Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.

 

 

Opintojen lomassa…

Kirjoitteluuni tulikin odotettua pitempi tauko. Syykin on harmillinen; tammikuun lopulla aloitin diabetekseeni liittyvän itselleni uuden metformiinilääkityksen, joka on tuottanut ihan kunnolla vatsavaivoja. Joitakin opintojani olen saanut eteenpäin ja etenkin sukupuolentutkimuksen aineopintoni ovat yhtä 2 opintopisteen täydentävää esseetä vaille valmiina.  Syventäviin opintoihinkin ehdin jo aloittaa työskentelyn ja suorittaa vaaditut viikkotyöt, mutta lopputyölle varattu aika meni jo mainittujen vatsavaivojen kanssa sängyssä.

Teen myös vauhdilla loppuun erityispedagogiikan syventäviä opintoja. Periaatteessa minua huolestuttaa siitä oppiaineesta valmistuminen, sillä mielenkiintoisin työtehtävä olisi avoimen yliopiston opintoryhmän tuutorina oleminen. Erityisopettajaa minusta ei näillä opinnoillani saa ja olen myös suuntautunut enemmän aikuisten oppimiseen.

Toisaalta minulla on sosiologian opinnot kandidaattitutkinnon loppuvaiheissa. Kun saan valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon valmiiksi (sivuaineina sukupuolentutkimuksen perus- ja aineopinnot sekä sosiaalipsykologian perusopinnot), niin on aika katsella taas eteenpäin.  Opetus- ja koulutustehtävät sekä niiden tutkimus ja myös köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyvä tutkimustyö kiinnostavat. Maailma on paljon vaihtoehtoja täynnä.

Kesäkin on tulossa. Ainakin muutama sosiaalitieteellinen verkkokurssi olisi suunnitelmissa suorittaa täällä avoimessa. Tosin olen harkinnut vahvasti sitäkin, jos tekisin toisenlaisia opintoja ja opiskelisin alkeiskurssit hollannin tai portugalin kielestä. Näille vaihtoehtona näen espanjan jatkokurssit, vaikka espanjani onkin ruosteessa. Tätä onneksi minun ei vielä tässä vaiheessa tarvitse päättää.

Hyvää kevään alkua,

t. Jukka

Hyvää uutta vuotta 2019!

Aina vuoden vaihtuessa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Niin teen minäkin. Mielestäni se on erittäin myönteinen ele, joka kertoo hyvästä tahdosta muita kohtaan. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se luo positiivista ilmapiiriä.

Positiivista ilmapiiriä minulle luo myös opinnoissa menestyminen. Kerroinkin edellisessä blogikirjoituksessani sen, että osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -tenttiin. Sain siitä tentistä kiitettävän arvosanan, johon olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kurssi menee minulla yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin, joita suoritan loppuun näin siirtymäajalla. Ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, mihin tutkintoon sijoitan tuon opintokokonaisuuteni, mutta johonkin sen kyllä saan. Kasvatustieteiden maisterin tutkinto lienee tällä hetkellä ehkä sen vahvin ehdokas.

Koska olen elinikäisen oppimisen kannalla ja haluan jakaa oppimisen tuottamaa iloa, päätin antaa eräälle läheiselle ihmiselle joululahjaksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston lahjakortin. Hän saa valita itselleen mieluisan kurssin ja kehittää itseänsä niin kuin haluaa. Toki annan hänelle tiettyjä suosituksia, sillä minulla on näkemyksiä hänen tilanteeseensa liittyen.

Olen tässä paininut itseni kanssa sitäkin, mikä olisi mieluisinta työelämässä itselleni. Se onkin sitä, mitä haaveilin jo vuonna 1990-luvun puolivälissä. Olen saanut tehdä sitä työtä ollessani työharjoittelussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainhallinnossa ja lisäksi tuutorina. Kyseessä on siis opinnoissa neuvominen. Osaan etsiä henkilön mielenkiinnon kohteita ja auttaa eteenpäin. Katsotaan, kuinka tulen onnistumaan tässä haaveessani. Luonnollisesti minulla on useita muitakin varavaihtoehtoja, kuten tuo kahden tutkinnon opiskelu varmasti osoittaakin.

Tuleva kevät on itselläni varsin työntäyteinen. Täällä Helsingin avoimessa yliopistossa näyttäisi olevan lähinnä examinarium-tenttejä keväällä. Alun perin tarkoitukseni oli suorittaa kriminologian kurssi, mutta valitettavasti sen osallistujamäärä täyttyi ja toiseksi minulle tuli aikataulullisesti päällekkäinen kurssi Turun yliopistossa.

Katsotaan, mitä minulle tulee eteen opinnoissa. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan tänne ainakin kahdesta aiheesta, jotka varmasti herättävät monissa ihmisissä ajatuksia. Kuitenkin katson, että lukijoille tämä voi olla mahdollisuus jonkin uuden oivalluksen oppimiseen.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille siis!

t. Jukka

 

Kohti vuotta 2019

Syyslukukausi 2018 alkaa kääntyä viimeisille hetkilleen. Vielä työtä on jäljellä; ainakin yksi essee ja kaksi tenttiä olisi suunnitelmissani. Toiseen tenttiin ilmoittauduin juuri ja toisen ajankohtaa pohdin vielä, sillä se on Examinarium-tentti, jollaisessa en vielä ole ollutkaan Helsingin opinnoissa.

Reilu 2 viikkoa sitten olin Opiskelun olohuone -tapahtumassa keskustelemassa teemalla Oppiminen tekee hyvää. Iloni oli kohdata muitakin avoimen opiskelija-aktiiveja. Oli mukavaa vaihtaa ajatuksia ja mietteitä. Sielläkin huomasin, kuinka nautin siitä, että saan kuunnella ja neuvoa toisia. Itse ainakin arvostan tällaista oppimisen muotoa.

Continue reading “Kohti vuotta 2019”

Jäähyväisiä, uusia tuulia ja muutakin

Kirjoitustaukoni venyikin pitemmäksi kuin olin kuvitellut. Minulla on ollut pitkin syksyä yksi projekti, joka on ottanut aikaa enemmän kuin olin kuvitellut. Tutkinto-opinnot ovat ottaneet omat hetkensä myös ja välillä tuntuu, että 48 tuntia vuorokauden mitaksi olisi tervetullut aika.

Vammaistutkimuksen luennot yli kuukausi sitten. Ensimmäinen tentti meni ohi, kun muistin ilmoittautumisen pari tuntia sen umpeuduttua. Tänään menen katsomaan tenttikysymykset, sillä parempi sekin kuin ei mitään. Varsinainen tentti jää siis kolmannelle kerralle. Samalla voin ajatella, että silloin jätän jäähyväiset vammaistutkimuksen kurssille.

Continue reading “Jäähyväisiä, uusia tuulia ja muutakin”

Vammaisena avoimessa yliopistossa

Kuten moni lukija tietää, on minulla pitkällinen kokemus avoimen yliopiston opinnoista. Aloittaessani minulla oli päämääränäni päästä yliopiston opiskelijaksi ja olin valinnut alakseni psykologian. Kuitenkin päädyin opiskelemaan pääaineenani erityispedagogiikkaa ja sittemmin myös sosiologiaa.

Tiistaina aloitin Johdatus vammaistutkimukseen –opintojakson. Minulla se lukeutuu osaksi yhteiskuntapolitiikan perusopintoja. Ensimmäisellä luennolla kävimme läpi myös vammaisuuden omakohtaisuutta. Minullahan tätä vammaisuuden kokemusta on erittäin paljonkin ja olenkin jo kaksi vuotta sitten aikonut kirjoittaa enemmänkin asiasta.

Synnyin oikea käsi tynkänä ja vasen käsi nyrkkiin puristuneena. Pikkulapsena sain käsiproteesin ja vasempaan käteeni paljon lastahoitoa. Sormeni alkoivat hiljalleen saada toimintakykyä. Viisivuotiaana kuuloni katosi melkein kokonaan. Hoidon ansiosta kuuloni parani, mutta ei siitä koskaan ihan normaalia ole tullut. Ollessani melkein 15-vuotias kävin sormiani suoristaneessa leikkauksessa ja vietinkin peruskoulun 9. luokan kolme sormea lastoitettuna.

Continue reading “Vammaisena avoimessa yliopistossa”

Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa

Tämä kesä on kuuma. En ole koskaan ollut helteiden suuri ystävä, sillä silloin jaksan paljon vähemmän. Näin on nytkin. Useissa paikoissa huomaan hikoilleeni paitani märäksi, mikä ei esteettisesti tunnu mukavalta. Toisaalta märkä paita ei ole mukava yllä, mutta kamalampi näky olisi minä ilman paitaa.

Onneksi täällä Turun yliopiston atk-luokassa on viileää. Tosin nyt tilanne tällä viikolla on sellainen, että seuraan mielelläni yleisurheilun EM-kisoja, joten atk-luokkaan tulen vain tärkeämmissä asioissa. Nyt kuitenkin suoritan yhteiskuntapolitiikan perusopintoihini kuuluvaa ympäristönpolitiikan perusteita, joka on herättänyt suuremmaksi pienehköä kiinnostustani ympäristöasioita kohtaan. Tosiaankin, jos voisin ja ehtisin, valitsisin ehkäpä ympäristöasioiden hallinta- ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuus-opintokokonaisuudet, jos niille olisi aikaa. Hyvä kuitenkin on miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, koska olen elinikäinen oppija.

Menneisyyshän on haamuna opintojen epäonnistumisissa. Kuitenkin nyt olen saanut suoritettua ajoissa jo kahdet oppimistehtävät ympäristöpolitiikan perusteissa. Jätin viestinnän tutkimuksen perusteet nyt hiukan sivummalle, mutta niihin palaan kyllä niin, että saan senkin opintojakson suoritettua.

Continue reading “Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa”

Kesäiltojen ilo

Luulisi, että moni viettää kesäiltansa omissa oloissaan esimerkiksi perheen tai kavereiden kanssa. En nyt kuitenkaan mene etsimään tätä veikkaustani tukevia ajankäyttötutkimuksia, vaikka tiedänkin niitä tehdyn esimerkiksi sosiologian alalla. Itse kuitenkin voin kertoa, että en kuulu nyt tällaista elämäntapaa viettäviin, sillä kulutan eräässä atk-luokassa tuolia saadakseni opintojani eteenpäin.

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, minulla meni opintosuunnitelmani tällä kertaa aika tavalla uusiksi. Teen toki Viestinnän tutkimuksen perusteet, kuten olin suunnitellutkin, mutta opiskelen nyt kesällä ja syksyllä enemmänkin yhteiskuntapolitiikan perusopintoja siirtymäsäännöksin. Vielä en tiedä, mihin tulen tuon opintokokonaisuuteni sijoittamaan, mutta kurssit siihen kyllä olen valinnut.

Hiukan yllättäen ja pyytämättä päädyin Ympäristöpolitiikan perusteet -kurssille. Kurssi on siinä mielessä tuttu, että aloittelin sitä vuonna 2016 keväällä. Tosin silloin diabetekseni näytti olemassaoloansa (vaikken syytä tiennyt), enkä jaksanut seurata luentoja. Epäilin, että kyseessä olisi vain motivaation puute, joka korjaantuisi ajan mittaan.

Continue reading “Kesäiltojen ilo”

Opinnot uusiksi!

Jotkut tietävätkin, että aloitin aikoinaan sosiaalipsykologian aineopinnot ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa yliopistossa. Valitettavasti ne jäivät alkuvaiheeseen, vaikka erilaisia keskenjääneitä melko hyviäkin kurssisuoritusyrityksiä on ollut. Tällä hetkellähän opiskelen viestinnän opintoja, joskin niiden suoritustahti muuttuu nyt.

Luulo ei ole tiedon väärti, kuuluu sanonta. Luulin, että olen menettänyt mahdollisuuteni näiden opintojen suhteen. Kuitenkin mietin, että monissa eri yhteyksissä olen aikaisemminkin saanut todeta, että opetussuunnitelmien muuttuessa harvoin vanhoista opinnoista on tullut kelvottomia. Näin ollen päätin lähetellä viestiä koulutusasiantuntijalle.

Vastaus häneltä oli erityisen ystävällinen sekä luonteeltaan että informaatioltaan. Siirtymäajan puitteissa pystyn suorittamaan nuo molemmat opintokokonaisuudet loppuun. Yhteiskuntapolitiikan kurssien kohdalla ei ole epäselvyyksiä, mitä suoritan. Sen sijaan sosiaalipsykologian puuttuviin valinnaisiin suorituksiin sopivia opintojaksoja onkin enemmän. Tunsinkin oloni hiukan vastaavaksi kuin pieni lapsi karkkikaupassa. No, sitten kuitenkin realiteetit huomioiden katselin näitä kurssimahdollisuuksia ja pystyin tekemään hiukan rajauksia.

Continue reading “Opinnot uusiksi!”

Ensimmäisen tehtävän jännitys

Aina välillä alkuun pääsemisessä on omat haasteensa. Joskus innostus on niin kova, että tehtävänannot tulee luettua niin, että jotakin olennaista unohtuu ja tulos muistuttaa lässähtänyttä ja puoliraakaa pannukakkua. Toisaalta opiskelumateriaalin etsimisessä on omat haasteensa ja jotakin tiettyä teosta ei tunnu olevan missään. Pahin kuitenkin on, kun kyseenalaistaa omat kykynsä. Niinkin on käynyt jopa minulle. Silloin, kun diabetekseni oli hoitamaton, enkä siis tiennyt olevani sairas, tuntui siltä, etten osaa, eikä minulla ole kykyjä (vaikka opintopistemääräni olikin reippaasti yli 400 ja yksi proseminaaritutkielma oli tehtynä).

Olen (toivottavasti) alkanut saada opinnoistani kiinni. Eilen, juhannusaattoiltana saavuin Turun yliopiston atk-luokkaan ja aloin hoitaa useampia asioita. Yksi oli se, että tein alkurungon ensimmäiseen viestinnän tehtävään. Kirjoitin reilu puoli liuskaa tekstiä pienehköllä fonttikoolla. Tätä vielä hiukan parantelen sitten lähempänä tenttiä.

Sen jälkeen myöhään illalla tai yöllä aloin kuunnella pari vuotta sitten ostamieni kuulokkeiden kautta seuraavaa luentoa. Olin kieltämättä ilahtunut siitä, että tämä luento oli oikeasti sellaista, mikä kiinnostaa itseäni; onhan minulla menneisyyttä euroviisuharrastajatoimittajana ja jonkin verran muutakin viestintäkokemusta. Joskus olen jopa lueskellut viestinnän ja tiedotusopin pääsykoekirjoja, mutta tuolloinkin hakemiseni on keskittynyt muualle.

Continue reading “Ensimmäisen tehtävän jännitys”