Slottskällans Imperial Stout on imperial stout -oluttyylin edustaja ja siten kestää varastointia eli hitaan purjelaivakuljetuksen Britanniasta Katariina Suuren hoviin. Pullon etiketissä on vuosiluku 2008, ja säilyvyyttä luvataan vuoteen 2012 asti. Etiketistä puheen ollen, tässä Alkon valikoiman uutuusoluessa on harvinaisen tyylikäs ja historialliselle oluttyylille sopiva etiketti. Kuninkaallinen hovi lippuineen tulee mieleen Slottskällans Imperial Stoutin etiketistä. Entä sisältö? Alku on voimakas ja lupaavan täyteläinen. Imperial stout -oluttyyli on se äärimmäisyys, jota paksumpaa ja tukevampaa olutta pitäisi puristaa tai kaivaa pullosta ulos.

Slottkällans Imperial Stoutin tekniset arvot ovat kohdallaan: alkoholi 9,0 %, väri 141 EBC-yksikköä ja katkeropitoisuus 43,5 EBU-yksikköä. Mutta mitä ihmettä tapahtuu alkumaun jälkeen? Alkoholipitoisuus ei hyökkää päälle kuin IVB vientidokuilulagereissa, joten Slottskällansissa on siis tukevuutta, makua, syvyyttä ja tasapainoa, mutta jälkimaku on aivan mitätön alun lupaukseen nähden. Aivan kuin olisi saanut painevesihuuhtelun suuhunsa hyvän alun jälkeen. Minne katosivat tummat karamelli-, suklaa- ja mustamaltaat. Jotenkin jää sekava vaikutelma Upsalalaisesta Slottskällanin pienpanimon (vuosituotanto 350 000 litraa) Imperial Stoutista. Alkon määritelmä ”Musta, samea, erittäin täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, mokkainen, suklainen, lievästi palanut” täyttyy, mutta hieman pettynyt olo jää. Nyt pitää muistaa, että kyse on kuitenkin suhteellisen kalliista oluesta 3,25 euroa 0,33 litran pullo, joten ennakko-odotukset ovat korkealla tyylilajinsa edustamisesta. Toki alkoholipitoisuudella on vaikutuksensa korkeaan hintaan. Maistaa tätä kuitenkin kannattaa, sillä olut on kuitenkin aito imperial stout ja Slottskällansin pitäisi olla yksi tyylinsä parhaimmista edustajista.

Eggenberg Tmavy Lezák on olut, jota ei kannata maistaa. Tai riippuu siitä, että oletko valmis pelaamaan uhkapeliä. Ostin kesän aikana useamman pullon kyseistä olutta, todettuani parin pullon kokeilulla tämän tumman Tsekkilagerin hyvän hinta/laatusuhteen. Puolen litran pullo 4,2 %:sta Eggenbergiä maksoi Viikin Prismassa 2,09 euroa pantteineen. Olut on selvästi tehty tumman Velkon kilpailijaksi. Eggenberg on tiivisvaahtoinen, makeahko, paahteinen ja helposti juotavat tumma lager. Olen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa aina pyrkinyt korostamaan suomalaisen keskittyneen olutteollisuuden mauttomien ja vetisten bulklagereiden tasalaatuisuutta ja laadukkuutta. Halvalla, kustannustehokkaasti ja maksimaalista voittoa tavoitellenkin voidaan tehdä tuotteita, jotka eivät ole asiakkaiden huijausta. Eggenbergiä en väitä huijaukseksi, mutta hävyttömän epätasalaatuinen olut se on. Pullokohtaisesti sisältö vaihtelee pehmeän paahteisesta ja siirappisesta lähes hapantuneeseen ja pilaantuneeseen kaljaan. Otoksen tulisi tietenkin kattaa kymmenittäin pulloja eri kaupoista ostettuna, mutta 15 pullon kokonaismäärä eri eristä Viikin Prismasta ostettuna kertonee jotain. Eggenberg on myös makeutettu sakariinilla. Tämä on toinen hyvä syy jättää tämä olut kaupan hyllylle.

Olutkolumnisti

Ilmo Teikari