University of Helsinki
Syöpähoidoista on tavoitteena tehdä yhä yksilöllisempiä. Näin siksi, että esimerkiksi solumyrkky, joka yhdellä potilaalla kutistaa syöpäkasvainta, ei välttämättä tuokaan toiselle potilaalle mitään hyötyä, vaan ainostaan sivuvaikutuksia. Toiveena olisi totta kai hoitaa kutakin potilasta mahdollisimman tehokkaasti (ja myös kustannustehokkaasti).
Kuinka sitten hoitopäätöstä tehtäessä voidaan etukäteen tietää, miten kunkin potilaan kasvain tulee reagoimaan? Yksi lupaava lähestymistapa on kasvattaa biopsiassa poistettua tuumorikudosta laboratoriossa, jolloin voidaan testata lääkkeiden tehoa potilaan kehon ulkopuolella. On kuitenkin kriittisen tärkeää, että in vitro tuumorileike on ominaisuuksiltaan mahdollisimman samankaltainen kuin alkuperäinen kasvain.
Davies et al. tutkivat, minkälaisissa laboratorio-olosuhteissa tuumorileikkeet säilyttivät parhaiten rakenteensa ja syöpäspesifiset biomarkkerinsa. Mm. oikeanlainen happipitoisuus oli yksi tärkeä tekijä. Jatkossa tätä kudostason (eikä siis pelkästään solutason) menetelmää voidaan hyödyntää monenlaisissa syöpäbiologian ja farmakologian tutkimuksissa. HY:sta tutkimuksessa mukana olivat Emmy Verschuren, Taija af Hällström ym. FIMMistä.
Davies EJ, Dong M, Gutekunst M, Närhi K, van Zoggel HJ, Blom S, Nagaraj A, Metsalu T, Oswald E, Erkens-Schulze S, Delgado San Martin JA, Turkki R, Wedge SR, Af Hällström TM, Schueler J, van Weerden WM, Verschuren EW, Barry ST, van der Kuip H, Hickman JA: Capturing complex tumour biology in vitro: histological and molecular characterisation of precision cut slices. Sci Rep. 2015 Dec 9;5:17187. doi: 10.1038/srep17187.