Mitä teemme?

Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa -hanke (2019-2020) on Helsingin yliopistossa käynnissä oleva Opetushallituksen rahoittama hanke, jossa tutkimme millaiset rakenteet, toimintamallit ja käytännöt vahvistavat empatiaa ja myötätuntoa päiväkotien moninaisessa ympäristössä. Tämän lisäksi tarkastelemme miten nämä käytännöt toimivat osana varhaiskasvatuksen arkea olennaisena osana päiväkotien toimintakulttuuria ja tunneilmapiiriä. Kasvatuksen avulla empatiaa ja myötätuntoa opitaan kohdistamaan läheisiä ihmisiä laajempiin yhteisöihin (ml. solidaarisuus tuntemattomia kohtaan, ns. laajenevat kehät).

Hankkeessa olemme tarkastelleet myös niitä käytäntöjä, jotka liittyvät kulttuurisen moninaisuuden kohtaamiseen varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtaisesti näemme lasten ja aikuisten moninaiset kulttuuriset taustat mahdollisina voimavaroina, jotka rikastuttavat päiväkodin toimintaympäristöä. 

Hankkeemme tarkoituksena on ollut tunnistaa ja tutustua jo käytössä oleviin hyviin käytäntöihin ja toimintakulttuureihin ja oppia niistä. Etsimme kutsumenettelyllä hankkeeseen mukaan sellaisia päiväkoteja Helsingistä ja Tampereelta, jotka ovat aktiivisesti kehittäneet käytäntöjä tai toimintamalleja empatian ja myötätunnon vahvistamiseen, sekä moninaisuuden kohtaamiseen. Näissä päiväkodeissa olemme tehneet erimittaisia havainnointijaksoja, joiden aikana olemme tunnistaneet näitä päiväkodeissa jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja toimintakulttuureja, jotka kannattelevat myötätuntoista toimintaa. Erityisesti olemme tutkineet myötätunnon esiintymistä arkisissa tilanteissa sekä niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka vahvistavat myötätuntoista toimintakulttuuria, esimerkiksi johtamiskäytäntöjä. Olemme myös hahmottaneet niitä mahdollisia tekijöitä ja rakenteita, jotka voivat estää myötätuntoisen toiminnan toteutumisen ja sen laajenemisen edelleen. Lisäksi olemme haastatelleet Tampereen varhaiskasvatuksen palvelupäälliköitä ja Helsingin varhaiskasvatusalueen päälliköitä, päiväkotien henkilökuntaa, päiväkotien johtajia ja ryhmässä työskenteleviä opettajia ja lastenhoitajia.  Näiden havaintojen ja haastattelujen pohjalta olemme kehittäneet pedagogisen toimintamallin “Kohti elävää myötätuntokulttuuria”, jonka avulla päiväkodit voivat arvioida ja kehittää myötätuntokulttuureja omissa työyhteisöissään.

Olemme havainneet, että myötätunto ja välittäminen ovat varhaiskasvatuksen osaamisen ydintä. Päiväkotien arki on jatkuvasti täynnä pieniä ja hieman suurempia hetkiä, joissa myötätunnon ja myötäilon osoittaminen tulee mahdolliseksi ja tarpeelliseksi. Kyky pysähtyä hetkessä ja osoittaa myötätuntoa ei ole kuitenkaan itsestäänselvää vaan vaatii yksilöltä paljon tilanteessa, joka voi olla jo valmiiksi “käsikirjoitettu.” Oleellinen kysymys tässä kohtaa onkin: Mikä tekee myötätunnon syttymisestä ei-kuormittavaa? Mitkä tekijät mahdollistavat ajan ja tilan antamisen myötätuntoiselle teolle?

Koska myötätunto yksilön ominaisuutena voi olla kapea ja tutkimusten mukaan tunnemme myötätuntoa enemmän niitä kohtaan, jotka ovat meille itselle tärkeitä tai jotka ovat samankaltaisia kuin me itse (esim. ihonväri, uskonto, sukupuoli, ikä) on päiväkoteihin tärkeä rakentaa yliyksilöllisiä toimintamalleja ja käytänteitä luoden niiden avulla päiväkotien omia myötätuntokulttuureita. Myötätuntokulttuureilla tarkoitamme yhteisön vakiintuneita tapoja välittää, kohdata, ja huomata, sekä pitää huolta itsestä ja toisesta.

Havaintojemme mukaan myötätuntokulttuureiden luomisessa johtaminen on oleellisessa asemassa. On tärkeää, että johtaminen on arjessa läsnäolevaa, kuuntelevaa ja asioihin tarttuvaa. Tämä mahdollistaa yhteisön rutiinien ja käytäntöjen kehittämisen, jotka kannattelevat yksilöitä valinnan hetkillä ja siten edistävät kykyä myötätuntoon. Usein kuitenkin päiväkodissa johtajilla on niin paljon hallinnollisia tehtäviä, että mahdollisuus arkiseen läsnäoloon on rajallinen. Tämä on tärkeä tulevaisuuden kehittämiskohde, jos myötätuntokulttuureja halutaan kehittää edelleen varhaiskasvatuksessa.

Ymmärrys päiväkotien vallitsevasta tilanteesta on oleellista, kun mietitään oman päiväkodin myötätuntokulttuuria. Oleellisia kysymyksiä ovat: millaisena myötätunto näyttäytyy meidän arjessamme? Mihin myötätunto pääsee laajenemaan helposti ja mikä sen mahdollistaa? Mitä ovat ne tekijät, jotka estävät meidän päiväkodissamme myötätunnon syttymisen ja laajenemisen ja mitä tekemällä voisimme saada näihin asioihin muutoksen?