Istumme Minervatorin akvaariotilassa numero 4. Kello on 10.04. Tunnelma on innostavan jännittynyt. Puheenjohtajaamme ei näy missään.
Näin alkoi tutkijatenttimme nimikkotutkijamme Jaakko Hilpön kanssa. Kasvatuspsykologiaa pääaineena lukenut Hilppö valmistui luokanopettajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011. Saman alan opiskelijoina koimme, että olemme samalla aaltopituudella heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.
Meidän on pakko aloittaa tutkijatenttimme ilman puheenjohtajaa. Varapuheenjohtaja ottaa tilanteen haltuun ja aloitamme tentin. Esitämme ensimmäisen kysymyksemme: “Tiivistä tutkimuksesi pariin lauseeseen”. Hilppö alkaa kertoa tutkimuksestaan perusteellisesti, jolloin luomme toisiimme pelokkaita katseita: “Kuinka aika riittäisi kaikkeen?”. Samassa puheenjohtajamme astuu sisään pelastamaan ajanhallinnan haasteen. Tämän jälkeen etenemme tentissä tarkasti aikataulutetun suunnitelman mukaan.
Tentin päätyttyä Hilppö kehuu onnistuneita kysymyksiämme. Ennen tutkijatenttiä olimme olleet epävarmoja kysymystemme laadusta. Positiivisen palautteen saamisen myötä varmistuimme siitä, että olimme kurssin aikana oppineet hyödyntämään kriittistä ajattelua kysymysten laatimisessa. Kokonaisuudessaan tutkijatentti oli monipuolinen oppimismuoto, jossa jokainen ryhmäläinen pääsi hyödyntämään omia vahvuuksiaan.
Moka on lahja. Kaikki tuntevat sanonnan “virheistä oppii”, mutta siitä huolimatta moni näkee erityisesti omat virheet yksinomaan epäonnistumisena ja negatiivisena asiana. Hilpön tutkimus lisäsi syvyyttä ajatteluumme: ymmärsimme, että vahvan tuloskeskeisyyden sijaan tulisi keskittyä erityisesti oppimisprosessiin. Arvioinnissa on harvoin tarkoituksenmukaista formaali, numeroihin ja tuloskeskeisyyteen perustuva tyyli. Se ohjaa oppilaita pintasuuntautuneeseen opiskeluun ja ulkoaopetteluun ja tällainen on harvoin oppimisen kannalta ideaalia.
FUSE Studiossa oppilaat saivat itse valita, mihin tehtävään tarttuvat. He myös itse päättivät, milloin tuotos on valmis. Oppilaan kuunteleminen ja vahvuuksien huomioiminen opetuksessa vahvistaa heidän motivaatiotaan ja uskoa itseen. Oppilaan aktiivinen osallistuminen oppimisprosessiin kannustaa itseohjautuvuuteen ja vastuunottoon omasta oppimisesta.
Jotta urheilijasta kehittyy lajinsa huippu, täytyy hänen harjoitella. Mitään lahjakkuutta ei pidetä harjoittelun veroisena. Lahjakkainkaan yksilö ei pärjää vuosien jälkeen uutteralle harjoittelijalle, joka määrällisesti on harjoitellut moninkertaisesti. Sanotaan, että huipulle pääsemiseksi vaaditaan vähintään 10000 tuntia harjoittelua. Tämä tarkoittaa 3 tunnin päivittäistä harjoittelua 10 vuoden ajan. Mitä harjoittelu sitten pitää sisällään? Todennäköisesti ainakin läjäpäin virheitä. Jos harjoittelu tapahtuisi vain mukavuusalueella, jossa ei epäonnistumisen pelossa uskallettaisi tavoitella parempaa, virheitä tulisi tavoitteisiin nähden varmasti kovin vähän. Kehittyminen sen sijaan vaatii uskalluksen kokeilla omia rajojaan. Aina niitä ei saavuteta, mutta vain kokeilemalla ja yrittämällä voi niihin päästä.
Tutkimuksen tekeminen on pitkä, aikaa vievä ja monivaiheinen prosessi. On huomioitava realiteetit: ilman rahoitusta paraskaan tutkimusidea ei toteudu. Tutkimuksella on korkeat laatukriteerit, jotka tutkimusmenetelmistä riippuen vaihtelevat. On kuitenkin noudatettava hyvän tutkimuksen periaatteita, kuten validiteettia ja eettisyyttä, jotka tiedeyhteisö on hyväksynyt. Tieteellinen tutkimus on itsekorjautuvaa, pitää kuitenkin ottaa huomioon lähdekriittisyys. Jatkotutkimus voi aina tuoda uusia näkökulmia tutkittavaan aiheeseen, eikä tieto ole pysyvää. Tutkimuskysymykset asetetaan aiempaan tutkimukseen nojaten. Tutkijoiden on suhtauduttava tutkimuskysymyksiin kriittisesti koko tutkimuksen ajan ja muutettava niitä tarpeen tullen.
Tämä kurssi, tutkimuksen tekemiseen tutustuminen on hyvin paljolti ollut tasapainoilua mukavuus ja epämukavuusalueella. Mutta myös sen takia, koemme kehittyneemme kovasti monella osa-alueella, niin tiedollisesti tutkimuksen tekemisestä kuin tällaisen oma-aloitteisen projektin ja ryhmätyöskentelyn hallitsemisen kannalta. Koska polku ei ole ollut kaikista tasaisin, se on ollut kovin opettavainen. Näistä tiedoista ja taidoista on varmasti paljon hyötyä tulevissa opinnoissa. Virheet, joita olemme tehneet, ovat todennäköisesti toimineet parhaimpina opettajinamme.
/ Sonja Haverinen, Ida Heinonen, Tuija Hyvättinen, Sanni Korhonen, Noora Peräniemi, Susanna Pyrhönen, Nette Salonen, Tinja Tikkanen, Juuli Vainikka
Kuvalähteet:
-http://www.gocomics.com/calvinandhobbes/2009/03/11
-http://www.lentavaporo.fi/koulutus.html
-https://miltonjiro.wordpress.com/the-importance-of-group-work/