Saimme viettää innostavan päivän Turun Kakskerran saarella toukokuun 8. päivänä parin kymmenen opettajan ja kolmen yritysedustajan kanssa. Päivän tarkoituksena oli esitellä Turun ammattikorkeakoulussa käytettyä innovaatioleirin menetelmää Climate University –verkoston opettajille. Totesimme jo päivän alussa, että halusimme tuoda opettajat itse kokeilemaan innovaatioleiriä sen sijaan, että olisimme vain pitäneet menetelmästämme kalvosulkeiset. Tällä tavoin opettaja saa itse kokea miltä eri innovointivaiheet tuntuvat opiskelijan näkökulmasta ja pystyy suunnittelemaan paremman innovaatioleirin omille opiskelijaryhmilleen.
Innovaatioleirin ideana on koota monialainen opiskelijaryhmä yleensä 24 tunniksi samaan paikkaan ideoimaan uusia ratkaisuja yhden tai useamman yrityksen tarjoamiin kestävyyshaasteisiin. Yritykset ovat tiiviisti mukana leirillä ja työtä ohjaa kokenut fasilitaattori, joka rytmittää ideoinnin ja kehittämisen vaiheet kyseiselle ryhmälle sopivalla tavalla.
Tällä kertaa olimme saaneet fasilitaattoriksi innovoinnin ammattilaisen, Jens Gijbelsin Alankomaista asti. Yleensä olemme hyödyntäneet omasta organisaatiostamme tai alueeltamme löytyvää osaamista, mutta nyt halusimme itsekin saada uusia näkökulmia innovaatioleirin järjestämiseen pyytämällä mukaan alansa huipun. Meillä oli haasteen antajina kolme hyvin erilaista yritystä eri puolilta Suomea mukana leirillä – yksi kansainvälinen suuryritys, yksi keskikokoinen yritys ja yksi startup.
Olemme Turun ammattikorkeakoulussa julkaisseet uuden oppaan innovaatioleirin järjestäjille, mutta tässä yhteydessä haluan nostaa esille muutaman ahaa-elämyksen, joita sain itse tämän toukokuisen leirin aikana.
Rephrase
Aina kun ratkaistaan yrityksiltä tulleita haasteita, on olennaisen tärkeää todella ymmärtää mistä haasteessa on kyse. Parhaimmat ratkaisut löytyvät vain, jos leirin osallistujat todella ymmärtävät mihin ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu. Usein sekään ei riitä, että haaste on huolellisesti ja asiantuntevasti muotoiltu yhdessä yrityksen kanssa ennen leiriä. Tällä leirillä kokeilimme ensimmäistä kertaa haasteen uudelleenmuotoilemista yhdessä osallistujien ja yritysten kanssa. Tämä tuntui toimivan hyvin, sillä näin haasteet saatiin muotoiltua sopivaksi juuri tämän porukan osaamisen pohjalta. Samalla haaste tuli palasteltua sana sanalta niin, että jokainen osallistuja varmasti ymmärsi mitä päivän aikana oli tarkoitus ratkaista.
Social ritual
Leirillä toimitaan aina monialaisissa ryhmissä, jotka koostuvat toiselleen ennalta tuntemattomista ihmisistä. Jotta ryhmä yltää täyteen potentiaaliinsa, tulee sieltä löytyä hyvää yhteishenkeä. Tällä leirillä Jens ohjeisti ryhmiä keksimään itselleen lounaan ajaksi jonkin sosiaalisen rituaalin. Jotkut ryhmät tekivät metsäretken, toiset keskustelivat ilmastosynneistään ja eräät esittelivät suosikki Netlifx-sarjojaan. Oli hienoa seurata sivusta, kuinka tällainen pieni ele sai ryhmissä aikaan suuren eron ja toisilleen tuntemattomista ryhmänjäsenistä syntyi eräänlainen kokonaisuus.
Prototype
Usein innovaatioleirillä kehitetyt ratkaisut saattavat jäädä vailla konkretiaa tai ylipäänsä tietoa siitä ovatko ne edes varteenotettavia ratkaisuja. Se mikä kuulostaa loppuesitysten myyntipuheessa hyvältä idealta, ei välttämättä käänny todelliseksi ratkaisuksi. Tämän ongelman voi ehkäistä pyytämällä kaikkia ryhmiä tekemään ideastaan testattavan ja muille esiteltävän prototyypin. Leirillä prototyyppien rakentamiseen sai käyttää mitä vain tilasta löytyvää: tuoleja, papereita, kasveja… Oli hauskaa nähdä, kuinka abstraktimmatkin ideat realisoituivat ryhmien prototyypeiksi luovin keinoin vajaassa puolessa tunnissa. Sitten ryhmät saivat kiertää testaamassa toistensa prototyyppejä, antamassa palautetta ja kysymässä niitä tarpeellisia, mutta vaikeita kysymyksiä.
Celebrate
Jotta innovaatioleiri saa arvoisensa lopun ja osallistujille jää innostava fiilis, on hyvä juhlistaa yhteisen matkan päättymistä jollain tavalla. En ollut itse aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka tärkeää hyvä lopetus on. Jos jokainen osallistuja vain ryntää omiin menoihinsa heti loppuesitysten jälkeen, jää arvokas loppupuinti ja yhteisistä saavutuksista iloitseminen välistä. Me olimme varanneet leirin loppuun saunan ja juhlapäivällisen osallistujia varten ja vasta jälkikäteen ymmärsin, kuinka tärkeä osa leirin kokonaisuutta se on.
Leirin lopussa usean opettajan silmät hohtivat uutta innostusta sekä halua päästä kokeilemaan innovaatioleirin ja luovan yhteiskehittämisen menetelmiä omassa korkeakoulussaan. Epäilen, että samaan lopputulokseen ei olisi päästy vain pitämällä esitys tai jakamalla innovaatioleirin opas heille. Innovaatioleiri ei sovi kaikkiin opetuskokonaisuuksiin ja se on vain yksi yritysten kanssa tehtävän yhteiskehittämisen muoto. Siitä huolimatta intensiivinen leiri voi opettaa opiskelijoille paljon luovan yhteiskehittämisen taitoja ja tuoda uusia näkökulmia kestävyyshaasteiden ratkaisemiseksi työelämään soveltuvalla tavalla. Se pakottaa opiskelijat (ja toisinaan myös opettajat) astumaan ulos mukavuusalueeltaan uudelle ja tuntemattomalle maaperälle.
Teksti ja kuvat: Sara Malve-Ahlroth