Kaija Pöystin mukaan Työpaikka 2.0:ssa yrityskulttuuri on jopa tärkeämpää kuin johtaminen.  Ja millainen kulttuuri?

Pöysti kirjoittaa kirjassaan Kilpailukyky 2.0 näin:

”Yrityskulttuuri toimii liimana organisaation eri osien ja eri ihmisten välillä. Yrityskulttuurin pitää olla vahva ja haluttu. Sen pitää myös luoda yhteisön perusta. Yrityksen pitää olla vastaavanlainen yhteisö kuin esimerkiksi Wikipedian yhteisö, joka nopeasti korjaa virheellisiä tai epäasiallisia tietoja. Yrityskulttuuri muodostaa yritysyhteisön itsekurin ja itsesäätelyn perustan. ”

On totta, että asiantuntijuus on tiedon jakamista, eikä sen pihtaamista. Asiantuntijoiden kohtaamat ongelmat ovat niin monimutkaisia, että niiden ratkaisuun tarvitaan laajasti eri alojen asiantuntemusta. Siispä somen työkalut käyttöön ja tietoa jakamaan.

Mutta kuka näinä yt-neuvottelujen, määräaikaisuuksien ja pätkätöiden aikana haluaa tai uskaltaa jakaa omaa osaamistaan kollegalleen? Eikö mieluummin kannattaisi pantata tietoa ja yrittää tehdä itsestään korvaamaton? Projekteissa työskentelevän on aloitettava uuden projektin tai hankkeen haku jo ennen kuin entinen on päättynyt. Ihmiset sitoutuvat oman osaamisensa kehittämiseen,  mutta harvoin työpaikan kehittämiseen. Toisaalta eivät työnantajatkaan juuri sitoudu työntekijöidensä pitämiseen talossa.

Samaan aikaan EK ehdottaa, että työtunteja lisätään, työuria pidennetään ja vapaita vähennetään. Osaamiseen ja luovuuteen perustuvilla aloilla työajan pidentäminen ei tuota tippaakaan enempää.

“Jos luovuutta ja tuottavuutta haluaan lisätä, työnantajien on huolehdittava työssä viihtymisestä, työhyvinvoinnista ja palkitsevasta henkilöstöpolitiikasta”, toteaa johtaja Maria Löfgren Akavasta.

Ratkaisut, joita ehdotetaan tämänhetkisen tilanteen korjaamiseen, ovat vanhanaikaisia ja lyhytnäköisiä. Pöystin kuvaamaa Työpaikka 2.0 on vielä kaukana.

Tiina Rintala-Siira, suunnittelija