Author: Liisa H Kauppi

Posted on

Kohti suolistosyövän uudenlaista seulontaa

Suolistosyöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin syöpätyyppi. Se kehittyy yleensä pahanlaatuiseksi hyvänlaatuisten esiasteiden (adenoomien) kautta, ja jos kasvain todetaan varhaisessa vaiheessa, on ennuste varsin hyvä. Suolen tähystys ei kuitenkaan liene kenenkään potilaan suosikkitoimenpide. Seulonnoissa suolistosyöpää ja sen esiasteita voidaan myös tutkia ulostenäytteestä.

Sakari Knuutilan johtamassa tutkimuksessa selvitettiin ns. uuden sukupolven DNA-sekvensoinnin soveltuvuutta syöpägeenimutaatioiden havaitsemiseksi ulostenäytteestä potilailla, joilla oli pahanlaatuisia suolistokasvaimia eli karsinoomia. Analyysi onnistui 80% näytteistä. Koska tietyt syöpägeenimutaatiot vaikuttavat syöpälääkkeiden hoitovasteeseen, on tärkeää tietää kunkin potilaan kasvaimen mutaatioprofiili. Nyt kuvatusta ei-invasiivisesta menetelmästä voi jatkossa olla hyötyä paitsi seulonnassa, myös täsmälääkkeiden valinnassa.

Armengol G, Sarhadi VK, Ghanbari R, Doghaei-Moghaddam M, Ansari R, Sotoudeh M, Puolakkainen P, Kokkola A, Malekzadeh R, Knuutila S: Driver Gene Mutations in Stools of Colorectal Carcinoma Patients Detected by Targeted Next-Generation Sequencing. J Mol Diagn. 2016 May 4. pii: S1525-1578(16)30028-9.

Abstract

Posted on

Tuumorileikkeet avuksi tehokkaimman syöpähoidon valintaan

Syöpähoidoista on tavoitteena tehdä yhä yksilöllisempiä. Näin siksi, että esimerkiksi solumyrkky, joka yhdellä potilaalla kutistaa syöpäkasvainta, ei välttämättä tuokaan toiselle potilaalle mitään hyötyä, vaan ainostaan sivuvaikutuksia. Toiveena olisi totta kai hoitaa kutakin potilasta mahdollisimman tehokkaasti (ja myös kustannustehokkaasti).

Kuinka sitten hoitopäätöstä tehtäessä voidaan etukäteen tietää, miten kunkin potilaan kasvain tulee reagoimaan? Yksi lupaava lähestymistapa on kasvattaa biopsiassa poistettua tuumorikudosta laboratoriossa, jolloin voidaan testata lääkkeiden tehoa potilaan kehon ulkopuolella. On kuitenkin kriittisen tärkeää, että in vitro tuumorileike on ominaisuuksiltaan mahdollisimman samankaltainen kuin alkuperäinen kasvain.

Davies et al. tutkivat, minkälaisissa laboratorio-olosuhteissa tuumorileikkeet säilyttivät parhaiten rakenteensa ja syöpäspesifiset biomarkkerinsa. Mm. oikeanlainen happipitoisuus oli yksi tärkeä tekijä. Jatkossa tätä kudostason (eikä siis pelkästään solutason) menetelmää voidaan hyödyntää monenlaisissa syöpäbiologian ja farmakologian tutkimuksissa. HY:sta tutkimuksessa mukana olivat Emmy Verschuren, Taija af Hällström ym. FIMMistä.

 

Davies EJ, Dong M, Gutekunst M, Närhi K, van Zoggel HJ, Blom S, Nagaraj A, Metsalu T, Oswald E, Erkens-Schulze S, Delgado San Martin JA, Turkki R, Wedge SR, Af Hällström TM, Schueler J, van Weerden WM, Verschuren EW, Barry ST, van der Kuip H, Hickman JA: Capturing complex tumour biology in vitro: histological and molecular characterisation of precision cut slices. Sci Rep. 2015 Dec 9;5:17187. doi: 10.1038/srep17187.

Abstract

Posted on

Hormonikierukka lisää rintasyöpäriskiä

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Pahanlaatuinen kasvu voi alkaa rinnan rauhasliuskoista (lobulus) tai rauhasliuskoja yhdistävistä pienistä tiehyeistä (ductus). 70% rintasyövistä on duktaalisia eli tiehytperäisiä, kun taas lobulaarinen rintasyöpä on toiseksi yleisin rintasyöpätyyppi.

Jo pitkään on tiedetty, että hormonaaliset tekijät vaikuttavat rintasyövän syntyyn. Hormonikierukka on Suomessa kehitetty ja maassamme varsin yleisesti käytetty levonorgestreelia vapauttava kohdunsisäinen ehkäisyväline. Nyt suomalaistutkimuksessa, jossa olivat mukana HY:n professorit Jorma Paavonen ja Heikki Joensuu, selvitettiin hormonikierukan ja rintasyövän, erityisesti lobulaarisen syövän, yhteyttä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Kelan korvausrekisteriä hormonikierukan käyttäjien löytämiseksi, ja heidän joukostaan identifioitiin Suomen Syöpärekisterin avulla yli 2000 alle 55-vuotiaana rintasyöpään sairastunutta naista. Kävi ilmi, että hormonikierukan käyttö lisää riskiä sairastua paitsi lobulaariseen, myös duktaaliseen rintasyöpään.

Soini T, Hurskainen R, Grénman S, Mäenpää J, Paavonen J, Joensuu H, Pukkala E (2015) Levonorgestrel-releasing intrauterine system and the risk of breast cancer: A nationwide cohort study. Acta Oncol [Epub ahead of print]

Abstract

Posted on

Aina ei mee mitokondriaaliset nallekarkit tasan

Mitokondriot tunnetaan solujen voimalaitoksena. Mitokondrioiden toimintaan tarvitaan niiden sisältämä pieni genomi (mtDNA). Jokainen solu sisältää satoja tai jopa tuhansia kopioita mtDNA:ta. Kun joihinkin näistä mtDNA-kopioista tulee mutaatiota, on samassa solussa useita eri mtDNA-versiota. Tällaisen solun jakaantuessa eri mtDNA-versiot voivat jakaantua epätasaisesti kahteen tytärsoluun siten, että toiseen tytärsoluun tulee enemmän mutatoituneita mtDNA-molekyylejä.

Brendan Battersbyn tutkimusryhmä (Molekyylineurologian tutkimusohjelma, Tutkimusohjelmayksikkö) selvitti mtDNA:n jakautumismekanismeja hiirissä, joiden solut sisältävät luonnostaan kahta eri mtDNA-versiota, eli mtDNA-haplotyyppiä. Jo aiemmin oli havaittu, että maksan ja munuaisten kehittyessä näiden kudosten soluihin valikoituu yksi mtDNA-haplotyyppi, kun taas hematopoiettisiin kudoksiin valikoituu toinen. Kaikkien muiden kudosten osalta molempien mtDNA-haplotyyppien jakaantuminen on sattumanvaraista.

Tuman genomissa sijaitseva Gimap3-geeni on yksi Battersbyn ryhmän aiemmin tunnistamasta kolmesta geenistä, jotka vaikuttavat mtDNA-haplotyyppien jakaantumiseen, ja se ilmentyy hematopoieettisissa kudoksissa. Jokinen et al. osoittavat nyt tutkimuksessaan, että GIMAP3-proteiini esiintyy pernan soluissa endoplasmisessa kalvostossa, ja että toinen samaan geeniperheeseen kuuluva proteiini, GIMAP5, toimii kooperatiivisesti GIMAP3:n kanssa. Kummankin proteiinin taso vaikutti merkittävästi mtDNA-haplotyyppien jakaantumiseen tytärsoluihin pernassa.

 

Jokinen R, Lahtinen T, Marttinen P, Myöhänen M, Ruotsalainen P, Yeung N, Shvetsova A, Kastaniotis AJ, Hiltunen JK, Öhman T, Nyman TA, Weiler H, Battersby BJ. Quantitative changes in Gimap3 and Gimap5 expression modify mitochondrial DNA segregation in mice. Genetics. 2015 Mar 25 [Epub ahead of print]

ABSTRACT