University of Helsinki
Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.
Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.
Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut. Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.
Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.
Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.
Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.
Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?
Onnistuneita suunnitteluita toivoen,
Jukka
P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.
P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin kautta.