Helsingin yliopiston Viikin kampuksen uudet opiskelijat kertovat elämästään ja edesottamuksistaan.
Moro!
Mä oon Faisa, 21-vuotias elintarviketieteiden fuksi Turusta. Matin ja Tepon kotikulmilta. Jokilaivojen paratiisista. Suomen oikeasta pääkaupungista. Jonkun mielestä myös Suomen peräreiästä. Aloitin opintoni tänä syksynä ihanalla Viikin kampuksella, jossa menoa ja meininkiä on riittänyt. Viikki ja Helsinki ovat tehneet tästä kotihiirestä bilehiiren, joka ei osaa sanoa ei! Jatka lukemista ””Elintarviketieteiden opiskelupaikka myönnetty””
Kesä alkaa hiljalleen kääntyä syksyyn ja ajatukset alkavat suuntautua lomailusta ja kesätöistä toisen vuoden opintoihin ja Viikin luentosaleihin sekä opiskelija-aterioiden pariin. Kokonaan opinnot eivät jääneet pois mielestä kesäkuukausinakaan, sillä suuntasin Islantiin suorittamaan maataloustieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluvaa maatilaharjoittelua. Olin jo pitkään ennen harjoittelupaikan hankkimista halunnut käydä Islannissa, ja sopivan tilan löytyminen juuri täältä tuntui uskomattoman hienolta ja latasi paljon odotuksia tähän kesään. Pohjois-Islannissa sijaitsevalla harjoittelutilalla ennestään tuttujen lypsylehmien lisäksi pääsin työskentelemään myös lampaiden, hevosten ja vuohienkin parissa. Suuri osa työstäni oli lypsämistä, mutta sitä juuri olin kaivannutkin.
Maataloustieteitä opiskelevat suorittavat siis ensimmäisen tai toisen lukuvuoden jälkeisenä kesänä maatalous- tai puutarhaharjoittelun, jossa tutustutaan maatalouteen ja päästään soveltamaan ja näkemään luentojen antia käytännössä. Maitotilalla kasvaneena maataloustyöt olivat toki ennestään tuttuja, mutta oli hienoa päästä työskentelemään tilalla, jossa eläinmäärä oli suurempi, eläinlajeja oli useampia ja jonka toimintatavat erosivat melkoisesti siitä mihin olin kotona tottunut. Tuotantoa ja tehtäviä töitä osasi myös katsoa täysin uusin silmin opiskellun teorian valossa. Islannissa vietetty aika myös toi rutkasti varmuutta omasta pärjäämisestä myös muualla kuin tutuissa kotoisissa ympyröissä, ja mikäli vain mahdollista haluan ehdottomasti lähteä suorittamaan osia opinnoistani Suomen ulkopuolelle myös jatkossa. Töiden ohessa jäi onneksi aikaa myös lomailulle ja pääsin tutustumaan Islantiin myös tilan rajojen ulkopuolelle. (Matkailuvinkki: Jos koskaan matkustatte Islantiin ettekä pelkää korkeita paikkoja, vierailkaa Drangey-nimisellä saarella pohjoisessa; henkeäsalpaavan kaunis ja ainutlaatuinen paikka!)
Tulevista vuosistani Viikissä tulee hieman erilaisia kuin olin alun perin suunnitellut, sillä suunnittelemieni kotieläintuotannon opintojen sijaan päädyinkin pitkän ja hyvin tasaväkisen pohdinnan jälkeen valitsemaan kandivaiheeseen kasvintuotannon suuntaavat opinnot. Takinkääntööni vaikutti muun muassa kasvintuotantotieteiden laaja valikoima erikoistumisaloja ja yleisesti kiinnostus biologiaan sekä fuksivuoden kurssien aikana kasvanut into kasveja ja kasvintuotantoa kohtaan. Valinta oli vaikea ja monta kertaa pyörsin jo tehdyn päätökseni; tuotantoeläimet ja niiden hyvinvointi ovat edelleen lähellä sydäntäni ja uskon, että olisin lopulta varmasti ollut tyytyväinen kumpaankin ratkaisuun. Nyt kuitenkin odotan pian alkavia kasvintuotannon opintoja innolla ja olen iloinen että luennot ja opiskeluarki alkavat taas!
Lopuksi vielä onnittelut uusille fukseille opiskelupaikoista ja tervetuloa! Lähtekää rohkeasti mukaan erilaisiin tapahtumiin ja opiskelijatoimintaan, Viikki on hieno paikka täynnä mahtavia ihmisiä ja kotoisuutta.
-Pia
Ciao! Kohta alkaa just sun fuksivuosi Viikissä! (Metsätieteiden) tuutorit on ihan huippuja ja auttavat teitä uusia opiskelijoita mielellään ja järkkäävät tosi kivan orientoivan viikon 28.8-1.9.2017 Viikissä/Helsingissä. Syksyllä tulee olemaan Fuksiaisia, Fuksisitsejä ja HYY:n Fuksiseikkailu. Kaikkeen ei ehkä ehdi, mutta johonkin kannattaa osallistua, sillä niissä tutustuu omaan kurssiin, muihin fukseihin ja rastien pitäjinä toimiviin vanhempien vuosikurssien edustajiin. Tietää sitten, keneltä pyytää apua, kun kurssivalinnat jumittaa, kurssikirjoja ei löydy kirjastosta tai pitäs tulostaa yliopistolla. Kun kurssikaverikaan ei tiedä, niin sitten voi konsultoida vaikka tuutoria!
Mun fuksivuodessa parasta oli saunaillat metsäylioppilaiden kanssa niin kärrysaunassa Silvican (yhden kampusalueen opiskelija-asuntolan) pihalla kuin Hyytiälän metsäaseman pikku saunassakin. Meidän kurssihallitus tuotti kans ihan mielettömät fuksivuoden bileet (pikkujoulut, ystävänpäiväbileet ja kesäjuhlat Hyytiälässä)! Eli kannattaa lähteä kurssin 110 hallitukseen tekemään omannäköistä fuksivuotta.
Hurjinta mulla fuksivuodessa oli keväinen matka Ukrainaan IFSA:n (kansainväliset metsäylioppilaat ainejärjestön) 10 päivän NERM2017 tapaamiseen edustamaan omaa ainejärjestöä (myo:ta). Matkalla tutustuin niin metsäalan opiskelijoihin Suomesta, muualta Pohjois-Euroopasta ja jopa Georgiasta. Opiskelijat olivat metsäylioppilaita tai tulevia metsätalousinsinöörejä (Suomesta: MEOL -metsäalan opiskelijat).
Matkalla vierailtiin metsäalan yliopistoihin, valtion metsiin, taimitarhalle ja eroosion torjunta metsiin. Pääkaupungissa Kiovassa sekä kaupungissa nimeltä Lviev tehtiin kaupunkikierrokset, muuten liikuttiin bussilla ympäri Länsi-Ukrainan turvallista vuoristoseutua. Käytiinpä vaeltamassa myös Ukrainan korkeammalle vuorelle (Hoverla 2061 metriä), mikä oli mieletön kokemus!
Vasemmalla kuva NERMin (North European meeting) international eveningistä, jossa jokainen maa esitteli jotain omasta kulttuuristaan (ruokaa jne.). Lakut maistuivat ja ruissipsit herättivät kummastusta meidän standillä.
Kuvassa (alla) oltiin syömässä ukrainalaista ruokaa latvialaisten ystävieni kanssa vierailtuamme Chernobylin ydinvoimalalla.
Matkalla opin, että bussissa ei oo vieläkään kiva nukkua, kotiruoka on oikeesti hyvää ja bileitä on kiva järjestää. Pääsin myös läheltä näkemään, miten yhteiskunta vaikuttaa metsiin ja niiden hoitoon sekä tutkimukseen. Fuksina oli helppo lähteä reisuun, sillä vikojen tenttien ja Hyytiälän välissä oli joutavat pari viikkoa.
Ukrainan matkan jälkeen kävin tenttimässä kasvit ja hyvinhän se meni, joten 10 viikkoa Hyytiälässä saattoi alkaa. Viikot olin Hyytiälässä ja viikonloput vietin Hämäläis-osakunnan kesäpaikalla Oitissa, Hausjärvellä. Koivuniemessä oli kiva viettää aikaa, saunoa, tehdä ruokaa ja talkoilla, mikä oli hyvää vaihtelua pitkille kurssipäiville.
Hyytiälä on enemmän kuin pelkkä yliopiston kenttäkurssi. Siellä ollaan vapaa-ajallakin yhdessä, talkoillaan, paistetaan lettuja ja pelataan lentopalloa sekä tehdään kurssitöitä. Opiskelu on intensiivistä, mutta palkitsevaa. Kaikki tehtävät tehdään ryhmätöinä, mikä kehittää asiantuntijuutta ja johtamis -taitoja. Olin mm. mittavälinevastaava neljä viikkoa. Mittavälineisiin kuului esim ikäkaira, jolla alla olevassa kuvassa selvitän kuusen ikää lustoja kairaamalla ja laskemalla.
Fuksibloggaaja haku on kans orientoivalla viikolla ja syyskuussa on teistä valittavien uusien bloggaajien eka tapaaminen, jossa me vanhat ollaan kans mukana perehdyttämässä! Fuksivuosi Viikissä -blogista oon saanut kokemusta markkinoinnista, sisällön tuottamisesta ja ennen kaikkea hyviä, luotettavia ystäviä! Palaveriakaan en vaihtas ja nauru pidentää ikää ;).
Hyvät uudet fuksit, tehkää tästä elämänne fuksivuosi Viikissä!
Hilla
Viimeisen periodin kurssit ovat hiljalleen saapuneet loppuunsa ja kesä tekee tuloaan – enemmän tai vähemmän. Fuksivuosi kului päätähuimaavaa vauhtia, ja kesä tulee todennäköisesti kulumaan yhtä nopeasti.
Kulunut lukuvuosi on varmasti ollut itse kullekin opettavainen kokemus sekä oman alan perusteiden että opiskelun osalta. Itselleni tämä aika on ollut merkityksellistä monella tapaa, ja olen oppinut paljon itsestäni ja tavastani oppia ja työskennellä.
Viime kesän tieto siitä, että olin vihdoin – liian monen yrityksen ja usean epävarman välivuoden jälkeen – päässyt yliopistoon oli helpotus ja alku sille elämänvaiheelle, jonka olin jo pitkään halunnut aloittaa. Kuitenkin se toi mukanaan myös paljon epävarmuutta ja pelkoa omasta pärjäämisestä. Ylioppilaaksi valmistumisestani oli kulunut jo neljä vuotta, ja vaikka olinkin suorittanut avoimen yliopiston kursseja välillä, jännitin sitä miten ruosteiset opiskelutaitoni sopeutuvat akateemisiin opintoihin. Näin jälkiviisaana voi todeta, että todellisuudessa kehitin opiskelutaitoni kunnolla vasta pääsykokeisiin lukiessa ja fuksivuoden kurssien aikana, lukiossa kun opinnot sujuivat ilman suurempia aikataulutuksia tai opiskelutyylien miettimisiä. Lisäksi lukioaikaiset ainevalinnat mietityttivät, silloin kun en biologiaa lukuun ottamatta opiskellut luonnontieteitä pakollisia kursseja enempää. Nyt olin suuntautumassa alalle, jossa kemia, matematiikka ja fysiikka ovat olennaisessa osassa.
Nyt kun ensimmäinen lukuvuosi on pulkassa ja kokemusta opiskelusta jo kertynyt jonkin verran, on olo luottavaisempi, ja toisaalta myös omia taitoja ja tarpeita kehittyä osaa katsoa realistisemmin. Myönnettäköön, että osa kursseista tuotti paljon harmaita hiuksia ja hetkittäistä epätoivoa, ja omia lukioikäisenä tehtyjä ainevalintoja on tullut soimattua useaan otteeseen. Vuoden aikana on täytynyt myös oppia opiskelemaan ja oppimaan, mikä toki jatkuu koko opiskelun ajan ja varmasti edelleen työelämässä.
Vaikka välillä edelleenkin on hankalia hetkiä, on ollut hienoa huomata, että kaikesta huolimatta pärjään opinnoissani ja voin toteuttaa haaveitani. Vaikka ikäkriisi edelleen välillä vaivaa, osaan jo iloitakin välivuosista, joiden aikana sain etsiä omaa alaani ja punnita vaihtoehtoja; pari vuotta sitten tulevaisuuden suunnitelmani olivat vielä hyvin erilaiset. Fuksivuosi on ehdottomasti vahvistanut sen, että haluan opiskella juuri Viikissä ja kasvaa juuri maatalouden asiantuntijaksi. Haluan myös rohkaista sinua, joka mahdollisesti luet tätä ja epäilet omia valmiuksiasi; pyri epäilyksistä huolimatta kohti sitä mitä haluat tehdä. Päämäärä saattaa matkan aikana muotoutua erilaiseksi kuin aluksi ajattelit ja halusit, mutta se on osa polkuasi. Älä myöskään vertaa itseäsi liikaa muihin, heillä on oma tiensä kuljettavanaan ja sinulla omasi.
-Pia
Viikissä on ilmassa jo kevään tuntua. Lumi sulaa, päivät ovat valoisampia ja vastaantulevat ihmiset hymyilevät. Odotan jo ensimmäisten kasvien heräämistä tähän valon ja myös lämmön juhlaan. Toukokuussa kevättä (ja IV periodin kurssien/kevät lukukauden päättymistä) juhlistetaankin Floran päivän merkeissä koko yliopiston voimin!
Tällä hetkellä opiskelen metsälajien tuntemusta (250 metsäkasvia latinaksi), puukaupan tapahtumista metsäteknologian kurssilla ja kaukokartoistusta metsänarvioimistieteessä. Koululounas 2.60e on must! Yritän myös muistaa levätä ja nukkua tarpeeksi. Kesäkunnostani pitää huolta mahtava HYY:n laskujärjestö Uniriders Helsinki, jonka kanssa löytää itsensä milloin Tahkon pisteiltä, Rushin trampoliinipuistosta tai Helsingin parhailta kiipeilyseiniltä. Vauhti korjaa virheet ja tekemällä oppii! Suosittelen osallistumaan muuhunkin kuin vain oman ainejärjestön toimintaan, sillä tekeminen yhdistää ja uusien kaverien saaminen on parasta!
Tänään päivääni piristi Loimun opiskelijoiden -Viikki (LoVi) tarjoamat kertsikahvit, jossa kahvi, keksit ja kauramaito riittivät suuresta metsäylioppilasvaltaisesta osanotosta huolimatta. Kaupassa oli siis ilmeisesti käyty tarpeeksi suuren kangaskassin kera. Kertsikahveja tulee olemaan pitkin lukukautta ja niistä aina infotaan LoVin fb -sivulla.
Loimu on luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto, joka valvoo jäsentensä etuja työmarkkinoilla. Tähän ammattijärjestöön voi liittyä jo opiskelu aikana (vinkki: työttömyyskassan kerryttäminen onnistuu jo kesätöilläkin!). Loimulla on ympäri Suomea eri kampuksilla alajärjestöjä opiskelijoille. Helsingissä Loimun opiskelijoita on Kumpulassa ja Viikissä. Itse en ole Loimun kampusaktiivi, mutta opin mielelläni lisää jäsenenä eduistani (matkavakuutus, urapalvelut ja työnhaku vinkit). Kertsikahveilla on hyvä mahdollisuus kysyä näistä tai muuten vaan jutustella kavereitten kanssa opinnoista, kesätöistä tai tulevista metsäylioppilaat ry:n (ainejärjestö) 108. vuosijuhlista lyhyemmin vujuista. Loimu järjestänee tulevaisuudessa seminaareja (työnhakutaidot, cv-pajat jne.) ja mentorointia eli ohjausta jo työelämässä olevilta meille opiskelijoille.
Ennen Loimua meillä metsäalan opiskelijoilla oli mahdollisuus liittyä metsänhoitajaliittoon opiskelijaetuineen, joten älä pelästy jos joskus törmäät tämmöiseen vanhaan termiin! Loimussa parasta on poikkitieteellisempi meininki ja uudet tuttavuudet. Loimu lämmittää pienen fuksin mieltä; taas yksi välittävä taho lisää ihka omaan tukiverkostoon! Ja se näkyy haalarissani yhtenä merkeistä :). Kuvamateriaalia haalareista ja merkeistä saadaan varmasti tulevien tapahtumien (latobileet, vappu yms.) myötä.
Vaikkei Loimuun tai mihinkään muuhunkaan järjestöön kukaan pakota liittymään, niin ehdottomasti kannattaa tutustua, kuulostella ja liittyä ja ehkä rohkaistua jopa lähtemään toimintaan mukaan! Yliopistossa tapahtuu paljon luentosalien ja laskareiden ulkopuolella. Ajatellaan, että opittu tieto on vain yksi osaamisen alue. Olemalla aktiivinen opiskelija saa yliopisto ajastansa varmasti enemmän kuin todistuksen tutkinnosta. Tätä muuta osaamista voi olla vaikka vuorovaikutustaidot, kehityminen lempiurheilulajissansa tai oppia jokin uusi taito!
kahvista ja kavereista nauttien,
Hilla
#fuksivuosiviikissä #loimu #kertsikahvit
Vaikka lukuvuotta on vielä jäljellä kokonaisen periodin verran, halusin silti jo tässä vaiheessa jakaa syksyn ja kuluneen kevään mieleenpainuneita hetkiä kuvien muodossa. Luennoilla istuminen ja opiskelu ovat ainakin itselleni mukavaa puhaa, mutta hienointa on kuitenkin päästä näkemään maatalouden toimijoita ja yliopiston tutkimusympäristöjä käytännössä. Luvassa siis melko kuvapainotteinen postaus höystettynä (toivottavasti ei liian sekavilla) höpinöilläni.
Syyskuussa lukuvuoden ensimmäisellä viikolla osallistuin Sampsa Ry:n ekskursiolle Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalle.
Marraskuussa koitti odotettu lähtö Akateemisen karjakerhon ekskursiolle tutustumaan Ruotsin ja Tanskan kotieläinkohteisiin. Kaikki vierailut olivat mielenkiintoisia, mutta itselleni jäivät erityisesti mieleen Århusin yliopisto navettoineen sekä Viking Genetics Tanskassa. Lisäksi vierailimme useammalla karjatilalla, maatilamatkailua tarjoavalla ja omalla tilalla tuotettua lihaa myyvällä lammastilalla sekä hevosten spa- ja kuntoutuskeskus Gunnarlundassa. Itselleni uusi tuttavuus olivat alpakat, joita kasvattava tila sijaitsi Ruotsin Gualövissä.
Marraskuussa pääsimme myös tutustumaan ensi kertaa Viikin kasvihuoneisiin sekä koetilan navettaan.
Helmikuussa maaperätieteiden perusteet-kurssin yhteydessä osallistuin maaperädemonstraatioihin, joissa pääsimme mm. havainnoimaan, miten maan partikkelikoko ja orgaanisen aineksen määrä vaikuttaa maan ominaisuuksiin.
Myös kotieläintuotannon perusteet-kurssiin kuuluivat demonstraatiot, joissa pääsimme tutustumaan navettaan ja sen asukkeihin tarkemmin.
Helsingin yliopisto