Suomen monet kielet

Yli puolet maailman väestöstä puhuu kahta tai useampaa kieltä. Noin neljäsosassa maailman maista on vähintään kaksi virallista kieltä. Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, mutta ruotsi ei suinkaan ole suomen ainoa merkittävä vähemmistökieli. Koska kaksikielisyys voidaan määritellä monella eri tapaa, on vaikeaa kartoittaa, kuinka suuri osa väestöstä on kaksikielinen. Suomessa suurin osa vieraskielisestä väestöstä kuitenkin puhuu suomea vähintään välttävästi. Suomen suurimmat kielivähemmistöt ovat:

ruotsi (290 977)

venäjä (62 554)

viro (38 364)

somali (14 769)

englanti (14 666)

Suomea äidinkielenään puhuvia on Suomessa 4 866 848. Suomen perinteisiin kielivähemmistöihin kuuluvat myös suomalainen viittomakieli (9000), romani (6000) ja saame (inarinsaame, pohjoissaame ja koltta, yhteensä n. 1900). (Tilastokeskus, 2012)

Nykyisen perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Vuonna 2003 uudistettu kielilaki käsittelee kansalliskieliä äidinkielenään puhuvien kielellisiä oikeuksia esim. viranomaisten kanssa asioidessa. Myös saamelaisten, romanien ja viittomakielisten kieltä ja kulttuuria koskevia oikeuksia käsitellään perustuslaissa. Saamelaiskielillä on virallinen asema Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnissa ja Sodankylän kunnan pohjoisosissa.

Jotkut lapset oppivat puhumaan kahta eri kieltä syntymästä asti. Toiset puhuvat yhtä kieltä kotonaan, mutta oppivat toisen kielen kodin ulkopuolella, esimerkiksi koulun tai ystävien kautta. Esimerkiksi maahanmuuttajat joutuvat usein oppimaan uuden kielen pärjätäkseen uudessa kotimaassaan.

Monikielisyys vaikuttaa aivoihin monella tapaa. Useiden tutkimusten mukaan monikielisillä on mm. hyvä ongelmanratkaisukyky, työmuisti ja keskittymiskyky. Monikielisyys nopeuttaa luku- ja kirjoitustaidon oppimista. Monikielisyys hidastaa esim. Alzheimerin taudin ja dementian puhkeamista vanhalla iällä.

Tulen täysin ruotsinkielisestä perheestä ja olen oppinut puhumaan suomea kodin ulkopuolella harrastusten ja koulun kautta. Olen iloinen siitä, että puhun montaa eri kieltä. Monikielisyys voi kuitenkin vaikuttaa omaan äidinkieleen myös negatiivisesti. Ala-asteella oma äidinkieleni kärsi siitä että opin puhumaan suomea sitä paremmin. Aloin puhumaan sekakieltä, mikä oli todella yleistä ikäistemme kesken. Kun oma äidinkieleni ei enää muistunut kunnolla ja tämä alkoi vaikuttaa oppimiseeni, vanhempani puuttuivat asiaan. Koulussamme oli ”siistiä” puhua suomea. Mitä paremmin puhuit suomea, sitä siistimpi olit. /Ronja

Äitini on kotoisin Itä-Suomesta ja on täysin suomenkielinen. Puhun ruotsia isäni ja sisarusteni kanssa. Mielestäni puhun ja kirjoitan molempia kieliä yhtä hyvin, vaikka koen ruotsin olevan äidinkieleni. Olen iloinen siitä, että suomen kielen opetukseen panostetaan paljon ruotsinkielisissä kouluissa. Olen itse saanut opiskella suomen ns. äidinkielenomaisen oppimäärän. Välillä huomaan osaavani pilkutussäännöt ja sijamuotojen taivutuksen jopa suomenkielisiä paremmin. /Stina

Mitä hyötyjä ja haittoja kaksikielisyydessä mielestäsi tai kokemuksesi perusteella on?

Jos voisit oppia minkä tahansa kielen tässä hetkessä, minkä kielen valitsisit ja miksi?

 

Lähteet: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434#L2P8

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/kielilaki.html

 

Ronja & Christina /Kaksikieliset

4 thoughts on “Suomen monet kielet

  1. Ari Burtsoff

    Karjalankieliset Suomessa.

    Miksi tämä ryhmä on sivuutettu maamme historian mittaan ja sivuutetaan edelleen? Karjala on kotoperäinen ja ihan yhtä kauan Suomessa puhuttu kieli, kuin suomikin. On käsittämätöntä, että karjalankieliset unohdetaan tai jopa jätetään tarkoituksella mainitsematta tämän tyyppisissä kirjoituksissa ja informaatiossa. On kuitenkin kyse puhujayhteisöstä, jonka koko on viimeisten tutkimusten mukaan n. 30 000.

    Ari Burtsoff

  2. NRR

    Opettajalehti on julkaissut poikkeuksellisen suoran kannanoton kouluilta maahanmuuttajaoppilaiden ja erityisoppilaiden pakkoruotsista:
    “Ottamalla kantaa julkisuudessa parhaillaan vellovaan pakkoruotsikeskusteluun haluamme tuoda esille ongelman, joka — keskusteluttaa koulussamme — Meillä on oppilaita, joiden äidinkielen käsitevarasto on erittäin puutteellinen, joiden suomenkielentaito ei missään tapauksessa yllä edes lähelle sitä tasoa, jota menestyksekäs opiskelu yläkoulussa vaatisi, ja joiden edistyminen englannin kielessä jää koko ajan jälkeen heidän oman ikäluokkansa osaamisesta. Ruotsin kieleen varatut kaksi tuntia viikossa kolmen vuoden ajan voitaisiin käyttää näiden kielten rikastuttamiseen ja mahdollisimman hyvätasoisen jatko-opintokelpoisuuden saavuttamiseen. Nämä tunnit kulutvat nyt sellaisen asian opiskeluun, jota näillä oppilailla ei ole valmiuksia omaksua, todelliseen pakkoruotsiin. — Vuosittain anomme vapautusta muutamille vallitsevasta tilanteesta kaikkein selkeimmin kärsiville oppilaille, mutta turhaan. Muiden kuntien vallitsevista käytännöistä meillä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Helsingin kaupungin opetusvirasto on ottanut tiukan linjan eikä vapautuksia ruotsin kielen opiskelusta myönnetä.”

    allekirjoitukset nimellä, ammatteina erityisopettaja,
    kehitys- ja kasvatuspsykologian erityispsykologi sekä
    englannin ja ruotsin lehtori

  3. NRR

    Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparran haastattelussa käsitellään kielitaidon arvostusta Suomessa:

    http://www.kieliverkosto.fi/article/perusopetus-2020-kielivarannon-pelastus-vai-kompastuskivi-anna-kaisa-mustaparran-haastattelu/

    Mustaparta näkee tulevaisuudessa paljon parannettavaa kielikoulutuksen osalta.

    ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt. Mielestäni on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja. Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus.”

    Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja.

    Huomatkaa, ettei pakkoruotsin poistamisesta voi puhua suoraan, mutta rivein välistä voi lukea, että nimenomaan pakkoruotsi estää kieliopintojen järkevöittämisen ja kohtuullistamisen ja muiden vähemmistökielten huomioimisen.

Comments are closed.