Ammatillisen koulutuksen reformi on merkittävin koulutusta koskeva uudistus aikoihin. Uudistuksen taustalla on koulutusjärjestelmän mukauttaminen siihen, että työtä tekevät ikäluokat pienenevät ja digitalisaatio muuttaa ammatteja sekä työnkuvia. Uudistuksen tavoitteena on tukea yksilöllisiä opintopolkuja, lisätä opiskelun joustavuutta sekä vahvistaa yritysten roolia työssäoppimisen ympäristöinä. Uudistuksessa on nähty mahdollisuuksien rinnalla myös uhkakuvia. Huolta on kannettu muun muassa oppilaitosten resurssien leikkauksista ja siitä, kyetäänkö yrityksiin luomaan riittävän laadukkaita työssäoppimisen ympäristöjä.
Työssäoppimisympäristöjen tulee ensi sijassa tukea opiskelijoiden ammattitaidon kehittymistä sekä ammatillisten urapolkujen löytymistä, mutta niiden tulee myös kyetä edistämään alueellisten työmarkkinoiden toimintaa ja yritysten uudistumiskykyä eli innovatiivisuutta. Viimeaikainen ammatillista koulutusta koskeva tutkimus osoittaa, että koulutuksenjärjestäjien ja työpaikkojen välisessä yhteistyössä ja kumppanuuksissa on vielä parantamisen varaa (vrt. Mikkonen ym. 2017). Ammatilliseen koulutukseen on toisaalta kiinnitetty liian vähän huomiota innovaatioympäristöjen näkökulmasta. Monissa maissa ammatillisen koulutuksen uudistusten yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin ollut kehittää yritysten innovaatiotoiminnan ja opetuksen välisiä yhteyksiä (esim. Icart & Rodríguez-Soler 2017).
Innovaatioympäristöajattelun ytimenä on yritysten suhde toimintaympäristöönsä. Innovaatioympäristö tarkoittaa yksinkertaistetusti sanottuna kaikkia niitä tekijöitä, jotka tukevat yritysten uudistumista. Ammatilliset oppilaitokset ovat keskeisiä yritysten innovaatiokumppaneita, sillä ne vahvistavat inhimillisiä voimavaroja sekä kiinnittävät osaamista yritysten toimintaympäristöön. Hyödyt eivät kuitenkaan lankea yrityksille kuin itsestään, vaan niiden on osattava hyödyntää koulutusjärjestelmän tarjoamia etuja. Etenkin maaseutualueilla toimivien pienten ja keskisuurten yritysten oma aktiivisuus korostuu. Oleellista on, että näissä on kiinnostusta ja valmiuksia toimia työssäoppimisen ympäristöinä. Tämä tosin edellyttää yrityksiltä riittäviä henkilöresursseja sekä strategista näkemystä oppilaitosyhteistyön avulla saavutettavasta kilpailuedusta. (Vrt. Callan 2004, Virkkala 2008.)
Maaseutualueilla toimivien pienten ja keskisuurten yritysten kannalta ammatillisen koulutuksen yksiköt vastaavat jopa korkeakouluja paremmin näiden yritysten tarpeisiin ja sijoittuvat usein maantieteellisesti lähemmäksi kuin korkeakoulut. Myös muillakin kuin vain korkean teknologian aloilla tarvitaan uutta tietoa ja osaavaa työvoimaa. Itse asiassa uuden tiedon soveltaminen monilla perinteisillä toimialoilla voi aikaansaada paljon merkittävämpiä vaikutuksia alueen talouteen kuin keskittyminen yksinomaan korkean teknologian aloille tai kompleksisten innovaatioiden tavoitteleminen (vrt. Valovirta ym. 2009).
Työssäoppimisympäristöjä koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että hyvässä oppimisympäristössä syntyy vahva yhteys koulussa opitun ja työelämässä opittavan välille (mm. Akkerman & Bakker 2012, Virtanen 2014). Ammatillinen oppiminen edellyttää osallistumista opiskeltavan alan sosiaaliseen ympäristöön ja käytäntöyhteisöihin. Ammatillista työssäoppimista tuleekin tarkastella ammatillisen yhteisön jäsenyyteen kasvamisena, jolloin työpaikoilla opittavat toimintatavat, arvot ja normit ovat oppimisen ytimessä. Oikeanlaisten taitojen ja tietojen ohella ammatilliseen yhteisöön pääseminen edellyttää alan kulttuurisen koodiston omaksumista. (Florén 2003, Onstenk & Blokhuis 2007, Akkerman & Bakker 2012.)
Koska uuden oppiminen ja ammatillinen kasvu tapahtuvat osana käytäntöyhteisöjen toimintaa, ei työssäoppiminen rajoitu vain yksittäisten yritysten sisälle. Oppimisympäristö laajeneekin yritysten verkostoihin, toimialaklustereihin sekä kattamaan myös yritysten innovaatioympäristön muita toimijoita.
Kirjoittaja Timo Suutari työskentelee projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Maaseudun nuoret ja pk-yritykset ammatillisten oppimisympäristöjen yhteiskehittäjinä -tutkimushankkeessa. Lisätietoja hankkeesta tästä
Lähteet
Akkerman, S.F. & Bakker, A. (2012). Crossing Boundaries between School and Work during Apprenticeships. Vocations and Learning 5 (2): 153–173.
Callan, V.J. (2004). How vocational education and training providers are working innovatively with industry. Teoksessa: Susan Dawe (ed.) Vocational education and training and innovation. Research readings. NCVER. 140–152.
Florén, H. (2003). Collaborative approaches to management learning in small firms. Journal of Workplace Learning, Vol. 15 Issue: 5. 203–216.
Icart, I.B. & Rodríguez-Soler, J. (2017). The VET system and industrial SMEs: the role of employees with VET qualifications in innovation processes. Journal of Vocational Education & Training, 69:4, 596–616.
Mikkonen, S., Pylväs, L., Rintala, H., Nokelainen, P. & Postareff, L. (2017). Guiding workplace learning in vocational education and training: A literature review. Empirical Research in Vocational Education and Training, 9(9), 1–22.
Onstenk, J. & Blokhuis, F. (2007). Apprenticeship in The Netherlands: connecting school‐ and work‐based learning. Education + Training, Vol. 49 Issue: 6. 489–499.
Valovirta, V., Pesonen, P., Halonen, M., van der Have, R. & Ahlqvist T. (2009). Suomalaisten innovaatioiden maantiede. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio. 26/2009.
Virkkala, S. (2008). Maaseutualueet ja pienet keskukset innovaatioympäristöinä. Teoksessa: Nina Mustikkamäki & Markku Sotarauta (toim.) Innovaatioympäristön monet kasvot. Tampere University Press. Tampereen Yliopistopaino Oy. Juvenes Print. Tampere 2008. 80–107.
Virtanen, A. (2014). Koulutusalat työssäoppimisen erilaisina oppimisympäristöinä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 1/2014. 10–27.