Tag Archives: koulutus

COMMA hanskassa

Viime vuoden lopulla sovin kehityskeskustelussa hakevani viestinnän johtotehtäviin valmentavaan Palmenian COMMA-koulutusohjelmaan. Koulutusohjelman kuvaus lupasi hyvää ja löysin sieltä paljon välineitä oman työni kehittämiseen. Kuvauksen mukaan koulutusohjelma mm. sopii viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisille sekä yleisjohdon tehtävissä toimiville, jotka haluavat valjastaa viestinnän entistä tehokkaammin strategiseksi voimavaraksi. Ilokseni pääsin koulutukseen, joka olikin aivan täynnä.

”Joku ihan oikeasti ymmärtää minua”, huomasin ajattelevani ensimmäisen COMMA-lähijakson alussa. Oli virkistävää tajuta, etten paini yksin haasteiden kanssa, vaikka vertaistukea viestintäasioiden pallotteluun löytyy toki omasta työyhteisöstäkin. Samojen asioiden pohtiminen eri aloilla työtä tekevien viestintäammattilaisten kanssa saa totisesti uskomaan viestinnän lainalaisuuksiin. Ensimmäisen lähijakson jälkeen pääni surisi mukavasti ajatuksista.

Nyt lähijaksoja on takana jo kaksi. Mukava surina on vaan lisääntynyt. Muiden osallistujien ja luennoitsijoiden kanssa on vaihdettu ajatuksia ja kokemuksia. Kehittämistehtävä on muhinut mielessä ja hahmottunut suunnitelmaksi. Myös työkaluja oman työn strategiseen kehittämiseen on löytynyt.

Vuoden kuluttua pitäisi olla COMMA hanskassa. Matkaa on siis vielä kuljettavana. Odotankin innolla nyt alkavaa syksyä ja seuraavien lähijaksojen keskusteluja.

Kirjoittanut Aino-Maria Pokela

Kirjoittaja työskentelee kolmen itsenäisen ammattikorkeakoulun strategisessa liittoumassa viestinnän kehittämispäällikkönä.

Wannabe-visualistin tunnustuksia

Ensimmäistä kertaa Palmenian viestintäkoulutukseen on tuotu graafisen suunnittelun perusteita, ja sekös jos mikä innostaa tällaista wannabe-visualistia.

Otan osaa Palmenian paraikaa käynnissä olevaan Julkaise kaikissa kanavissa -koulutukseen. Taidan olla ryhmässämme jonkin sortin “outolintu”: leipätyöni ei näet ole viestinnässä. Olen projektisuunnittelija, mikä merkitsee moninaisia kiinnostavia työtehtäviä – ja moninaisia haasteita.

Niistä haasteista: Kehittämis- ja hallinnointiroolin lisäksi projektisuunnittelijan tulee hallita ”otona” myös viestinnän kenttä, jossa puolestaan ei olisi yhtään pahitteeksi ymmärtää julkaisemisen ja graafisen suunnittelun perusteita. Ihanteellista olisi, jos syntymälahjana sattuisi olemaan visuaalista silmää.

Kutsuin itseäni wannabe-visualistiksi. Vähän taustaa: Hyppäsin muutama vuosi sitten työni ja työyhteisöni innoittamana viestinnän ja julkaisemisen maailmaan – jotenkin se maailma alkoi vain vastustamattomasti vetää puoleensa. Yritän myös kovasti pysytellä ajan tasalla sosiaalisen median virtauksista. Siinä kotijoukoilla on suuri merkitys: mikään ei pidä keski-ikäistä paremmin ajan hermolla kuin nokkela teini-ihminen, jonka älypuhelimen käyttötaito ja -nopeus on ihan toisissa sfääreissä kuin meikäläisellä. Ja minäkin sentään väitän olevani melko edistyksellinen…

Mutta mutta… se visuaalisuus! Onko kenellekään muulle käynyt näin: Teet esitettä. Tekstit ovat ihan peruskauraa, ne on helppo tekaista. Keskustelet kuvituksesta graafikon kanssa, toimitat ehkä valokuvia. Graafikko tekee luonnoksen esitteestä. Se on mielestäsi periaatteessa ihan ok, mutta ”se jokin” siitä puuttuu. Jokin visuaalinen elementti, joka tekisi siitä täydellisen, herkullisen, houkuttelevan. Mikä se on, sitä et osaa määritellä. Kaipaat estetiikkaa, visuaalista tyylikkyyttä, mutta et kykene saamaan silmiesi eteen selkeää kuvaa siitä, mitä tavoittelet, saati, että pystyisit sanoittamaan ajatuksesi graafikolle. Lopulta esite painetaan sellaisena kuin graafikko on sen alun perin suunnitellut.

Voi miksi, miksi visuaalinen mielikuvitukseni loppuu aina kesken?! Julkaisukoulutus, tule apuun!

Kuosmanen PaiviKirjoittajana suunnittelija Päivi Kuosmanen
Palmeniasta, Julkaise kaikissa kanavissa -kurssilainen

Kuka maksaa?

possutReilusti yli puolet kaikista palkansaajista osallistuu vuosittain työnantajan maksamaan koulutukseen seminaareissa tai messuilla. Toisaalta henkilöstökoulutus kasaantuu jo entuudestaan koulutetuille eli toimihenkilöille ja johtajille.
Seminaareihin ja messuille siis pääsee, mutta onko tällaisilla lyhyillä koulutuksilla mitään vaikuttavuutta?

Maksullisten täydennyskoulutusten suunnittelijana saan aina välillä puhelun asiakkaalta, joka haluaisi tulla koulutukseen, mutta jonka työnantaja ei joko halua tai pysty maksamaan koulutusmaksua. Lähes jokaisella maksullisella kurssillamme onkin osallistujia, jotka maksavat osallistumisensa itse. Halu kehittyä ammatissa on niin suuri, ettei muutaman tuhannen euron maksu ole heille ylivoimaisen suuri.

Mutta miksi työntekijän pitäisi itse maksaa koulutuksesta, jonka ansiosta hän on entistä osaavampi työntekijä ja pystyy tekemään enemmän tulosta? Lisäksi Palmenian pitkissä viestintäkoulutuksissa on sisäänleivottuna tavoite, että koulutuksessa kehitetään koko organisaation toimintaa. Kyse ei siis ole pelkästä yksilön kehittymisestä.

Toisaalta työntekijä, joka jatkuvasti kouluttautuu ja kehittää itseään, ei todennäköisesti jää työttömäksi. Siinä mielessä investointi täydennyskoulutukseen saattaa joskus maksaa itsensä takaisin. Huonoimmassa asemassa ovat ne, joilla on kapea ja syvä osaaminen. Kun sellaiselta menee työpaikka alta, hän ei pysty vaihtamaan erityyppisiin tehtäviin.

Kenen sitten pitäisi maksaa työntekijöiden ammatillinen täydennyskoulutus? Työntekijän, yrityksen vai valtion? Ainakin yritykset voisivat ottaa omien työntekijöidensä osaamisen kehittämisen osaksi yrityksen strategiaa. Kasvua ei tapahdu ilman jatkuvaa kehittämistä ja kehittymistä.