesta tietokirjailijasta, joka ilmestyy myöhemmin keväällä. Kesällä on tiedossa konferenssiesitelmä Oxfordissa. Löysin myös kustantajan Vegetiuksen Tiivistelmän sodankäynnistä suomennokselleni, ja pyrin saamaan käännöksen valmiiksi muun toiminnan ohella.

Seminaariraportti

Osallistuin tiistaina Turussa Kertomusten keskiaika -seminaariin. Kiitokset järjestelyistä Miika Norrolle, Erika Pihlille ja Hanneli Seppäselle!

Esitelmäni otsikko oli “Liber vetustissimus: erään keskiaikaisen miekkailuoppaan reseptiohistoriasta”. Esitelmä syntyi ikään kuin sivutuotteena tehdessäni taustatyötä väitöskirjani kirjallisuuskatsausta varten. Keskeisenä mainitsemani seikka oli, että I.33 on jäänyt konkreettisesti Talhofferin varjoon, eikä siinä ole kiinnostanut ketään ennen vuotta 1997 juuri muu kuin se, että siinä käytetään saksankielisiä miekkailutermejä. (Tämä aihepiiri on tietysti kiinnostava oman tutkimukseni kannalta.) Walpurgiksen esiintyminen on aiemmin herättänyt omituisen vähän huomiota verrattuna Talhofferin kuvaukseen miehen ja naisen välisestä kaksintaistelusta, mikä saattaa johtua muun muassa siitä, että Ukert (1838) ei mainitse hahmoa lainkaan.

Mitä I.33:sta ajateltiin Kolmannessa valtakunnassa?

Oma esitelmäni oli seminaarin toiseksi viimeinen. Samassa työryhmässä Bo Pettersson kertoi, mitä voimme oppia Chaucerin teoksesta Parlement of Foules, Teemu Korpijärvi puhui menneisyyden käytöstä tulevaisuuden oikeutukseen Liivinmaan kristillistämisen aikana ja lopuksi Mikko Kauko käsitteli hiljattain suomeksi ilmestyneen Naantalin luostarin kirjan (Tukholma, Kungliga Biblioteket, A 49) antia. Muista työryhmistä mieleen jäivät erityisesti Stefan Schröderin esitelmä ensimmäisen ristiretken kronikan tulkinnoista myöhempinä aikoina sekä Kendra Willsonin kuvaus Sigurðr hringrin tarinan suomalaisesta sovituksesta Peking-oopperaksi, josta en ollut jostain syystä kuullut aikaisemmin yhtään mitään.