Viikon julkaisu

Migreeni on kohtauksellinen päänsärkysairaus, eikä sen syntymekanismia vielä tunneta tarkasti. Suurin osa migreenistä ilmenee suoraan päänsäryllä alkavana aurattomana migreeninä. Noin 15% migreenikohtauksista alkaa esioireilla, eli auralla. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet aivohalvauksen riskin olevan suurentunut migreeniä sairastavilla potilailla.

Aarno Palotien johtama suuri kansainvälinen tutkijaryhmä tutki löytyisikö migreenin ja aivohalvauksen taustalta samoja geneettisiä riskitekijöitä. Aineistona oli 23 000 migreenipotilaan ja 95 000 kontrollin sekä 12 000 aivohalvauspotilaan ja 62 000 kontrollin ryhmät.

Tutkimus osoitti että migreenillä ja aivohalvauksella on yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä. Erityisen vahva yhteys löytyi aurattoman migreenin ja suurten valtimoiden aivohalvauksen sekä kardioembolisen aivohalvauksen väliltä. Näiden sairauksien taustalla saattaa siis olla samankaltaisia mekanismeja.

Malik R, Freilinger T, Winsvold BS, Anttila V, Vander Heiden J, Traylor M, de Vries B, Holliday EG, Terwindt GM, Sturm J, Bis JC, Hopewell JC, Ferrari MD, Rannikmae K, Wessman M, Kallela M, Kubisch C, Fornage M, Meschia JF, Lehtimäki T, Sudlow C, Clarke R, Chasman DI, Mitchell BD, Maguire J, Kaprio J, Farrall M, Raitakari OT, Kurth T, Ikram MA, Reiner AP, Longstreth WT Jr, Rothwell PM, Strachan DP, Sharma P, Seshadri S, Quaye L, Cherkas L, Schürks M, Rosand J, Ligthart L, Boncoraglio GB, Davey Smith G, van Duijn CM, Stefansson K, Worrall BB, Nyholt DR, Markus HS, van den Maagdenberg AM, Cotsapas C, Zwart JA, Palotie A; International Headache Genetics Consortium, Dichgans M; METASTROKE Collaboration of the International Stroke Genetics Consortium. Shared genetic basis for migraine and ischemic stroke: A genome-wide analysis of common variants. Neurology. 2015 May 1. pii: 10.1212/WNL.0000000000001606. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25934857.

Maksansiirto on joissakin tilanteissa ainut parantava ja elämän jatkumisen mahdollistava hoito sekä kroonisissa että äkillisissä maksasairauksissa. Suomessa tehdään vuosittain yli 50 maksansiirtoa, ja yleisin syy maksansiirtoon on kirroosiin johtava krooninen maksasairaus. Suomessa yli puolet maksansiirroista johtuu joko primaarista biliaarisesta kirroosista tai primaarista sklerosoivasta kolangiitista. Kroonisen maksasairauspotilaan leikkausajankohtaa voi olla vaikea arvioida, koska maksan toiminta saattaa vuosikausia olla huonoa, mutta yleistila voi silti pysyä kohtalaisena. Toisaalta esim. infektiot voivat johtaa potilaan kunnon nopeaan huononemiseen, mutta voivat myös olla kontraindikaatio siirrolle.

Suomalainen maksansiirtoryhmä ylilääkäri Helena Isoniemen johtamana on nyt tutkinut prognostisten riski-indeksien (Model for End-stage Liver Disease (MELD), D-MELD, Donor Risk Index ja Balance of Risk) toimivuutta maksan siirron onnistumisen kannalta 538 kroonista maksasairaudesta kärsivässä aikuispotilaassa. Työ on tärkeä, koska suomalainen potilasmateriaali ei välttämättä ole yhteensopiva niiden potilaskohorttien kanssa, joihin näiden indeksien raja-arvot perustuvat.

Kolme neljästä indeksistä ennustivat tilastollisesti merkitsevästi yhden vuoden maksasiirteen toimivuutta, mutta vaikuttavuus oli heikko. Tuloksen ristiriita muissa maista saatuihin raja-arvoihin voi johtua siitä, että Suomessa hepatiitti C potilaiden määrä on suhteessa huomattavasti pienempi. Konkluusioksi jää, että huolellinen moniammatillinen kliininen toiminta on tärkeää, jotta potilaat saavat mahdollisimman oikea-aikaista hoitoa maassamme.

Åberg F, Nordin A, Mäkisalo H, Isoniemi H. Who is too healthy and who is too sick for liver transplantation: external validation of prognostic scores and survival-benefit estimation. Scand J Gastroenterol. 2015 Apr 11:1-8.

Suomessa tehdään jopa 3000 tuhopolttoa vuodessa. Motiivina on vain harvoin halu tappaa, yleensä teko liittyy henkiseen pahoinvointiin, parisuhdeongelmiin (kosto) ja itsetuhoisuuteen. Tyypillinen tekijä on humalainen mies, joka sytyttää kohteen kotinsa lähistöllä. Ns. pyromaaneja eli sellaisia, jotka saavat tulipalosta nautintoa, on näistä tekijöistä vain pieni osa.

HUS:n oikeuspsykiatrian yksikössä tutkittiin 10-vuotisjaksolla 1989-98 kaikkiaan 135 miespuolista tuhopolttajaa. Oikeuspsykiatrian professori Nina Lindbergin johtamassa tutkimuksessa heille tehtiin persoonallisuushäiriöiden skriinaus erityisesti psykopatian suhteen (Hare Psychopathy Check List-Revised, PCL-R). Tässä aineistossa keski-ikä oli 32 vuotta (vaihteluväli 16-67). Heistä 4% oli henkisesti kehitysvammaisia (ÄO<70), 22% psykoottisia ja 56%:lla oli jokin persoonallisuushäiriö. Vain yhdellä (0.7%) ei tullut esiin mitään psykiatrista diagnoosia.

Psykopatiaa tutkittiin tarkemmin niiden 129 kohdalla, joilla oli normaali ÄO. Psykopatialla tarkoitetaan vaikeaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, joka ilmenee ihmissuhteissa mm. vastuuttomuutena, empatian puutteena, impulsiivisuutena ja patologisena valehteluna. Yleisen käyttäytymisen tasolla psykopatia saattaa ilmetä taipumuksena pitkästymiseen, parasiittimaisena elämänasenteena ja pitkäjänteisen suunnitelmallisuuden puutteena. Rikollisuutta ilmenee usein jo teini-iässä. Psykopatiaa esiintyy vajaalla prosentilla kansalaisista, hieman enemmän miehillä kuin naisilla. Vankilaväestössä psykopatia on yleistä.

Tämän tutkimuksen aineistossa 15% täytti pohjoismaihin sovelletut höllennetyt psykopatian kriteerit (PCL-R score >25), mutta vain 1.6%:lla oli ”vaikea” psykopatia (PCL-R score >30). Vaikeaa psykopatiaa esiintyi tässä aineistossa vähemmän kuin suomalaisessa vankilaväestössä (12%). Tutkimuksessa etsittiin eroja psykopatian esiintyvyydessä rikosprofiilin mukaan kuten rikoksenuusijoilla ja niillä, joilla on taipumusta monentyyppisiin rikoksiin (monirikollisuus). Noin 30% tutkituista oli rikoksenuusijoita, mutta heillä psykopatian esiintyvyys tai sen aste eivät eronneet merkitsevästi niistä, jotka olivat tehneet vain yhden tuhopolton. Kun pelkkiä tuhopolttoja tehneitä (n=50) verrattiin monirikollisiin (n=79), havaittiin psykopatiassa merkittävä ero. Pelkkiä tuhopolttoja tehneistä vain 2% kun taas monirikollisista 25% täytti psykopatian ja 2.5% vaikean psykopatian kriteerit. Psykopatia ei näytä siis olevan tuhopolttajille ominainen piirre, vaan se liittyy enemmän muihin rikoksiin.

Thomson A, Tiihonen J, Miettunen J, Sailas E, Virkkunen M, Lindberg N. Psychopathic traits among a consecutive sample of Finnish pretrial fire-setting offenders. BMC Psychiatry. 2015 Mar 10;15(1):44.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25886305?dopt=Abstract