Month: June 2019

Spring has been busy time in the Climate University community. We had awesome and inspiring workshops in Turku (Innovations in education for sustainable future, 7.-8.5.) and in Lahti (Circular economy and renewable energy solutions, 10.-11.6.).  Huge thanks to the local organizers! Climate University has also been presented in many forums, at least in World Summit of Students for Climate, Universities and Climate Change, OKM kehittämishankkeiden kevätseminaari, Pedaforum, EuroFlux, Nordplus ABS Nordic Teachers network, MODEST teacher network, Physics days, Helsinki Sustainability Science Days, and Helsinki Think Corner.

Figure 1: Coordinator Laura Riuttanen presenting Climate University at Pedaforum 6.6.2019. Photo by Taina Ruuskanen. 

In the beginning of the year, Climate University asked the partners about what is needed in the society to be able to tackle the huge challenges of climate change and sustainability. Assessment of Needs was accepted by the steering group 17.5. and can be read here. A revised version of the new course plans has been prepared by the working group, and was accepted by the steering group 17.6. By the end of 2020, Climate University will do the following free online course materials available for everyone:

• “Sustainable.now – piecing together climate change and sustainability”
  • Collaborators: LUT-University, University of Turku, University of Oulu and University of Helsinki
• “SystemsChange.now – systems thinking in managing climate change”
  • Collaborators: Aalto University, Univeristy of Turku, University of Helsinki and University of Tampere
• Solutions.now – a project course in collaboration with working life
  • Collaborators: Turku University of Applied Sciences, Metropolia University of Applied Sciences, Lahti University of Applied Sciences and University of Helsinki
• Statistical tools for climate and atmospheric science
  • Collaborators: University of Eastern Finland, University of Helsinki
• Climate communication
  • Collaborators: University of Oulu, University of Helsinki
• “Climate.now for schools”
  • Collaborators: University of Oulu, University of Tampere, University of Helsinki

Figure 2: Climate University courses by the end of 2020. 

Working groups of these new materials have started and will work intensively next Autumn. In the coming Climate University workshops, the community and collaborators have an opportunity to comment and contribute to the new materials. In October we will meet in Oulu 10.-11.10.2019 in the Climate University workshop ‘Climate education and communication‘. Especially our school collaborators are invited to that workshop to discuss the topic and the coming climate online course for schools. In November 19-20 Metropolia University of Applied Sciences is hosting a Climate University workshop on ‘Sustainable Communities‘, in which you have the opportunity to comment the other course plans, and to which especially our working life collaborators are invited to. Registration to these workshops will open early Autumn.

Figure 3: University of Helsinki organized a workshop on digital pedagogy ABC in Helsinki 13.6.2019 for the Climate University new working groups, together with the Digital Leap of the Masters’ Programme in Atmospheric Sciences.   

In the beginning of September starts the online course ‘Leadership for sustainable change‘ in collaboration with University of Helsinki and University of Tampere. You are warmly welcome to the course, via either of these universities, or via the Open University of Helsinki!

In October starts also Climate.now course in University of Oulu, University of Jyväskylä and University of Helsinki. The University of Helsinki course will also be available via Open University.

Now it is time to rest a bit, so that in the Autumn we are ready to change the world! Have a lovely summer everyone!

Laura

Saimme viettää innostavan päivän Turun Kakskerran saarella toukokuun 8. päivänä parin kymmenen opettajan ja kolmen yritysedustajan kanssa. Päivän tarkoituksena oli esitellä Turun ammattikorkeakoulussa käytettyä innovaatioleirin menetelmää Climate University –verkoston opettajille. Totesimme jo päivän alussa, että halusimme tuoda opettajat itse kokeilemaan innovaatioleiriä sen sijaan, että olisimme vain pitäneet menetelmästämme kalvosulkeiset. Tällä tavoin opettaja saa itse kokea miltä eri innovointivaiheet tuntuvat opiskelijan näkökulmasta ja pystyy suunnittelemaan paremman innovaatioleirin omille opiskelijaryhmilleen.

Innovaatioleirin ideana on koota monialainen opiskelijaryhmä yleensä 24 tunniksi samaan paikkaan ideoimaan uusia ratkaisuja yhden tai useamman yrityksen tarjoamiin kestävyyshaasteisiin. Yritykset ovat tiiviisti mukana leirillä ja työtä ohjaa kokenut fasilitaattori, joka rytmittää ideoinnin ja kehittämisen vaiheet kyseiselle ryhmälle sopivalla tavalla.

Tällä kertaa olimme saaneet fasilitaattoriksi innovoinnin ammattilaisen, Jens Gijbelsin Alankomaista asti.  Yleensä olemme hyödyntäneet omasta organisaatiostamme tai alueeltamme löytyvää osaamista, mutta nyt halusimme itsekin saada uusia näkökulmia innovaatioleirin järjestämiseen pyytämällä mukaan alansa huipun. Meillä oli haasteen antajina kolme hyvin erilaista yritystä eri puolilta Suomea mukana leirillä – yksi kansainvälinen suuryritys, yksi keskikokoinen yritys ja yksi startup.

Olemme Turun ammattikorkeakoulussa julkaisseet uuden oppaan innovaatioleirin järjestäjille, mutta tässä yhteydessä haluan nostaa esille muutaman ahaa-elämyksen, joita sain itse tämän toukokuisen leirin aikana.

Rephrase

Aina kun ratkaistaan yrityksiltä tulleita haasteita, on olennaisen tärkeää todella ymmärtää mistä haasteessa on kyse. Parhaimmat ratkaisut löytyvät vain, jos leirin osallistujat todella ymmärtävät mihin ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu. Usein sekään ei riitä, että haaste on huolellisesti ja asiantuntevasti muotoiltu yhdessä yrityksen kanssa ennen leiriä. Tällä leirillä kokeilimme ensimmäistä kertaa haasteen uudelleenmuotoilemista yhdessä osallistujien ja yritysten kanssa. Tämä tuntui toimivan hyvin, sillä näin haasteet saatiin muotoiltua sopivaksi juuri tämän porukan osaamisen pohjalta. Samalla haaste tuli palasteltua sana sanalta niin, että jokainen osallistuja varmasti ymmärsi mitä päivän aikana oli tarkoitus ratkaista.

Social ritual

Leirillä toimitaan aina monialaisissa ryhmissä, jotka koostuvat toiselleen ennalta tuntemattomista ihmisistä. Jotta ryhmä yltää täyteen potentiaaliinsa, tulee sieltä löytyä hyvää yhteishenkeä. Tällä leirillä Jens ohjeisti ryhmiä keksimään itselleen lounaan ajaksi jonkin sosiaalisen rituaalin. Jotkut ryhmät tekivät metsäretken, toiset keskustelivat ilmastosynneistään ja eräät esittelivät suosikki Netlifx-sarjojaan. Oli hienoa seurata sivusta, kuinka tällainen pieni ele sai ryhmissä aikaan suuren eron ja toisilleen tuntemattomista ryhmänjäsenistä syntyi eräänlainen kokonaisuus.

Prototype

Usein innovaatioleirillä kehitetyt ratkaisut saattavat jäädä vailla konkretiaa tai ylipäänsä tietoa siitä ovatko ne edes varteenotettavia ratkaisuja. Se mikä kuulostaa loppuesitysten myyntipuheessa hyvältä idealta, ei välttämättä käänny todelliseksi ratkaisuksi. Tämän ongelman voi ehkäistä pyytämällä kaikkia ryhmiä tekemään ideastaan testattavan ja muille esiteltävän prototyypin. Leirillä prototyyppien rakentamiseen sai käyttää mitä vain tilasta löytyvää: tuoleja, papereita, kasveja… Oli hauskaa nähdä, kuinka abstraktimmatkin ideat realisoituivat ryhmien prototyypeiksi luovin keinoin vajaassa puolessa tunnissa. Sitten ryhmät saivat kiertää testaamassa toistensa prototyyppejä, antamassa palautetta ja kysymässä niitä tarpeellisia, mutta vaikeita kysymyksiä.

Celebrate

Jotta innovaatioleiri saa arvoisensa lopun ja osallistujille jää innostava fiilis, on hyvä juhlistaa yhteisen matkan päättymistä jollain tavalla. En ollut itse aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka tärkeää hyvä lopetus on. Jos jokainen osallistuja vain ryntää omiin menoihinsa heti loppuesitysten jälkeen, jää arvokas loppupuinti ja yhteisistä saavutuksista iloitseminen välistä. Me olimme varanneet leirin loppuun saunan ja juhlapäivällisen osallistujia varten ja vasta jälkikäteen ymmärsin, kuinka tärkeä osa leirin kokonaisuutta se on.

 

Leirin lopussa usean opettajan silmät hohtivat uutta innostusta sekä halua päästä kokeilemaan innovaatioleirin ja luovan yhteiskehittämisen menetelmiä omassa korkeakoulussaan. Epäilen, että samaan lopputulokseen ei olisi päästy vain pitämällä esitys tai jakamalla innovaatioleirin opas heille. Innovaatioleiri ei sovi kaikkiin opetuskokonaisuuksiin ja se on vain yksi yritysten kanssa tehtävän yhteiskehittämisen muoto. Siitä huolimatta intensiivinen leiri voi opettaa opiskelijoille paljon luovan yhteiskehittämisen taitoja ja tuoda uusia näkökulmia kestävyyshaasteiden ratkaisemiseksi työelämään soveltuvalla tavalla. Se pakottaa opiskelijat (ja toisinaan myös opettajat) astumaan ulos mukavuusalueeltaan uudelle ja tuntemattomalle maaperälle.

 

Teksti ja kuvat: Sara Malve-Ahlroth

Climate University researchers and teachers met in Turku on 7-8 May with the intention of getting a practical touch on how phenomenon based learning works in the context of sustainability challenges. The first day was organized by the University of Turku (and the second by the Turku University of Applied Sciences.)

The first day was divided into two parts, which were, however, seamlessly linked together. During the morning, we introduced the KEKO concept, the learning method of the University of Turku’s Sustainable Development Studies Program. In the afternoon, participants were given the opportunity to experiment with the methodology of futures studies. The idea was also to link the events of the day to the planning of the content of future “Sustainability.now” and “SystemsThinking.now” –courses.

Sustainable Development Training Program KEKO is a prospective Minor for all students at the University of Turku. It consists of a year-long core course (10 credits) as well as optional, sustainable development courses (minimum 15 credits) organized by different faculties and other universities and organizations. KEKO has been literally a phenomenon since birth. Since 2008, a multidisciplinary, long-term group-based and phenomenon learning- based course has brought together 40 students each year to reflect on the different dimensions and challenges of sustainable development. The year-long KEKO core course is long enough to look at complex phenomena and the student’s commitment to both sustainable development and teamwork. The KEKO year has been described by many students as a life-changing experience. “It’s probably the best course I have completed at the university” a former student recently described in his letter.

One of the key elements of KEKO is that most of the learning takes place in multidisciplinary teams, into which students are divided in the beginning of the year. Each team receives a theme, which is studied from the perspectives of the different dimensions of sustainable development. As an example, during this year, one of the themes was “Domestic use of fire-wood” and another one “Fashion”. During the year, students will gain an in-depth view of both their theme and the various dimensions of sustainable development: ecological, social, economic and cultural. Students learn that dimensions cannot be viewed in isolation, but they are all connected.

Above all, KEKO’s strength lies in the fact that students learn working life competence, dialogue, and what collective expertise and group intelligence mean in practice. During the KEKO course, students leave prejudices and learn to work in a team. Respect for other disciplines will increase. In  multidisciplinary teams, students learn to understand what they know and how their skills are related to the nature of the disciplines they study. It is also important that KEKO is a safe context for experimenting with co-operation and , sometimes, failure. KEKO offers a safe way to understand that no one in the world can change it alone. Things happen only by influencing and co-operating with others. Contradictions and their solutions are part of life.

During the Turku Workshop 7.5.2019, the perspective was in the afternoon changed to futures thinking and systems thinking as tools for making the sustainable futures: How could we strengthen the power of the co-learning and co-creating by using the idea of alternative futures as tools to dispose the possibilities that may exist at any (given) time and place? How could we start identifying the future images of various forms of sustainabilities as well as the relations and dynamics between them? Instead of pretending to “predict the future[i]“, a very classic method, a form of a futures table learns how to envision futures as an open and complex process with an endless flow of alternative images. It shows the power of narrating and innovating new paths for the future, and how multiple perspectives and even conflicting images must be taken into consideration as a basis for actions in the present.

[i] “The future” cannot be “predicted,” but “preferred futures” can and should be envisioned, invented, implemented, continuously evaluated, revised, and re-envisioned.” Jim Dator, Advancing Futures: Futures Studies in Higher Education. Westport, Connecticut: Praeger, 2002)

Blog by Sari Puustinen and Anna Kirveennummi, Finland Futures Research Centre, University of Turku

Photos: Laura Riuttanen