Myc syöpägeenin tehostaja-alueen yhden nukleotidin muutos estää paksusuolisyövän kehittymistä

Myc transkriptiotekijä on ehkä kaikista voimakkain syövän aiheuttaja. Sen geenin läheisyydestä on löydetty lukuisia yhden nukleotidin muutoksia eli SNPejä. Genomin laajuisten assosiaatiotutkimusten perusteella eräät niistä näyttäisivät vaikuttavan Myc-proteiinin tasoihin ja syöpäriskiin, mutta suoraa näyttöä tästä ei ole onnistuttu hankkimaan. Eräs SNP, jonka persoonallinen nimi on rs6983267, assosioituu kaikista voimakkaimmin syöpäkasvainten suureen riskiin. Jussi Taipaleen ja Lauri Aaltosen ryhmien yhteistyö tuotti yksiselitteisen vastaukseen tämän SNPin merkityksestä. He poistivat sen hiireltä ja parittivat nämä APC-hiirten kanssa. APC-hiiret ovat klassinen suolisyövän malli ja niille kasvaa runsaasti paksusuolen polyyppeja. SNPin poistaminen pudotti polyyppien määrän murto-osaan kontrolleihin verrattuna. Näin siitä huolimatta, että Myc-proteiinin määrä ja ilmentymiskuvio suolessa säilyivät lähes normaaleina. Mitä rs6983267:sta tiedetään? Se sijaitsee Myc-geenin tehostaja-alueella, johon sitoutuu transkriptiotekijä TCF7L2. Tämä puolestaan on keskeinen suolistosyöpien kehityksessä. Näin yhden nukleotidin muutos geenin säätely alueella vaikuttaa ratkaisevasti syöpäriskiin. Tämän työn teoreettinen ja kliininen merkitys on huomattava. Ensiksikin se osoittaa, miten keskeisiä tehostaja-alueen pienetkin muutokset ovat syöpägeenin aiheuttamien kasvainten synnylle. Toiseksi Myc:in toiminnan estäminen ei ole onnistunut. Ehkä rs6983267-estäjien kehittäminen onnistuu paremmin?

Sur IK, Hallikas O, Vähärautio A, Yan J, Turunen M, Enge M, Taipale M, Karhu A, Aaltonen LA, Taipale J. Mice Lacking a Myc Enhancer That Includes Human SNP rs6983267 Are Resistant to Intestinal Tumors. Science. 2012 Nov 1.

Tulehdusmittarit ennustavat sydäninfarktia, ehkä…

Kansainvälinen konsortio Emerging risk factor collaboration on kerännyt kliiniset
tiedot yli kahdesta miljoonasta potilaasta, joista oli tietoja 125 prospektiivisessa
tutkimuksessa. Tämän valtavan potilasmateriaalin megatietojen avulla on löydetty
aiemmin tuntemattomia, suurempia ja pienempiä sydäninfarktin riskitekijöitä. Nyt
mega-analyysi iski tulehduksen ja verisuonitautien yhteyteen.

New England of Medicinen artikkelissa (Kaptogene ym. NEJM 367:1310-20, 2012)
kysyttiin, onko korkea CRP- tai fibrinogeenitaso riski verisuonitaudille. Artikkelissa oli
82 tekijännimeä ja 310 yhteistyökumppania. Siinä yhdistettiin tiedot 52
prospektiivista tutkimuksesta, joissa oli yhteensä 246,669 potilasta. Helsingin
yliopistosta mukana tässä työssä olivat Reijo Tilvis ja Timo Strandberg.

Korkean LDL-arvon ja verisuonitaudin riskiä verrattiin tunnettuihin riskitekijöihin kuten
ikä, sukupuoli, tupakointi, verenpaine, diabetes jne. Sen jälkeen katsottiin, mitä
yleisesti käytetyt tulehdusmittarit, CRP ja fibrinogeeni, kertoisivat lisäriskistä.
Vastaus on kyllä, mutta vähäisessä määrin. Keskiriskin 13199 potilaasta 30 olisi
hyötynyt, jos statiinilääkitys olisi aloitettu nykyisten hoitosuositusten lisäksi korkean
CRP- tai fibrinogeenitason perusteella.

Ajatus sepelvaltimotaudin tulehduksellisesta etiologiasta on suomalaista perua. Yli
20 vuotta sitten Ville Valtonen osoitti karieksen ja sepelvaltimotaudin yhteyden.
Pekka Saikku taas esitti klamydiainfektion lisäävän sydäninfarktin riskiä. NEJM:n
tutkimus kannustaakin harkitsemaan statiinilääkitystä potilailla, joilla on krooninen
bakteeri- tai virusinfektio. Vaikka ero tässä meta-analyysissä oli pieni, kroonisen
infektion hoito saattaa estää verisuonitaudin kehittymistä joillain potilailla.

Emerging risk factor collaboration, Kaptogene et al.
C-reactive protein, fibrinogen, and cardiovascular disease prediction.
New England Journal of Medicine  2012 Oct 4;367(14):1310-20
Abstract