A Capable Parent project. Justice through Education –seminaari 16.5.2013.

Esittelin ensimmäisen kerran väitöskirjani tutkimusasetelmaa ja kerroin kenttätyöstän Helsingin yliopistossa pidetyssä Justice through Education -seminaarissa.  Samaisesta tutkimuksesta kirjoitin syksyllä yhteisartikkelin Pirkko Matkaselän kanssa Kieliverkoston lehteen otsikolla “Osaava vanhempi – toiminnallista suomen kielen oppimista äiti & lapsi –ryhmässä”.

Tämän merkinnän yhteyteen liitän JustEd-seminaarissa pitämäni esitelmän abstraktin. Olen kiinnostunut ja kiitollinen kaikista kommenteista, ehdotuksista, vinkeistä ja keskustelusta tutkimukseeni liittyen!

 A Capable Parent project – stay-at-home mothers learning Finnish

I am doing ethnographic research in the Finnish language and culture course which  is aimed at stay-at-home mothers in the Helsinki metropolitan area. The group consists of 10 mothers who participate in the group with their children.

There are both low-educated and high-educated mothers, and some of them are also non-literate, but they all study in the same mother & child activity group. Their teacher is a social worker who has no pedagogical education. Besides learning the language this education is aimed at strengthening parenthood and helping mothers in supporting the growth of their children in the Finnish society.

I have been very much inspired by the dialog-based pedagogy of Paolo Freire. Freire’s pedagogy opposes adaptive and passivating education and aims instead to action and change – not only to construe information. My research aims to find out about the role of this group in the adaptation process of the mothers in the society from their point of view. I analyse the process of learning in light of the following questions:

  1. What they feel they are learning? What they tell about their learning process in this group?
  2. How does the presence of the child affect to the pedagogy and learning and how the mothers feel about that?

The data has been collected by doing participatory observation and interviews and photographing. The target of my research is to bring out the learners´ voice about their language learning process.

Kohteesta kumppaniksi

Helsingin yliopistossa järjestetyssä Justice through Education –seminaarissa (16.5.2013) pohdittiin, mitä oikeus tarkoittaa koulutuksesta puhuttaessa ja miten oikeutta voidaan saavuttaa koulutuksessa ja koulutuksen avulla.

Teemaryhmittäin pidetyissä esityksissä aihetta lähestyttiin eri näkökulmista. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen Katariina Hakalan ja Marita Kivirannan esitys vammaisten kanssa toteutettavasta tutkimusprojektista, jossa hyödynnetään kokemusasiantuntijuutta. Kokemusasiantuntijuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että vammainen itse on oman tilanteensa asiantuntija. Juuri hän tietää, minkälaista on olla vammainen ja minkälaisia haasteita hän kohtaa. Kun tutkimus pohjautuu kokemusasiantuntijuuteen, tutkimuksen kohteesta tulee tutkimuskumppani.

Heidän esittelemässään tutkimusprojektissa ei ole kyse vain siitä, että vammaisia pelkästään kuultaisiin ja haastateltaisiin heidän omaan tilanteeseensa liittyen vaan he todellakin saavat osallistua tutkijoina projektiin. Vammaiset ovat saaneet itse valita yhteisten keskustelujen pohjalta itseään kiinnostavat tutkimusongelmat, joita he lähtevät valitsemansa tutkimusparin kanssa yhdessä tutkimaan. Tutkimuspari voi olla esimerkiksi joku perheenjäsen, ystävä tai henkilökohtainen avustaja.

Olen tehnyt lukuvuoden verran etnografista tutkimusta ja sen puitteissa havainnoinut, osallistunut, haastatellut ja keskustellut. Etnografina olen kuunnellut herkällä korvalla ja pyrkinyt arvostamaan ja ymmärtämään haastattelemieni ihmisten näkökantoja ja kokemuksia. Olen pyrkinyt tuottamaan ymmärrystä ja tietoa tutkittavieni kanssa heidän arkipäivästään ja oppimisprosessistaan, mutta Hakala ja Kiviranta uskaltavat mennä pidemmälle omassa tutkimuksessaan. Kyse on nimenomaan uskaltamisesta, sillä kun kohteesta tulee kumppani, tutkimuksen toteuttaja eli varsinainen, alkuperäinen (yleensä akateeminen) tutkija joutuu kyseenalaistamaan myös omaa asemaansa ja rooliaan tutkimuksessa. Kyseessä on hierarkkinen valtapositio, joka tehdään näkyväksi: Kuka omistaa tiedon? Kuka on asiantuntija? Entä onko kirjoittavalla tutkijalla kuitenkin enemmän valtaa, sillä hän päättää viime kädessä sen mitä ja miten hän kirjoittaa ja julkaisee?

Rohkeneminen ja uteliaisuus ovatkin ehkä avainsanoja tässä keskustelussa: Kiviranta puhui osalliseksi tulemisesta ja kysyi, mitä meissä tapahtuu, kun tulemme osalliseksi ja osallistamme. Heidän projektissaan kyse ei ole ainoastaan siitä, että vammaiset tulevat osalliseksi, vaan myös he itse ovat osallisena ja tulevat osalliseksi jotakin uutta. Osallistuminen on mahdollista vain, jos uskaltaa laittaa itsensä likoon ja liikkua tarvittaessa myös omalla epämukavuusalueellaan.