Oula Seitsonen is attending this week the European Association of Archaeologists annual conference in Maastricht, Netherlands. He is organizing a session “Who Owns the Battlefield” together with Ruurd Kok (Netherlands), Maarten Bracke (Belgium),
Jobbe Wijnen (Netherlands), Ivar Schute (Netherlands) and Simon Verdegem (Belgium). He presents a paper titled “Who owns the Wilderness? Second World War Heritage in Finnish Lapland” in the session, as one platform for the general discussion:

“Over the last decade archaeologists and other cultural heritage professionals have started paying attention to the material legacy of Nazi German presence in Finnish Lapland during the World War II, as Finland’s co-belligerent in the fight against the Soviet Union. At the peak of their military built-up there were over 200 000 German troops and about 30 000 of their multinational Prisoners-of-War and forced labourers in this thinly inhabited northern periphery of Europe. The Finno-German “comradeship-in-arms” came to an end under Soviet pressure in 1944, after Finno-Soviet cease-fire, and caused the outbreak of Lapland War between Finns and Germans. This ended up with the “Burning of Lapland” by the retreating German troops. Finno-German relations have thus been a sensitive and little-discussed issue throughout the post-war decades. There are ruins of thousands of over-grown German military sites in northern Finland, especially in Lapland’s vast wilderness areas. The question of the cultural heritage status and value of this material legacy has been raised only recently, and is still an open debate. However, during the archaeological and ethnographic inquiries it has been highlighted how important the material traces are for the local inhabitants, as an integral part of their ancestral, embodied every-day lifeworlds. They generally express a strong sense of ownership and custodianship towards the material remains on their “own lands”. The traces of war also act as important agents of the transgenerational communal memories of war, destruction, and a host of other issues beyond those, closely intertwined with contemporary questions. These also mirror Lapland’s long colonial history and, real and perceived, marginalization by the southern authorities, and the enduring north-south confrontations.”

Oula also attends the session “Archaeology of European “guerrillas”.
Resistances, landscapes and memories“, and presents together with Vesa-Pekka Herva a paper “‘Last morning’: Heritage of Soviet partisan raids against civilians in Finnish Lapland in the Second World War“:

“Finnish and Nazi German troops invaded together Soviet Union in Second World War as part of Operation Barbarossa in 1941. Arctic front in Lapland was mostly on the German responsibility, but the German troops, unfamiliar with the northern environment and overcome by the poor infrastructure, made little advance and there was very little actual fighting in 1941–1944. However, owing to the demanding environmental setting, there were no continuous frontlines, but defense relied largely on isolated outposts, with vast stretches of wilderness between them. This enabled both sides to infiltrate guerilla troops behind the enemy frontlines: Finns sent out so-called long-range recon patrols for scouting and sabotage deep in Russian soil, whereas Soviet partisan troops moved through the wilderness to carry out reconnaissance and terror attacks on isolated Finnish homesteads and solitary vehicles. Soviet partisans murdered nearly 200 women, children and elderly people in the remote villages deep behind the frontlines. Finns and Germans formed anti-partisan troops to answer these attacks and to protect the distant homesteads, and also armed civilians, but this was not enough to prevent them totally. However, in the postwar decades these attacks were largely ignored and neglected, especially throughout the Cold War years until the fall of Soviet Union, to the dismay of the survivals and the relatives of the civilian casualties, and it took until late 1990s before they got national recognition or compensation. Despite this, there has so far been relatively little research, and the locals feel that their families’ suffering and heritage have been overlooked and sidelined.”

Coffins of the civiliand victims of a partisan attack (SA-Kuva).

This year ten researchers are participating in the excavation, including the members of the project. Here are the international guests shortly introduced. / Tänä vuonna kaivauksille osallistuu kymmenen tutkijaa ja alla on lyhyet esittelyt ulkomaalaisista vieraistamme:

Dr. Iain Banks from University of Glasgow is a familiar face to the project and an expert in conflict archaeology. Remenisce last years dig with Dr. Banks here. / Iain Glasgow’n yliopistosta on projektille tuttu naama jo viime vuoden kaivauksilta. Hän on erikoistunut konfliktiarkeologiaan.

Dr. Meaghan Peuramäki-Brown from Athabasca University is an Assistant Professor of Archaeology who specialises in Settlement and Household Archaeology. Dr. Peuramäki-Brown came to Lapland with us to gain historical archaeology experience for her Finnish-Canadian Homestead Project in Canada and Finland, in collaboration with Oula Seitsonen. / Meaghan Peuramäki-Brown, Athabascan yliopistosta Kanadasta, on erikoistunut asutus- ja kotitalousarkeologiaan. Meaghan on mukanamme Lapissa kerryttämässä kokemusta historiallisen ajan arkeologiasta. Hänellä ja Oula Seitsosella on lähitulevaisuudessa alkamassa yhteinen projekti kanadalaisista ja suomalaisista kotipaikoista.

Dr. Natasha Ferguson is the Treasure Trove Unit Officer in National Museums Scotland. She specialises in conflict archaeology and is in Lapland with us on a grant from the Society of Antiqueries of Scotland. Dr. Ferguson is working on a project researching a Polish forced labourer working for Organisation Todt during the Second World War. She is studying his experiences in Lapland, and his eventual escape from Finland. / Natasha Ferguson on National Museums Scotlandin Treasure Trove yksikön virkailija. Hän on erikoistunut konfiliktiarkeologiaan ja on mukanamme Lapissa tekemässä omaa tutkimustaan Society of Antiqueries of Scotlandin myöntämällä tutkimusapurahalla. Natasha tutkii erään puolalaisen pakkotyöläisen elämää Lapissa ja pakoa Suomesta toisen maailmansodan aikana.

Doctoral-candidate Mari Olafson Lundemo from European University Institute is an historian doing her research on Organisation Todt in Finland. She is with us again this year because she finds this a good opportunity to become familiarised with German sites and Lapland overall. / Jatko-opiskelija Mari Olafson Lundemo EUI:stä on historioitsija, joka tekee tutkimusta Organisation Todt:sta Suomessa. Hän on mukanamme toista kertaa, koska osallistuminen kaivauksiin on hyvä tilaisuus saada parempi kuva saksalaisajasta ja ylipäätään alueesta.

Tässä käytännön infoa niille, jotka ovat osallistumassa tämän vuoden kaivauksille. Eli jos olet ilmoittautunut osallistuvasi, saat tästä vinkkejä valmistautumiseen.

Osallistujien on syytä ottaa mukaan seuraavat varusteet:

1. Kaivamiseen soveltuva vaatetus, joka suojaa Lapin kesän vaihtelevilta säiltä.
   • Mukana on hyvä olla lämmin takki tai huppari, vedenpitävä takki ja housut, pitkähihaisia paitoja ja auringolta suojaava päähine.
   • Ota myös huomioon, että kaivaminen kuluttaa vaatteita. Varaudu siis sellaisilla vaatteilla, jotka saavat kärsiä touhutessa.
   • Lapissa on aina paljon itikoita, joilta voi suojautua parhaiten peittävällä vaatetuksella. Peitetty iho ei ole läheskään niin kutsuva kuin paljas.
2. Hyvät jalkineet. Vedenpitävät vaelluskengät tai kumisaappaat soveltuvat hyvin mutaiseenkin maastoon.
3. Korkeakertoiminen aurinkovoide.
4. Hyönteiskarkoitteet. Riittävästi. Ja vielä enemmän.
5. Vesipullo.
6. Työhanskat.
7. Polvisuojat/alusta. Kaivaminen tapahtuu usein polvillaan, joten pehmeä alusta voi tulla tarpeeseen ja tekee työskentelystä mukavampaa.

Tapaamme kaivauspaikalla joka aamu klo 10:00, paitsi ensimmäisenä aamuna tapaaminen Siidan edessä jo klo 9:00. Olethan ajoissa paikalla!

Lounas on omakustanteinen ja sen voi nauttia lähiravintolassa tai tuoda omia eväitä mukaan (huomioi kuitenkin, että istumapaikat metsässä voivat olla kiven alla).

On tärkeää, että pidät mukanasi ladatun matkapuhelimen, jotta voit saada yhteyden kaivausten järjestäjiin nopeasti hätätapauksen ilmaantuessa.  Varmistathan, että yhteystiedot ovat tallennettuna puhelimeesi ennen kaivauksille osallistumista.

Voit ottaa kuvia kaivauksilta työskentelyn aikana, mutta toivoisimme, että jakaisit ne kanssamme tutkimustamme varten. Ne voi lähettää liitetiedostona osoitteeseen darheritagelapland@gmail.com, tai jakaa Instagramissa tai Twitterissä hashtagillä #InariDig. Jos otat kuvia muista, pyydäthän heiltä luvan kuvaamiseen!

Nähdään pian!

Suzie valmiina kaivauksiin viime vuonna. / Suzie ready for work at last years dig site.

Here is some information for those attending the excavation in Inari. So if you have signed up, this is how you can prepare!

All attendees will need the following:

1. Appropriate clothing – You will need to protect yourself from cold, wet, sunny and hot weather because this is what Lapland summers are like!
   • You may like to include a warm coat/jumper, a waterproof coat, waterproof leggings, cool full-length clothing for covering up, and most importantly a sun hat.
   • Don’t forget that archaeological work takes its toll on your clothing, so don’t bring clothes that you will be upset about if they get damaged or dirty!
   • Given the mosquitoes of Lapland, it is also advisable to wear long sleeves and trousers – exposed skin is akin to shouting “buffet’s open”!
2. Footwear – Wellington boots are useful as areas may get muddy. You will also need a pair of heavy boots, preferably with steel toe caps.
3. High factor sun creams.
4. Insect repellent – as high strength as you can get. Bring plenty. And then some more.
5. A water bottle/flask.
6. Gloves – you might want to bring a pair of hardwearing work gloves of your own.
7. Kneeling pads – you might want to bring your own kneeling pad to help make close excavation a little more comfortable.

We will meet at 10:00 every morning at the dig site, except on the first day we meet prompt at 9:00 at the main entrance of the Siida museum.

Lunch can be bought at a local restaurant or café, and you are welcome to bring your own food at the site (but note that places to sit can be scarce in the woods).

It is essential for you to bring your own mobile phone, and to ensure that it is adequately charged for a day working outside. Please make sure you have all the needed contact details, so that you can reach us quickly in case of emergency or other incident.

You may wish to take photographs during the excavation – we would like you to share with us any pictures you take, as it will contribute to our own research project. Pictures can be sent to darheritagelapland@gmail.com, or added to Instagram or Twitter with the hashtag #InariDig. If you are photographing other people, be sure to ask their permission first!

See you soon!

Projektin jäseniä tutkimassa maastoa Vuotsossa. / Team members at a site in Vuotso.

Lapland’s Dark Heritage is active even during the summer holidays. Oula Seitsonen, Vesa-Pekka Herva and Mika Kunnari (University of Lapland) recently published a new research paper ‘Abandoned Refugee Vehicles “In the Middle of Nowhere”: Reflections on the Global Refugee Crisis from the Northern Margins of Europe‘ in a special issues of the Journal of Contemporary Archaeology. Their article discusses the heritage of recent refugee flow through Lapland’s northern border posts and the cars that were abandoned and confiscated at the border.

Things left in the abandoned vehicles (Photos: Oula Seitsonen).

“Archaeology and heritage studies are, or should be, in a position to say something
meaningful about these broader issues entangled with refugees, and not least because
recent research in both fields has addressed themes that are more or less directly related
to refugee issues on the one hand, and materialities similar to the abandoned cars on
the other. For example, refugee issues represent a natural extension of the flourishing
interest in twentieth- to twenty-first-century conflicts, while the abandoned refugee
vehicles strike a resonance with themes such as “dark tourism” and ruins, or “ruin porn”.

The attraction to modern ruins and abandoned places and things, as exemplified by the
hobby known as “urban exploration”, is a mirror that reflects the significance of the very
materiality of the abandoned refugee vehicles. That is, the interest in urban exploration
and related practices would appear to denote a desire or need to encounter the world
and the past in an unmediated, “raw” form, “face to face”, and in one’s own terms. For
better or worse, the interpretation and understanding of the past and its material remains
have traditionally been dominated by experts who have told the public why this or that
thing surviving from the past is important, hence distancing non-experts from the valuation
of heritage. The same applies to refugee issues, which are governed by the state
in a faceless and bureaucratic manner, which in turn distances the public from the lived
experience and distress of the refugees. Direct encounters with the material realities
of the refugees, however, could be employed to spark personal, first-hand reflections
about, and connections with, refugee issues.”

Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanke (Helsingin ja Oulun yliopistot) ja saamelaismuseo Siida järjestävät yhdessä yleisökaivaukset toisen maailmansodan aikaisella saksalaisella sotilasalueella Inarin Kaamasen kylässä 7.–16.8.2017.

Edellisvuonna 2016 kaivaukset järjestettiin Inarin kylässä saksalaisen sotilassairaalan alueella. Tällä kertaa kohteena on kaksi toisen maailmansodan aikaista saksalaista tukikohtaa Inarin Kaamasen Haaraldinjärvellä ja Hyljelahdessa, joissa on ollut vankileirit neuvostoliittolaisille ja muille sotavangeille ja pakkotyöläisille.

Historioitsija Lars Westerlund on yhdistänyt Hyljelahden leirin saksalaisten rangaistusleiriin (Polarstraflager), jossa majoitettiin myös venäjänjuutalaisia sotavankeja. Sotavangit osallistuivat molemmilla leireillä tienrakentamiseen ja metsätöihin, ja Haaraldinjärvellä lisäksi saksalaisten sotilaslentokentän rakennustöihin.

Hankkeemme on tutkinut aiempina kenttäkausinaan saksalaisten vankileirejä ja nämä tutkimukset ovat jo nyt valaisseet monia teemoja, joista ei löydy tietoa kirjallisista lähteistä. Esimerkiksi vankien elin- ja majoitusoloista, suhteesta vartijoihin, sekä vankileirien tilallisista järjestelyistä on saatu uutta tietoa. Vankileirejä ja niiden tutkimusta voi hyödyntää myös linsseinä, joiden kautta tarkastellaan erilaisia laajempia, yleismaailmallisia kysymyksiä, esimerkiksi käsityksiä vangeista sekä asenteita heitä kohtaan ja luonnon ja ihmisten suhteita.

Toivotamme vapaaehtoiset tervetulleiksi tutkimaan kanssamme. Osallistujien tulee rekisteröityä sähköisen ilmoittautumisjärjestelmän kautta. Mukaan otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 10 osallistujaa. Vapaaehtoisten täytyy järjestää itse oma majoituksensa , ruokailunsa sekä päivittäinen kulkemisensa kaivauspaikalle.

On tärkeää, että vapaaehtoiset ilmoittavat tutkimusryhmälle mahdollisista sairauksista tai lääkityksistä, jotka voivat vaikuttaa hyvinvointiin kaivauksilla, sillä kaivaminen on fyysisesti kohtalaisen vaativaa. Osallistujilla tulee olla voimassa oleva vapaa-ajan tapaturmavakuutus, joka kattaa mahdolliset henkilökohtaiset vahingot sekä viimeisen 10 vuoden kuluessa annettu jäykkäkouristusrokote. Kaikkia osallistujia pyydetään myös allekirjoittamaan suostumuslomake osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen.

Lisätietoa sähköpostilla laplandsdarkheritage@gmail.com tai puhelimitse professori Vesa-Pekka Herva p. 050 4620132.

Public Excavations of Second World War German military site in Inari, Kaamanen August 7.–16.8.2017

Lapland’s Dark Heritage (Universities of Helsinki and Oulu) is organizing, together with Siida – the Finnish Sámi Museum, a public excavation at Second World War (WWII)-period sites in Kaamanen, Inari, Lapland, 7.–16.8.2017.

The project already organized public excavations in 2016 on a WWII German military hospital site in Inari village. This time the sites planned for excavation are Haaraldinjärvi and Hyljelahti, which are located in Kaamanen village, Inari.

Historian Lars Westerlund has connected Hyljelahti to a German-run punishment camp (Polarstraflager), where Soviet Jewish prisoners of war were also accommodated. At both sites the prisoners were involved in road building and forest working, and at Haaraldinjärvi also in building the German military airfield.

Our research project has addressed, among other themes, WWII German prisoner of war (PoW) camps of Lapland highlighting many issues underrepresented in the documentary sources, such as information about the prisoners’ living conditions, relationships between the prisoners and guards, and the spatial organization of camps. The PoW camp studies can also act as lenses through which various wider issues can be assessed, for instance, about the views and attitudes towards the prisoners and human-environmental relations.

We welcome volunteers to take part in the excavations. All volunteers need to pre-register here.  We can take a maximum of 10 participants per day. Places are allocated on a first come, first served basis. Volunteers need to arrange their own accommodation and subsistence, and to organize their daily transport to and from the sites.

It is important that when registering, the volunteers mention any medical requirements and conditions that might affect their well-being at the site: excavation work is physically moderately demanding and takes place in all weather. The participants need to have a valid insurance covering any personal accidents on site, and have to confirm that they have been vaccinated against tetanus within 10 years. All participants are also asked to sign a form of consent for research purposes  at the site.

For more information, please contact us by email: laplandsdarkheritage@gmail.com or call Professor Vesa-Pekka Herva p. 050 4620132.

DÁBÁLAŠ OLBMUIDE DÁRKKUHUVVON ARKEOLOGALAŠ ROGGAMAT DUISKALAČČAID SOAHTEGUOVLLUS ANÁRA GÁPMASIS 7.–16.8.2017

Lappi sevdnjes kulturárbi -prošeakta (Helsset ja Oulu universitehtat) ja sámemusea Siida ordnejit ovttasráđiid arkeologalaš roggamiid, mat leat dárkkuhuvvon dábálaš olbmuide. Arkeologalaš roggamat leat nuppi máilmmisoađi áigásaš duiskalaš soalddatguovllus Anára Gápmasa gilis 7.–16.8.2017.

Mannán gease, jagi 2016 roggamiid ordnejedjeduiskalaččat soalddátbuohcceviesu guovllus Anára márkanis. Dán jagi vuorus leat guokte nuppi máilmmisoađi áigásaš  soahteguovllu Anára Gápmasa Haaraldjävris ja Njuárjuluohtâs. Doppe leat leamaš fáŋgaleairrat sovjetlihttulaččaide ja eará soahtefáŋggaide ja bággobargiide.

Historihkkár Lars Westerlund lea ovttastan Njuárjuluohtâ leairra duiskalaččaid ráŋggáštusleirii (Polarstraflager), gos dolle maid ruoššajuvddálaš soahtefáŋggaid. Soahtefáŋggat válde oasi goappáge leairras geaidnobargguide ja vuovdebargguide, ja Haaraldjävris vel dasa lassin duiskkalaččaid soahtegirdigietti huksenbargguide.

Máŋggadieđalaš Suoma Akatemiija ruhtadan Lappi sevdnjes kulturárbi -dutkanprošeakta (2015-2018) lea dutkan ovddit gieddebargguid olis duiskalaččaid fáŋgaleairraid. Dutkamušat leat rahpan máŋggaid temáid, mat eai gávdno čálalaš gálduin. Ođđa dieđuid leat ožžon ovdamearkka dihte  fáŋggaid eallin- ja ássandiliin, fáŋggain gaskavuođain fávttaide, ja fáŋgaleairraid dilleordnestallamiin.  Fáŋgaleairraid ja daid dutkamušaid sáhttá geavahit dego giikkárin, maid bokte sáhttá geahččat viiddit, almmolaš gažaldagaid. Ovdamearkka dihte dan, maid olbmot jurddašit fáŋggaid birra ja olbmuid doaladumiid sis ja vel luonddu ja olbmuid gaskavuođaid.

Eaktodáhtolaččat leat bures boahtin

Sávvat bures boahtin eaktodáhtolaččaide dutkat ovttas minguin. Oassálastit galget registreret iežaset almmuhanskoviin: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScCt5uu8FqLcTavwmoAJ1AcIz60O6W9DJi69bos-Sf5WquM0w/viewform?c=0&w=1

Fárrui besset 10 oassálasti almmuhanortnegis. Eaktodáhtolaččat galget ieža ordnet iežaset ássama (prošeakta sáhttá dárbbu mielde veahkehit idjasaji gávdnamis), borramuša ja beaivválaš mátkkiid rogganbáikái.

Lea dehálaš, ahte eaktodáhtolaččat almmuhit dutkanjovkui vejolaš buohcuvuođain dahje dálkasiin, mat sáhttet váikkuhit veadjimii rogganbáikkis, dasgo roggan lea fysalaččat oalle lossat. Oassálastis galgá leat fámus dáhpedorbmedáhkádus, mii lea fámus friijaáiggis ja mat dáhkidit personvahágiid. Oassálastis galgá leat maid maŋimuš 10 jagi siste addojuvvon tetanus-boahkuheapmi. Buot oassálastit galget maid vuolláičállit skovi, mainna dohkkehit dan, ahte sii oassálastet dieđalaš dutkamuššii.

Lassedieđut e-poasttain laplandsdarkheritage@gmail.com dahje telefovnna bokte professor Vesa-Pekka Herva tel. 050 4620132.

Oula Seitsonen took off yesterday to continue his field research with Jean-Luc Houle and others in the Western Mongolia Archaeology Project – and to finish his PhD manuscript on Lapland’s Dark Heritage while walking the steppes.

Mongolian research investigates the human-environment relationships and the social, political, and economic organizations of Bronze and Iron Age pastoral societies in the Zuunkhangai region (Uvs Province) of Mongolia through the use of landscape and settlement archaeology. Project’s previous field seasons have concentrated in the Khanuy Valley region north of the Khangai Mountais and in the Mongolian Altai, both areas where the Finnish pioneer explorers G.J. Ramstedt, Sakari Pälsi and J.G. Granö were also traveling in the early 1900s. Sakari Pälsi became in 1909 the first professional archaeologist to document the iconic monumental features of Mongolian Bronze Age, khirigsuur grave mounds and deer stones, amongst lot of other archaeological sites. After these early Finnish explorers a century passed until Oula started retracing their footsteps, and plans to continue doing so.

Oula Seitsonen has been this week busy workshopping in Sweden and Finland. On Tuesday and Wednesday he took part in the seminar Memories of Violence and Oppression: Developing new uses of difficult heritage sites and landscapes in the Linnaeus University, Kalmar, Sweden, presenting the “‘#InariDig: Public archaeology and augmented reality in engaging with difficult heritage”.

Using #AugmentedReality and #PublicArchaeology in representing the #WW2 #Heritage in #Lapland #DarkLapland #VirtualReality pic.twitter.com/YwhaV0934a

— Oula Seitsonen (Sakarin-Pentin Ilarin Oula) (@oulaseitsonen) May 16, 2017

Rest of the week went in the Helsinki Digital Humanities Hackathon 2017 #DHH17. Oula was working through the week as part of the cultural heritage team consisting of humanists and computer scientists, marveling the theme “Heritage Sites and Participatory Cultures in the Digital Age“. Team came up with interesting observations related to the official and unofficial heritage in Finland and their uses based on various kinds of data, such as comparisons of participatory Geocaching and Pokemon Go sites to the nationally recognized heritage sites. The preliminary observations made during the week will be pursued further in the future.

Geocaches: Left) All geocaches (red), caches within 200 m of RKY sites (black); Right) Kernel Density Estimation of the latter.

The dates for #InariDig2 are now confirmed and the dig will be from August 7th to 16th. We will have an open excavation like last year and the registration opens in the end of May. The specifics are yet to be confirmed and we will keep you posted along the way. A sure thing is that there will be a limited amount of spots for volunteers so stay tuned!

#InariDig2:n ajankohta on nyt selvillä. Yleisölle avoimet kaivaukset järjestetään kesän lopussa 7.-16.8.2017. Ilmoittautuminen vapaaehtoiseksi avautuu toukokuun lopussa ja lisätietoa alkaa tippumaan pitkin kevättä ja kesää. Vaikka moni asia onkin vielä epäselvää, on varmaa se, että paikkoja vapaaehtoisille on rajoitettu määrä. Kannattaa siis pitää korvat höröllä!

Oula Seitsonen and Vesa-Pekka Herva are taking part for the rest of the week in the War through Other Stuff Conference in Edinburgh, Scotland. They present on Thursday February 23 a paper about a rather unlikely sounding couple, rural folk magic and modern war. Magical thinking and 20th-century conflict may appear as odd bedfellows, but some recent research proposes that magical thinking was common, for example, among military personnel during the Second World War. Albeit often marginalized and ignored, magical thinking affects the ways people understand and relate with the world in modern western societies in general, and in wartime conditions in particular. War can be considered as an inherently liminal state of affairs characterized by uncertainty, which in turn promotes ‘superstitious’ beliefs, for instance in the form of using protective charms. This paper discusses special finds and features recovered recently from three German-run WWII PoW camps in the northern margins of Finland. These peculiar and outwardly purposeless finds are considered in the context of rural folk magic and spiritualities in a ‘peripheral’ region of northern Finland. This paper brings together a host of broader issues: rural cultures and mindsets in the North, the significance of magical thinking in the context of (the material heritage of) modern war, and the perception of Lapland as an enchanted land characterized by natural and supernatural marvels and cultural ‘backwardness’. It is argued that the special deposits and features in question were made after the war in an attempt to ‘pacify’ malevolent places literally and figuratively haunted by ghosts of the wartime in the local folklore.

Lapin sotureita / Lapland’s warriors.

Oula Seitsonen and Vesa-Pekka Herva ottavat tällä viikolla osaa War through Other Stuff konferenssiin Edinburghissa, Skotlannissa. He pitävät torstaina 23.2. esitelmän ehkä hieman epätodennäköisen kuuloisesta aisaparista, kansantaikuudesta ja modernista sodasta. Maaginen ajattelu ja 20. vuosisadan konfliktit voivat kuulostaa oudolta parivaljakolta, mutta tuoreet tutkimukset ehdottavat, että maaginen ajattelu oli yleistä esimerkiksi sotilaiden keskuudessa toisessa maailmansodassa. Vaikka maaginen ajattelu jää usein marginaaliin ja sitä ylenkatsotaan, se vaikuttaa edelleen ihmisten tapaan toimia ja ymmärtää myös modernia länsimaista maailmaa ylipäänsä, ja erityisesti sodan aikana. Sota on perusolemukseltaan epävarma ja liminaali toimintaympäristö, mikä edistää ‘yliluonnollisia’ uskomuksia, esimerkiksi turvautumista erilaisiin onnenkaluihin. Esitelmä käsittelee odottamattomia erikoisia löytöjä, jotka olemme tehneet vastikään kolmella saksalaisten toisen maailmansodan aikaisella vankileirillä Lapissa.  Tulkitsemme näitä outoja ja näennäisesti tarkoituksettomia löytöjä kansanuskon viitekehyksessä. Tämä lähestymistapa koskettelee myös monia muita laajempia kysymyksiä, kuten pohjoisen maaseudun kulttuurin ja ajattelutapojen erityispiirteitä, maagisen ajattelun merkitystä modernin sodan materiaalisten jäänteiden yhteydessä, ja yleisiä näkymyksiä Lapista taianomaisena alueena, jolle  on luonteenomaista yliluonnolliset ja luonnonihmeet sekä kulttuurinen ‘takapajuisuus’. Ehdotamme, että tekemämme erikoiset löydöt ja ilmiöt on asetettu paikoilleen ja tehty sodan jälkeen, ja niiden tavoitteena on ollut ‘rauhoittaa’ nämä pahansuovat paikat, joita sodan haamut ovat vaivanneet kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti paikallisessa kansanperinteessä.

Uusi vuosi alkaa Lapin synkkä kulttuuriperintö -projektissa uusilla julkaisuilla. Oula Seitsosen analyysi yleisön osallistumisesta Yleisradion järjestämään sotahistoriallisten kohteiden kartoitukseen julkaistiin vastikään Journal of Community Archaeology & Heritage -lehdessä.

“Joukkoistaminen”-termi on hieman kömpelö käännös englanninkielisestä crowdsourcing-sanasta, jolla tarkoitetaan yleisön osallistamista esimerkiksi tiedon tai rahoituksen keräämiseen tai tutkimuksen tekoon (“crowd”=yleisö + “outsourcing”=ulkoistaa): Wikipedia on tästä ehkä vaikuttavin esimerkki. Muita ehdotettuja suomenkielisiä käännöksiä ovat esimerkiksi joukkouttaminen ja talkoistaminen. Joukkoistamisen viime aikainen yleistyminen linkittyy läheisesti maailmanlaajuisesti käynnissä olevaan tiedon tuottamisen ja käyttämisen demokratisoitumiseen. Osana tätä demokratisoitumiskehitystä on tiedostettu, ettei asiantuntijoilla ja ammattilaisilla voi olla yksinoikeutta tietoon, vaan myös suuren yleisön ja esimerkiksi paikallisyhteisöjen näkemykset on otettava huomioon aiempaa paremmin. Viime aikoina onkin kehitetty erilaisia tapoja, joilla voitaisiin huomioida paremmin yleisön tiedollinen, taidollinen ja tulkinnallinen panos, myös kulttuuriperinnöntutkimuksessa.

Verkossa tapahtuva joukkoistettu tiedonkeruu on yksi mahdollinen toteuttamistapa yleisön osallistamiseksi.  Ylen järjestämän sotahistoriallisten kohteiden yleisökartoituksen perusteella aihe kiinnostaa ihmisiä kovasti: Ylen kartalle kertyi parissa kuukaudessa lähes 2000 merkintää. Tutkimuksen perusteella erityisesti henkilökohtaisesti tärkeiden paikkojen promoaminen sekä oman tietämyksen jakaminen ja korostaminen näyttävät motivoivan ihmisiä ottamaan osaa tämän kaltaiseen yleisökartoitukseen. Ainakin näiden näkökohtien huomioiminen tulevia kulttuuriperinnön yleisökartoituksia tai muita joukkoistamisprojekteja suunnitellessa tuottaa todennäköisesti parempia tuloksia ja innostaa ihmisiä osallistumaan.

New year starts with new publications from Lapland’s Dark Heritage. Oula Seitsonen’s analysis of public participation in crowdsourcing of conflict heritage sites in Finland, organized by the State-broadcasting company Yleisradio (original Yleisradio article), has just been published in the Journal of Community Archaeology & Heritage.

Paper abstract describes:

Following a recent worldwide boom in the democratization of knowledge, crowdsourcing and Participatory GIS, heritage practice increasingly draws on crowdsourced geographical data. In this paper, I discuss a public crowdsourcing of twentieth century conflict heritage in Finland, launched by state-owned broadcasting company Yleisradio. Here emphasis is on analysing the user behaviour and incentives, which can inform analogous future initiatives.Many of the public entries mirror local perspectives on conflict heritage: pride of personally important loci and self-satisfaction appear to be important incentives for taking part. Finally, I summarize themes that other heritage crowdsourcing organizers could apply to their work.