Tag Archives: artikkelit

Tiedonhakua teillä tietämättömillä (jälleen eksyksissä!)

|

Minulla oli suuret odotukset viime keskiviikon luennon suhteen; Halusin oppia käyttämään tietokantoja ja hyödyntämään aineistohakua. Kuvittelin oppivani tämän luennon aikana, minkä vuoksi otin kannettavan tietokoneeni mukaan (veljeni kutsuu konettani raahattavaksi, mikä kertoo jotain koneen koosta ja painosta ja minkä perusteella voitte kuvitella, miten jumiin saan niskani kulkiessani koneeni kanssa).

Heti luennon alussa huomasin, että lähtötilanne oli hankala, sillä osa porukasta tuntui jo olevan melko asiantuntevia ja päteviä tiedonhakijoita, mutta ainakaan minulla ei ollut paljoakaan kokemusta tiedonhausta verkosta. Selvennykseksi totean tähän, että osaan toki googlettaa, mutta esim. tietokantojen ja kirjaston verkkopalvelujen kanssa minulla on ollut ongelmia. Monet ongelmat tosin ovat johtuneet siitä, että olen kokenut tiedonhaun verkossa jollain lailla uhkaavaksi ja monimutkaiseksi ja olen vältellyt sitä viimeiseen saakka. Myönnän ja tiedostan siis hyvin, että luennoitsija Johanna Lahikaisen tehtävä ei varmasti ollut helppo: Kenelle luento olisi pitänyt suunnata, kun joukko oli tiedonhakutaidoiltaan varsin heterogeenistä ja mitä luennolla olisi pitänyt käsitellä?

Minun kohdallani luento ei alkanut lupaavasti, koska en päässyt nettiin enkä kehdannut kysyä asiasta keneltäkään! Olin nimittäin juuri tuntia aiemmin käyttänyt nettiä koneeltani, mutta nyt se vain ole lakannut toimimasta. Tässä vaiheessa päätin olla paljastamatta tumpelouttani ja lohdutin itseäni sillä, että ehkä pystyisin keskittymään paremmin luentoon, kun en yrittäisi samalla harjoitella tiedonhakua koneellani.

Miten luennolla sitten kävi? Mitkä tunnelmat olivat? Minusta luento tuntui hajanaiselta enkä saanut mistään oikein kiinni. En syytä luennoijaa tästä, vaan lähinnä kyse oli siitä, että liian monet nimet tai termit olivat minulle tuntemattomia, joten en saanut oikein mistään napattua kiinni. Lähdin hieman myrtyneenä luennolta, mutta kun myöhemmin kasasin yhteen oppimiani asioita, ei lista niin heikolta näyttänytkään (kuusi opittua asiaa tässä numeroituna listaksi):

  1. Seuraava kysymys nousi esiin luennolla: Mistä tietää, minkä arvoisia eri artikkelit ovat? Voiko niitä ylipäätään käyttää väitöskirjan aineistona? Vastaukseksi saimme vinkin käyttää Julkaisufoorumia, jossa asiantuntijoista muodostettu paneeli antaa artikkelille tason asteikolla 1-3 (korkein taso on 3). Julkaisufoorumista voi hakea tietyn artikkelin tasoluokitusta tai sitten hakea päätieteenaloittain artikkeleita, jotka on luokiteltu esim. tasolle 3.
  2. Kirjastonhoitajilta voi kysyä apua ja jopa varata ajan henkilökohtaiseen ohjaukseen. Tämä taisi olla luennon paras anti!
  3. Jos jotain kirjaa ei ole Helsingin yliopiston kirjastossa saatavilla, sitä voi etsiä Vaarista. Lainaaminen ei maksa mitään ja kirjan pitäisi olla saatavilla 24 tunnissa. Vaarista voi tilata myös artikkeleita ja graduja.
  4. Helkasta on turha etsiä artikkeleita, sieltä löytyy vain kirjoja. Artikkelit haetaan Artosta (kotimaisesta artikkeliviitekannasta). Aleksista puolestaan löytyy kotimaisia sanomalehtiä.
  5. Sitten opin jotain täysin uutta ja ihmeellistä: Kun esim. Artossa jonkun lähteen kohdalla on merkintä SFX, sitä painamalla saa tietää, mikä kyseisen lähteen saatavuus on Helsingin yliopistossa. Piilo-opetus oli se, että ehkä niitä linkkejä ja nappeja voi itsekin painaa pelkäämättä, että kone menee rikki. En ole todellakaan uskaltanut mitään punaista, kiemurasta S-symbolia painaa.
  6. Monissa tapauksissa on mahdollisuus lähettää tieto lähteestä itselleen sähköpostiin tai viitteidenhallintaan (esim. refworksiin tai Zoteroon). Kuulin muuten ensimmäistä kertaa viitteidenhallintaohjelmasta alkusyksyllä enkä vielä tiedä ihan tarkasti, miten sitä käytetään ja miksi. Mutta tällä luennolla mielenkiinto heräsi – kummallista muuten, etten ole aiemmin kiinnostunut asiasta vaikka minulle on siitä mainittu ennenkin.

Tällä luennolla minulla oli todella kiusaantunut olo sen suhteen, että mietin kovasti, mitä voi kysyä. Mitä pitäisi tietää? Olenko ihan toope, jos kyselen mitä sattuu? Ja miettiköhän joku muukin tällaisia ajatuksia eli olisikohan joku kysymyksistäni ollut ihan hyödyksikin?

Näitä epäselviä ajatuksia ja tiedonmurusia oli runsaasti. Kiinnostus kyllä jäi, joten nyt pitää sitten itse kokeilla. Joku totesikin luennolla, että vain itse kokeilemalla oppii. Totta näinkin. Joten tämä sunnuntai aloittaa viikon, jonka aikana olen päättänyt kokeilla ainakin jotain seuraavista asioista (tahtoisin sanoa, että kokeilen näitä kaikkia, mutta täytynee olla realisti ajankäytön suhteen):

  1. Uutuusseurantaa. Verkkolehtiin voi merkitä ”New Content Alert”, jolloin minulle pitäisi tulla ilmoitus, kun uusi lehti on ilmestynyt.
  2. Miellekartan tekeminen FreeMind-ilmaisuohjelmalla! (Hurjaa, että nykyään siis miellekarttakin tehdään koneella!)
  3. FeedNavigator kuulemma auttaa pääsemään informaatiotulvasta omaan puroon. Pitäisikö kokeilla?
  4. EBSCOn kautta voi tehdä jotain oikein hyödyllistä, mistä en ihan päässyt perille. Kirjoitin itselleni seuraavat ohjeet: hakemalla ”illeteracy” ja ”adults” ja sitten katsomalla Refine for results (ja valitsemalla esim. academic journals tai peer reviewed), saan aikaiseksi jotain (mitä?), jonka sitten voin lähettää itselleni sähköpostiin tai refworksiin. Hurjaa. En ihan tiedä vielä, mistä on kyse, mutta aion kokeilla tätä.

Ehkä joskus saakin olla tumpelo, jotta voisi sitten oppia jotain uutta. Aion ainakin kokeilla näitä neljää asiaa. Eihän voi olla, että tutkimukseni kuivuu kasaan teknologia/kone/tekniikkapelkoni vuoksi?  Teen sitten merkinnät blogiin, miten sujuu!

Tutkija hukassa tietoverkossa

|

Aloitin väitöskirjatutkimukseni menneen syksyn aikana, joten tutkijana olen vasta alkutaipaleella. En tiedä, missä pimennossa olen elänyt tietoteknisen ja teknologisen nykymaailman ja sosiaalistuneen median suhteen, sillä olin kuvitellut, että teoreettisesta osuudesta selviäisin kirjojen ja kirjastojen avulla. Hävettää kyllä tunnustaa tällainen musta aukko tiedoissani tänä aikana, kun kaikki tuntuvat luovivan sujuvasti ja sukkelasti sosiaalisen median ja tietoverkon pyörteissä, mutta kun kerran on kyydistä pudonnut, haastavaa on enää vauhdissa kyytiin hypätä.

Ihmetykseni olikin suuri, kun huomasin, että suurin osa tarvitsemistani artikkeleista ja lähdeteoksista onkin virtuaalisessa muodossa! Olin ajatellut viettäväni paljon aikaa kirjastoissa – jossa saisin tarvittaessa apua kirjastojen ystävälliseltä henkilökunnalta – mutta olinkin itsekseni ja erittäin avuttomana tietokoneen edessä. Yritin toki löytää jotain Googlen kautta, mutta tie tyssäsi lyhyeen. Tuskailin aikani asian kanssa enkä oikein kehdannut kysyä keneltäkään, kunnes lopulta avauduin hiljattain yliopisto-opintonsa aloittaneelle ystävälleni, joka tiesi mainita Nelli-tiedonhakuportaalista. Askel eteenpäin siis tietoverkkoviidakossa.

Syksy meni siis lähinnä ihmetellessä ja tein kaikkeni, jotten joutuisi etsimään mitään hankalaa verkosta. Kerran yritin saada yhden tenttikirjan käsiini elektronisessa muodossa, mutta hämmennyin ja hätäännyin jo pelkästä yrityksestä niin kovasti, että kävin lukemassa kirjaa kirjastossa – sitä kun ei sannut lainattua kotiin fyysisenä kappaleena, elektronisessa muodossa se olisi toki onnistunut.

Kaikesta tästä kuvaamastani johtuen ilmoittauduin innolla Tutkijat verkoilla –kurssille. Tavoitteeni oli oppia hakemaan artikkeleita ja lähdeteoksia verkosta, kaikki muu opittu olisi ylimääräistä hyvää ja tervetullutta.

Ensimmäisellä luennolla saimme tehtäväksi tehdä blogin ja sen perustaminen tuntuikin ihan suhteellisen selvältä, mutta itse (julkisen) blogin pitämiseen liittyen minulla on kasapäin kysymyksiä ja epäilyksiä: Onko kannattavaa ylipäätään ”höpistä” julkisesti verkossa? Enhän kuulu edes Facebookin enkä mihinkään, missä pitäisi paljastaa jotain itsestäni tai ajatuksistani täysin määrittelemättömälle yleisölle (myönnän, että väitöskirjan valmistuttua sekin on luettavissa ja saatavilla lukijakunnalla, joka on minun hallintani ulkopuolella). Mutta mikä on niin merkittävää sanottavaa, että haluaisin jättää sen verkkoon luettavaksi blogiini? Entä jos kirjoitan jotain, jota myöhemmin haluan käyttää jossain artikkelissani tai muussa julkaisussa, niin onko se enää minun vai onko joku jo napannut jonkun hyvistä ideoistani? Ja jos sen siis voi kirjoittaa mitään merkittävää ja huipputärkeää siinä pelossa, että joku sen idean veisi, niin kannattaako ylipäätään kirjoittaa mitään? Omistanko siis blogikirjoitusteni tekijänoikeudet vai yritänkö vain olla kirjoittamatta mitään liian hienosti oivallettua ja keksittyä?

Tällä hetkellä tavoitteeni Tutkijat verkoilla –kurssin suhteen on saada jonkinlainen suhde blogeihin ja hahmottaa edes jotenkin sosiaalista mediaa eli esimerkiksi saada pohdittua, mitä muuta sosiaalinen media on kuin Facebook ja mihin sitä tarvitaan. Voisinko itse jotenkin hyödyntää sosiaalista mediaa? Onko se muutakin kuin hömppää, viihdettä, provosointia ja puoliksi ajateltuja ajatuksia?

Odotan nyt, mitä kurssi tuo tullessaan ja herääkö kiinnostukseni todella sosiaalista mediaa ja tietoverkon suomia mahdollisuuksia kohtaan. Opinko hyödyntämään (ja olemaan pelkäämättä) tätä työvälinettä? Entä onko olemassa mahdollisuus, että alkaisin nauttia tietoverkon käyttämisestä? Voinko jopa jäädä koukkuun sosiaaliseen mediaan kuten monet muutkin? Tämä jää nähtäväksi ja selviää seuraavien viikkojen aikana.