Helsingin Narikkatorilla järjestettiin 4.9. mielenosoitus vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi. Häntä tarvitaan edistämään vanhojen ihmisten hyvää elämää ja puuttumaan niihin tekijöihin, jotka sitä uhkaavat. Erityisen tärkeää on, että elämän viime vaiheissa kuoleman lähestyessä pidetään huolta siitä, että kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään sekä hyvään kuolemaan sitten, kun sen aika tulee.
Me kaikki vanhenemme, joka päivä. Jokainen meistä toivoo itselleen hyvää vanhuutta, mitä se sitten kullekin meistä sisältää. Ei ole olemassa yhtä mallia hyvälle vanhuudelle. Vanhat ihmiset ovat yksilöitä yksilöllisine elämänkulkuineen. Silti meillä voi olla ja täytyy olla yhteisymmärrys siitä, mitä hyvään vanhuuteen ei kuulu. Tällä hetkellä meillä Suomessa on liian paljon
- niitä, jotka on jätetty heitteille omaan kotiinsa ilman mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään
- niitä, jotka kärsivät yksinäisyydestä ja odottavat turhaan, että saisivat yhteyden toiseen ihmiseen
- niitä, joilla ei ole yhtään läheistä, joka huolehtisi heidän asioistaan tarpeen tullen
- niitä, jotka elävät lian ja kaaoksen keskellä jätteiden täyttämässä asunnossa
- niitä, joiden sosiaaliset ongelmat ovat yhdessä terveysongelmien kanssa muodostaneet epäinhimillistä kärsimystä tuottavan elämäntilanteen
- niitä, jotka jäävät kotonaan tai hoivakodissa ilman riittävää huolenpitoa.
Syrjäytynyt-sanaa on totuttu käyttämään nuorten ongelmista keskusteltaessa. Yhtä hyvin voimme sanoa, että vanhusten syrjäytyminen on meillä todellinen ongelma. Meillä on yhteiskunnallisia rakenteita ja käytäntöjä, jotka tulisi kyseenalaistaa ja korjata. Kotona asumisen politiikka vietynä äärimmilleen aiheuttaa suurta kärsimystä. Perheiden tuottaman hoivan ja avun pitäminen itsestäänselvyytenä syrjäyttää ne, joilla ei perhettä ole tai jonka perhesuhteet ovat rikki. Vanhuspalvelujen liian niukka resurssointi uhkaa tällä hetkellä vakavasti monen ihmisarvoista elämää. Työntekijät uupuvat ja vanhukset jäävät vaille tarvitsemaansa hoivaa.
Vanhojen ihmisten palvelutarve ei kuitenkaan kilpisty vain hoivaan. Vanhuksilla on – siinä missä muillakin ikäryhmillä– sosiaalisia ongelmia, kuten päihteiden käyttöä, äärimmäistä köyhyyttä ja kaltoinkohtelua. Siksi niihin pitää olla tarjolla apua sekä toimintamalleja ja mahdollisuuksia puuttua ongelmiin.
Tarvitsemme vanhusasianvaltuutetun, jonka tehtävä on turvattu lailla ja joka osaltaan edistää vanhusten edun ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassamme. Hänen on tartuttava tälläkin hetkellä selvästi näkyvissä oleviin epäkohtiin. Hänen on toimittava herättäjänä ja yhteistyökumppanina sekä tiedon välittäjänä yhteistyössä päätöksentekijöiden sekä eri tehtävissä työskentelevien ihmisten kanssa. Tärkeintä on, että hän kuuntelee ja keskustelee vanhojen ihmisten kanssa viedäkseen heidän näkemyksiään eteenpäin. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tämä toteutuisi.
Allekirjoita kansalaisaloite vanhuusasiavaltuutetun saamiseksi Suomeen. Aikaa toimia on vielä syyskuun.