Koronan vaikutus ikääntyneiden elämän merkityksellisyyden kokemukseen

Koronaepidemian vuoksi ikäihmisten eksistentiaalinen – kokonaisvaltainen – hyvinvointi on entistä ajankohtaisempi kysymys. Koronaa voidaan pitää sekä kansallisena että globaalina haasteena ikääntyvien eksistentiaaliselle hyvinvoinnille. Suomen hallituksen määrätessä poikkeustilan maahamme, kohdentuivat tiukimmat rajoitukset 70-vuotta täyttäneisiin, joita kehotettiin välttämään kontakteja ja kodista poistumista. Kevään 2020 koronaepidemia ja syksylle 2020 jatkunut toinen korona-aalto ovat omiaan haastamaan erityisesti ikääntyvien ihmissuhteiden ylläpitoa, osallisuutta ja kuulumisen kokemusta.

Keväällä ennakoitiin, että erityisesti ikääntyneiden yksinäisyyden kokemus tulisi kasvamaan sosiaalisten etääntymissäännösten vuoksi (esim. Brook & Jackson 2020). Ensimmäiset tutkimustulokset Yhdysvalloista kuitenkin osoittavat, että ikääntyvien sosiaalinen yksinäisyys ei juurikaan keväällä lisääntynyt: osin ikääntyneet saivat tukea lähiverkostoltaan enemmän kuin arjessa ennen koronaa. On kuitenkin huomioitava, että pienelläkin lisääntyneellä yksinäisyyden kokemuksella voi olla kauas kantoisia seurauksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta. (Luhchetti et al. 2020).

Olen ollut kevättalvesta alkaen osana kansainvälistä tutkimusryhmää, joka tarkastelee elämän merkityksen kokemusta koronan ensimmäisen aallon aikana. Huhtikuussa 2020 keräsimme tutkimusaineistoa: kyselyymme osallistui 1162 henkilöä. Osallistujat tulivat pääosin Suomesta, Italiasta, Espanjasta ja Puolasta. Osallistujien ikä vaihteli 18 ja 86 vuoden välillä. Osallistujistamme yhdeksän prosentti oli 66-vuotiaita tai vanhempia.

Tuloksemme antavat osviittaa siitä, että mitä enemmän vastaajalla oli ikää, sen vahvempi oli kokemus elämän merkityksellisyydestä. Yhteydenpito pohjoismaisiin tutkijoihin on osoittanut, että ympäri Eurooppaa on muodostumassa samanlaisia tuloksia: korona-aikana vanhempi ikä vaikuttaa vahvistavan kokemusta elämän merkityksellisyydestä. Toisaalta on olemassa osviittaa siitä, että ikääntyneet ovat kuitenkin suhtautuneet pelokkaasti koronan olemassaoloon yhteiskunnassa. Ilmiön kokonaisuus on siis varsin kompleksi ja vielä tarvitsemme lisää tutkimusta ymmärtääksemme, miten korona-arki vaikuttaa merkityksellisen elämän kokemiseen.

Mikä sitten on suojannut ikäihmisiä merkityksen kriisiä vastaan koronan keskellä? Tähän meidän määrällinen kyselymme ei suoraan anna vastausta. Arvailuja voi suomalaisittain esittää muutamia. Suomalaiset ikäihmiset ovat sen sukupolven ihmisiä, joiden omissa tai ainakin omien vanhempien lapsuusmuistoissa sota ja pula-aika ovat olleet elämän realiteetteja. Samoin suomalaisessa yhteiskunnassa erilaiset sairaudet ja kulkutaudit kiersivät monen lapsuusvuosina vielä torpasta torppaan ja talosta taloon. Korona ei ole ikäihmisille ensimmäinen vakava sairaus, joka on arjessa läsnä. Tavalla tai toisella sairauksista ja niiden aiheuttamista koettelemuksista on ennenkin selvitty.

Iän karttuessa kuolemasta ja kuolevaisuudesta tulee osa arkea eri tavalla: mitä korkeampi ikä, sen suuremmalla todennäköisyydellä ihminen on kohdannut menetyksiä lähipiirissään sekä kohdannut ajatuksen myös omasta kuolevaisuudesta. Ikääntymisen teorioissa usein esitetäänkin kuolevaisuuden kohtaaminen yhtenä eksistentiaalisena teemana: Osalle kuolevaisuuden kohtaaminen aiheuttaa ahdistusta. Tasapainoinen ikääntyminen kuitenkin edellyttää tämän ahdistuksen kohtaamista ja oman kuolevaisuuden hyväksymistä jollakin tasolla. Kenties se, että ajatukset kuolemasta ja kuolevaisuudesta ovat luontainen osa vanhenemista on myös vähentänyt koronaan liittyvää kuolemanpelkoa. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että korona on lisännyt pelkoa kuolemasta ennen kaikkea nuorten ihmisten parissa.

Joulunajan lähestyessä ajankohtaiseksi kysymykseksi nousevat: Miten korona vaikuttaa joulun viettoon? Onko yhteiset suku- ja perhejoulut mahdollisia vaiko eivät? Miten pitkään korona vaatii meitä pitämään etäisyyttä toisiimme? Oli tulos sitten millainen tahansa, vaalitaan yhteisiä hetkiä: Pidetään yhteyttä ihmisenä ihmisellä kasvokkain, puhelimitse ja kuvayhteyksillä. Etsitään keinoja, joilla tukea ihmissuhteita ja ikääntyvien kuulumisen kokemusta perheyhteisöön. Pidetään yhdessä huoli siitä, että koronankin keskellä kokemus elämän merkityksellisyydestä säilyisi vahvana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *