Hei kanssaopiskelijat, tiedeyhteisön tutkijat ja opettajat!
Olemme ryhmä neljä! Tässä blogitekstissä käsittelemme yhtä artikkelia Elina Ikävalkon väitöskirjasta Vaikenemisia ja vastarintaa: Valtasuhteet ja toiminnan mahdollisuudet oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa. Artikkeli on nimeltään Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana ja se käsittelee tasa-arvosuunnittelun haasteita tästä näkökulmasta. Artikkelin toisena tekijänä on Kristiina Brunila, joka on myös tuottanut materiaalia.
Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin alussa jokainen osallistuja valitsi ajatuksia herättävän otsikon, jonka perusteella löysimme toisemme saman pöydän äärestä ja muodostimme tiimin. Otsikko kuului: “Tutkija huolissaan; koulujen tasa-arvotyö lisää eriarvoisuutta.” Voitte siis kuvitella, kuinka häkellyimme, kun edessämme olikin sosiologian väitöskirja managerialismista.
Ensimmäisenä onkin varmasti tarpeellista määritellä managerialismin käsite – uskokaa tai älkää, se oli meillekin vieras. Tutkijahaastattelussa Ikävalko määrittelee managerialismin seuraavasti: käsite tulee laajemmasta sosiopoliittisesta yhteiskuntakeskustelusta ja viittaa vahvasti uuteen julkishallintoajatteluun (new public management). Liiketalouden periaatteet ovat alkaneet vaikuttaa myös julkisen sektorin toimintaan, jolla on pyritty kustannustehokkuuteen ja tulosvastuullisuuden lisäämiseen. Menetelmää on esitetty ratkaisuna julkisen sektorin tehokkuusongelmiin. Käsitteellä managerialismi viitataan myös usein käytäntöihin, joissa korostuvat johtajien toimintaedellytykset ja muodollinen valta, tai joissa yleisesti vahvistetaan organisaation johtamisen edellytyksiä (Koikkalainen 2012, 42).
Seuraavaksi avaamme käsitettä tasa-arvosuunnittelu ja kuinka se liittyy tähän tutkimukseen. Tasa-arvosuunnittelun velvoite henkilöstöpolitiikassa on koskenut vuodesta 1995 yli 30 työntekijän oppilaitoksia, kertoo Ikävalko. Velvoite toiminnallisista tasa-arvosuunnitelmista tuli peruskouluihin vuonna 2015. Ikävalkon aineisto on tuotettu toisen asteen oppilaitoksissa sekä muutamassa yrityksessä.
Ikävalko kuvaa tasa-arvosuunnitelmatyön olevan jatkuvaa neuvottelua toiminnan ehdoista ja oikeutuksesta. Esimerkkinä voisi olla suunnitelma, jossa on laadittu tavoitteet työtehtävien jakautumiselle tai häirinnän ja kiusaamisen poistamiselle. Hän innostui tutkimaan aihetta toimittuaan teknologia-alan tasa-arvohankkeessa, jossa yritysten kanssa tehtiin tasa-arvosuunnitelmia. Projektin aikana käytyjen keskusteluiden myötä Ikävalkon mielestä tasa-arvon käsite typistyi. “Olisi syytä tuoda lisää kriittistä ajattelua aiheesta”, Ikävalko toteaa. Turhautuminen tuottavuusdiskurssissa toimimiseen johti haluun tutkia aihetta syvemmin.
Ikävalko suositteli meille muutamia teoksia, joihin haluamme paneutua vielä ennen tutkijatenttiä. Artikkeli itsessään on myös erittäin mielenkiintoinen ja esitettäviä tuloksia ja ajatuksia on vielä paljon. Nyt pyydämmekin teiltä kärsivällisyyttä – palaamme mainittuihin yksityiskohtiin seuraavan blogikirjoituksemme tiimoilta!
Haluamme kuitenkin pohtia jo heränneitä tunnelmiamme ja kirjoitamme niistä nyt. Paneuduttuamme tutkimukseen tulimme kaikki kollektiivisesti siihen tulokseen, että artikkeli avasi uusia ajatuksia ja käynnisti uudenlaisen kyseenalaistamisprojektin ajoittain itsestäänselvyydeltä tuntuvaan aiheeseen: onko tasa-arvo todellakin saavutettu? Tajusimme myös tieteenalojen välisen kytköksen ja kuinka laaja-alaisesti on hahmotettava asioita, jotta niitä voitaisiin ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Luettavaa materiaalia olisi loputtomiin, mikäli haluaisimme hallita aiheen täysin aukottomasti. Tietenkään emme voi vetää vertoja Ikävalkon kaltaiselle asiantuntijalle, vaikka se onkin tavoitteemme. Osaamme tutkia tätä aihetta kasvatustieteen valossa ja olemme onnellisia saamastamme haasteesta.
Nyt heitämmekin teitä tällä sosiologian pallolla, miten TE lähtisitte kehittämään tätä haasteellista tasa-arvosuunnittelun vyyhtiä? Millaisia ratkaisuja te näette tulevaisuuteen? Onko koulujen tasa-arvosuunnittelu tarpeellista?
Lähteet:
Brunila, Kristiina & Ikävalko, Elina 2011. Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana. Julkaisussa Sosiologia 4/11.
Ikävalko, Elina 2017. Haastattelu 4.10.2017. Helsingin yliopisto.
Koikkalainen, Petri 2012. Managerialismi ideologiana. Julkaisussa Niin & Näin 4/12.
Hyvä teksti!
Jäin pohtimaan, miten tasa-arvon käsitteen typistyminen tapahtuu projektien edetessä. Onko kyse siitä, että esimerkiksi tuottavuus ja tehokkuus nähdään korkeampina tavoitteina kuin tasa-arvo?
Ikävalko ajatteli typistymisellä tasa-arvotyön tavoitteiden typistyvän koskemaan vain tiettyjä ryhmiä, esimerkiksi valkoisia heteroseksuaaleja työelämässä olevia perheenäitejä. Toinen pointti on esille tuomasi tehokkuuden ja tuottavuuden tärkeys joka saattaa ylittää tasa-arvotyön tavoitteet. Tämä näkyi esimerkiksi keskusteluissa silloin, kun osallisena tasa-arvoryhmässä oli jokin hallinnon jäsen, kuten rehtori.
Tommi / Ryhmä 4
Teksti on hyvää ja tasa-arvosuunnittelun käsite on avattu erittäin hyvin. Lopun kysymykset elävöittävät blogikirjoitusta.
Kiitos, olemme erityisen ylpeitä niistä! Ihana kuulla että käsitteistä sai jotain selvää, ne nimittäin aiheuttivat meillekin päänvaivaa.
Pinja / ryhmä 4
Todella mukaansatempaava ja järjestelmällisesti etenevä teksti. Käsite avattu hyvin ja ymmärrettävästi.
Olipas teillä vaikean kuuloinen aihe!
Pidän koulujen tasa-arvosuunnittelua tarpeellisena, ja tasa-arvosuunnittelua muutenkin. Täydellinen tasa-arvo on vielä pitkän matkan päässä, ja kaikki työ sitä kohti on tarpeen. Myös me tulevina kasvatusalan ammattilaisina tulemme tekemään työtä tasa-arvon eteen!
Hyvä kun avasitte käsitteet heti alkuun (+tosi hauskasti!). Lopetus oli myös onnistunut, kun saatte lukijan pohtimaan tärkeitä kysymyksiä.