Viikon julkaisu

Subaraknoidaalivuoto (SAV), toiselta nimeltään lukinkalvon alainen verenvuoto on Suomessa yleisempi kuin maailmalla keskimäärin ja siihen kuolee noin 1/3 potilaista. Helsingin yliopiston ja HYKS:n Töölön sairaalan neurokirurgi Seppo Pakarinen kuvasi 1960-luvulla ensimmäisen kunnollisen potilassarjan, jossa kuvattiin SAV:n ennuste (Pakarinen S. Incidence, aetiology, and prognosis of primary subarachnoidhaemorrhage. A study based on 589 cases diagnosed in a defined urban population during a defined period. Acta Neurol Scand. 1967;43:Suppl 29:1-28 ). Tämä tutkimus oli pitkään ainoa valikoimaton otos SAV potilaiden varsin lohduttomasta kohtalosta ja sitä siteerattiin aikanaan ahkerasti alan oppikirjoissa.

Perinteikäs ja arvostettu tutkimus SAV:n saralla jatkuu. Justiina Hautakangas, Martin Lehecka ja kumppanit ovat tutkineet aneurysman pohjalta SAV kokeneiden potilaiden kohtaloita pitkällä aikavälillä. Töölön sairaalassa oli hoidettu 4228 SAV-potilasta vuosina 1980-2007. Aineistoksi valikoitui 3078 potilasta (73%), jotka olivat eläneet vähintään vuoden SAV:n jälkeen. Potilaiden keski-ikä oli 49 vuotta SAV:n sattuessa ja potilasvuosia seuranta-aikana kertyi kunnioitettavat 48,918 (keskimäärin 15 vuotta per potilas).

Tässä tutkimuksessa tunnistettiin useita myöhempään kuolleisuuteen liittyviä tekijöitä. Korkea ikä (>60 vuotta), huono preoperatiivinen kliininen tila, valikoituminen konservatiiviseen hoitoon (liittyy usein kliiniseen tilaan), ja huono toipumisaste vuoden kohdalla eivät ole yllättäviä kuolleisuutta lisääviä tekijöitä. Nämä on havaittu myös niissä harvoissa pienemmissä tutkimuksissa, joita tästä aiheesta on julkaistu.

Uutena löydöksenä tuli esiin vuotamattomat aneurysmat, sillä niihin liittyi uusia fataaleja SAV:ia 3%:lla niistä, joilla oli useampia aneurysmia. Kirjoittajat pohtivatkin, että nämä vuotamattomat aneurysmat tulisi hoitaa ennaltaehkäisevästi. Saman aneurysman uusintavuoto lisäsi kuolleisuutta vain 5 ensimmäisen vuoden ajan (4%:lle tuli fataali uusintavuoto tänä aikana).

Toisena uutena löydöksenä tuli esiin lisääntynyt kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin, erityisesti alle 65 vuotiailla verrattuna ikävakioituun muuhun suomalaisväestöön. Sekä sydäntaudit (26% kuolemista) että aivoverisuonitaudit (13% kuolemista, muut kuin SAV) vaikuttivat kuolleisuuteen. Kirjoittajat pohtivat, että kuolleisuus voi liittyä SAV:n aiheuttamaan yleiseen sydämen ja verisuonijärjestelmän kuormituksen lisääntymiseen tai yhteisiin riskitekijöihin (kohonnut verenpaine, tupakointi). Kirjoittajat painottavatkin varhaista puuttumista näihin riskitekijöihin ja niiden hoitoa.

Long-Term Excess Mortality After Aneurysmal Subarachnoid Hemorrhage: Patients With Multiple Aneurysms at Risk. Huhtakangas J, Lehto H, Seppä K, Kivisaari R, Niemelä M, Hernesniemi J, Lehecka M. Stroke. 2015 Jun 4

Vähäinen mitokondrioiden määrä liittyy lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, onko kyseessä muna vai kana? Kirsi Pietiläinen kumppaneineen ratkaisi kysymyksen tyylikkäällä koeasetelmalla. He tutkivat harvinaisia identtisten kaksosten pareja, joiden painoindeksit poikkesivat toisistaan merkittävässä määrin. Lisäksi heidän piti olla nuoria ja terveitä. Tällaisia identtisiä kaksospareja löytyi kymmenestä suomalaisesta kaksoskohortista 26. Heidän kontrolleinaan tutkittiin 14 kaksosparia, joiden painoindeksi ja ikä olivat samoja. Rasvanäyteistä tutkittiin sekä mitokondrioiden määrää että niiden toimintaa kuten oksidatiivisen forforylaation tasoa ja lisäksi mm. insuliiniresistenssiä ja tulehdusta. Perusteelliset kokeet osoittivat, että normaalipainoiseen sisarukseensa verrattuna lihavan kaksosen rasvassa kaikki mitokondrioihin liittyvä on pielessä. Mitokondriaalista DNA:ta on vähän, rasvahappometabolia toimii huonosti, mitokondriaalisten geenien transkriptio ja proteiinitasot ovat surkeat. Johtopäätös on selkeä, koska normaalipainoisessa kontrollissa kaikki oli kunnossa. Mitokondrioiden vähäinen määrä ja huonotoiminta ovat seurausta lihavuudesta eikä sen syy. Myös lihavuuteen liittyvät metaboliselle oireyhtymälle tyypilliset muutokset nähdään rasvakudoksessa jo ennen kliinisiä oireita. Edelleen jäi epäselväksi, miksi mitokondriot kärsivät lihavan rasvassa. Tutkijat kuitenkin arvelevat sen johtuvan epigeneettisestä säätelystä.

Sini Heinonen, Jana Buzkova, Maheswary Muniandy, Risto Kaksonen, Miina Ollikainen, Khadeeja Ismail, Antti Hakkarainen, Jesse Lundbom, Nina Lundbom, Katriina Vuolteenaho, Eeva Moilanen, Jaakko Kaprio, Aila Rissanen, Anu Suomalainen, Kirsi H. Pietiläinen. Impaired mitochondrial biogenesis in adipose tissue in acquired obesity. Diabetes, 2015 May 13. pii: db141937.

Viikon julkaisu on kaunis esimerkki siitä, miten toimiva biolääketetieteellinen kampus tuottaa merkityksellistä uutta tietoa sairauksien mekanismeista ja hoitokeinoista. Sanna Lehtosen johtama kokeellinen tutkimusryhmä, yhdessä diabeettista nefropatiaa tutkivien kliinikoiden kanssa, on löytänyt selkeän molekulaarisen mekanismin, joka selittää sitä, miksi joidenkin diabeetikoiden munuaiskeräset ”alkavat vuotaa” ja miten tätä mahdollisesti voisi ehkäistä.

Diabeettinen munuaissairaus syntyy glomerulusten podosyyttisolujen vaurioituessa, jolloin proteiineja pääsee virtsaan. Kyseessä on monitekijäinen ilmiö. Jo pitkään on tiedetty, että lisääntynyt veren lipopolysakkaridipitoisuus lisää nefropatian riskiä. Lipopolysakkaridit (LPS) ovat gram-negatiivisten bakteerien seinämän rakennusaineita, joiden pitoisuus nousee akuuttien ja kroonisten bakteeri-infektioiden yhteydessä. LPS:n yhteys munuaisvaurioon septisen infektion yhteydessä on hyvin tunnettu.

Tässä työssä on suoraan testattu molekulaarisia mekanismeja, jotka voisivat selittää LPS:n munuaistoksisuutta. Työssä on käytetty monipuolisesti jyrsijöiden ja ihmisen munuaissolumalleja ja tyypin 1 diabeetikoiden seeruminäytteitä, joissa on vaihtelevia LPS-pitoisuuksia. Tulokset paljastavat selkeästi vauriomekanismin: Runsaasti LPS sisältävä seerumi alentaa podosyyteille elintärkeän PDK1-kinaasin ilmentymistä, mikä altistaa solukuolemalle. Tämä vaikutus voitiin tehokkaasti estää lääkeaineella, jolla on potentiaalia kliinisiinkin kokeisiin.

Saurus P, Kuusela S, Lehtonen E, Hyvönen ME, Ristola M, Fogarty CL, Tienari J, Lassenius MI, Forsblom C, Lehto M, Saleem MA, Groop PH, Holthöfer H, Lehtonen S. Podocyte apoptosis is prevented by blocking the Toll-like receptor pathway. Cell Death Dis. 2015 May 7;6:e1752. doi: 10.1038/cddis.2015.125. PubMed PMID: 25950482.