Hälytyskellojen olisi pitänyt viimeistään soida siinä vaiheessa, kun huomasin oluttölkin kyljessä sanan humalauute. Päädyin kuitenkin ostamaan kyseisen lieriömäiseen metalliseen säilytysastiaan pakatun juoman, joka osoittautui erääksi vaaleimmista lagereista, mitä olen koskaan nähnyt. Tuoksu oli mitäänsanomaton, tosin raikas, kuten tavallista. Maku oli myös sen mukainen: vetinen ja mauton. Hieman mallasta, mutta ei käytännössä lainkaan humalaa. Jälkimakuun oli jostakin saatu omituista kitkeryyttä, mikä teki oluen juomisesta jopa epämiellyttävää. Käsittämätöntä, että tällaista litkua viitsitään tuoda Suomeen. Aivan kuin täällä ei jo tuotettaisi omasta takaa loputonta määrää vastaavia tasapaksuja ja mauttomia, olueksi nimitettyjä mallasjuomia.
-Lauri Viljanen
Stephansbräu – Reiheitsgebotin mukaan tuotettu. Niinhän siinä kyljessä lukee! Mutta pakko sanoa että hinta/känni-suhde on kunnossa jos ihmislapsi kykenee tätä lientä useita tölsyjä kiskomaan.
Aika lailla puhtauslain rajamailla tässä mennään. Siinä olet kyllä oikeassa, ettei tämä kovin kallista ole. Juopa tätä keppanaa mäyräkoiran verran, niin nostan hattua.