Tampereella Kanjonin päiväkodissa Pippureiden ryhmässä on käytössä päivittäinen unipolku -toimintamalli, joka on vuosien aikana vakiintunut ryhmän käytännöksi.
MITÄ JA MIKSI TEHDÄÄN?
Pippureiden ryhmässä havaittiin, että tavanomainen tapa siirtyä suoraan lounaalta riisumisen kautta unille, on melko hektistä ja levotonta. Kun osa lapsista vielä syö , ovat toiset jo riisumassa ja osa jo sängyssä. Näin toimittaessa aikuisia tarvitaan monessa paikassa yhtä aikaa ja tunnelma on levoton. Tästä johtuen Pippureiden ryhmässä on päädytty siihen, että lounaan jälkeen riisutaan yhdessä, mutta tämän jälkeen lapset voivat vielä leikkiä puolisen tuntia. Lähempänä klo 12.30 kaikki ryhmän lapset kokoontuvat lepohuoneen lähellä olevaan ”pikkuhuoneeseen” istumaan patjoille ja rauhoittumaan. Aikuinen antaa lapsille luvan yksi kerrallaan lähteä kulkemaan polkua, jonka aikuinen on valmistellut etukäteen lasten leikkiessä. Lepohuoneessa on aikuinen tai kaksi valmiina ottamaan lapsia vastaan unipolulta ja yksi aikuinen ohjaa lapsia polulla.
Unipolku tarkoittaa käytännössä sitä, että matka pikkuhuoneesta lepohuoneeseen kuljetaan jollain tietyllä tapaa, vaikkapa tasajalkaa hyppien (harjoitellen motorisia taitoja). Polkuun voi liittyä muitakin tehtäviä (esim. polulla on merkkejä, joiden kohdalla pysähdytään laskemaan viiteen). Tavat polulla liikkumiseen ja muihin tehtäviin on mietitty ryhmässä käyvien terapeuttien (tällä hetkellä fysioterapeutti ja toimintaterapeutti) havaintojen, ohjeiden ja vinkkien pohjalta. Unipolun ”tehtävät” ovat kaikille lapsille samat, vaikka ne olisivatkin suunnattu erityisesti jollekin tietylle lapselle. Tehtävät vaihtuvat aina lasten tarpeiden mukaan.
Koska lapset tulevat yksi kerrallaan lepohetkelle unipolulta, mahdollistaa se jokaisen lapsen yksilöllisen huomioimisen ja rauhallisen tunnelman lepohetken aloitukseen. Unipolun tehtävät hyödyttävät kaikkia ryhmän lapsia ja ne ovat lapsista hauskoja. Lisäksi unipolku tuo selkeän struktuurin lepohetkelle siirtymiseen.
MILTÄ NÄYTTÄÄ?
