Matlun matka Tarttoon oli jälleen olutpitoinen. Asiaan ei vaikuttanut millään muotoa se, että olin matkanjohtajana ;-). Kuvan mukainen AOSillekin sopiva pääkallotuoppi löytyi Tarton yliopistomuseosta, joka sijaitsee Toomemäellä vanhan tuomiokirkon raunioissa. Luit aivan oikein, raunioissa. Se kuten A. Le Coq:n panimokierros eivät sovi korkeanpaikankammoisille. Tällä kertaa olimme panimokierrokselle ilman bussilastillista latvialaisia, joten pääsimme paikkoihin, joihin ei suuria ryhmiä viedä. A. Le Coq:n panimolla pääsee sympaattisen vanhan johtajan, Ilmar:n, johdattamana tuotantotiloihin keittotankkien viereen näkemään parhaillaan menossa olevaa keittoa. A. Le Coq on 52 miljoonan litran vuosituotannollaan Viron suurin panimo. Mikäli varastohallin käymistankkien päällä huimasi, niin pyörryttämään alkoi todenteolla ulkona tankkitoppien päällä. Ei se, että tankit olivat kymmeniä metrejä korkeita, mutta kun vieressä oli jyrkkä mäenreuna ”soppakaupunkiin”. Tällä nimellä Ilmar kutsui viereistä vähän rähjäistä, mutta idyllistä puutarhakaupunginosaa, jossa oli kaiken lisäksi hiekkakadut. Kuvasta ei erota korkeuseroa, mutta selväksi tuli, ettei panimotyö sovi korkeita paikkoja arastaville. Ryhmämme piti tiukasti kiinni kaiteesta seistessään ritilälevyjen päällä korkeuksissa.

Olutharrastajalle paras anti oli kuitenkin kierros panimon vanhaan torniin rakennettuun olutmuseoon, jossa pääsi tutustumaan varsinkin vanhoihin oluen tuotantolaitteisiin. Tällä kertaa pääsimme myös kellarin avattujen mallastustakkien luokse, joita oli käytetty viimeisen kerran vuonna 1998. Kummeksuntaa herätti asbestilevyjen käyttö oluen suodatuksessa. Rankkaa työtä oluen teollinen valmistus on ollut aikoinaan. Hyvä työmies sai päivän päätteeksi bonuksena olutkolikon, jolla sain panimolta pullon olutta. Tänä päivänä nuo kolikot ovat numismaatikkojen keskuudessa haluttuja, ja niistä maksetaan 4000 viron kruunua. A. Le Coq on ollut viimeisten Tsaarien aikaan hovihankkijana Imperial Stout oluellaan, joka on ollut todella kallis tuote venäjällä. Pullon hinta oli 90 kopeekkaa, kun halvat oluet maksoivat vain muutaman kopeekan. On harmillista, että muutama vuosi sitten valikoimasta poistuivat Stout ja English Ale. Lagereiden lisäksi valikoimassa on enää yksi pintahiivaolut, A. Le Coq Porter.

Kierros päättyi A. le Coq:n tuotteiden maisteluun panimon pubissa. Siiderin juojiakaan ei unohdettu, sillä he saivat maistaa viinisiideriä, joka ilmeisesti on todella uusi tuote, sillä sitä ei löydy A. Le Coq:n nettisivuilta. Ilmar sai suuren huomion avaamalla panimon 200 vuotisjuhlaoluen Special-pullolla toisen Special-pullon. Kyseisessä pullossa on pohjassa pullonavaaja. Temppu onnistuu siksi, että pullossa on kruunukorkin ja kierrekorkin yhdistelmä.

Olutkolumnisti Ilmo Teikari

Kuvat Juho Saarinen, olutkolikkokuva A. Le Coq