Tutkijatentin jälkilöylyt

Jaaha, P5-kurssimme alkaa lähestyä loppuaan, ja näin myös “joululahjapaperit”-ryhmämme pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, ja aloittaa joulunalusaikansa hartaasti hiljentyen ja muistellen vielä kaikille varmasti erityisellä tavalla mieleenjäänyttä, ja ensimmäisen adventtikynttilän lailla muistoja lämmittävää ja tulevaa huippututkijan uraa valottavaa tutkijatenttiä.

Kurssin odotettu loppuhuipennus, tutkijatentti, näki vihdoin päivänvalon. Olimme valmistautuneet tenttiin huolella, ja jakaneet kysyttävät aiheet selkeästi ryhmän jäsenten kesken. Miisan johtaessa keskustelua puheenjohtajana, jokaisen kysyjän teemalle oli varattu noin viisi minuuttia aikaa, mikä toimi tenttitilanteessa hyvin pitäen vastaukset kompakteina, ja saaden kaikki eri osa-alueet esille.

Kulttuuri ja sen määritelmä oli yksi keskeisimpiä kysymyksiämme. Marianne Teräs sanoikin tentissä, ettei kokenut pystyneensä tyhjentävästi ”selättämään” kulttuurin käsitteen määrittelyä väitöskirjassaan. Monikulttuurisuuden käsitteen hän näki tutkimuksensa näkökulmasta arkisempana ilmiönä, ei niinkään ideologiana. Kielierot vaikuttivat häiritsevästi kulttuurilaboratoriossa toimimiseen ohjaten asioita välillä harhaan väärinymmärrysten myötä. Kielen osalta häiriötä tuotti myös osallistujien vaihteleva aktiivisuus puheenvuorojen käytössä. Laboratorion toiminnassa pyrittiin pitämään kiinni siitä, etteivät vain suulaat ihmiset puhu.
Valtasuhteiden vaikutusta laboratorion toimintaan, ja sitä kautta tutkimukseen vaikuttavana tekijänä Teräs ei kiistänyt. Asetelma olisi luonnollisesti erilainen, jos toteutuspaikka olisi vaikkapa kahvila tai muu neutraalimpi ympäristö. Kahden työn – tutkijan ja opettajan – toteuttamiseen auttoi aika. Etääntyminen opettajan roolista asioita objektiivisesti tarkastelevan tutkijan asemaan vaati aikaa, jota Teräksellä oli kulttuurilaboratoriokokeilun jälkeen, kun hän alkoi käsitellä laajaa tutkimusaineistoa.

Teräs puhui kehittävästä työntutkimuksesta yleisesti. Tällaisissa tutkimuksissa voi olla monitasoisia tuloksia ja jatkomahdollisuuksia abstraktimmista tutkimuksellisista tuloksista käytännön kehitystyöhön. Yhtenä tutkimuksen heikkoutena Teräs mainitsi selkeän historiallisen katsauksen puutteen. Historiallinen katsaus olisi voinut osaltaan rikastuttaa tutkimusta. Teräksen kulttuurilaboratoriohankkeen jälkeen on virinnyt useita vastaavia projekteja. Jatkomahdollisuuksina hän näkee vastaavanlaisen laboratoriokokeilun muuallakin kuin oppilaitoksen yhteydessä. Muita tutkimuksen jatkomahdollisuuksia voisi olla maahanmuuttotaustaisten koulutuksellisiin siirtymiin puuttuminen jo peruskoulutasolla.

Tutkijatentin toisella puoliskolla seurasimme ”plagiointi-ryhmän” tenttiä plagioinnin tunnistamiseen räätälöidyn ohjelman pilottihankkeesta, ja siihen liittyvästä tutkimuksesta. Tentti keskittyi ruotimaan ohjelman tekniseen toteutukseen liittyviä seikkoja, joista tutkija kertoi innokkaasti vastaten hyvinkin laveasti. Plagioinnin esilletuomisessa on omat haasteensa liittyen opiskelijoiden reaktioihin plagioinnin testauksen äärellä. Tietoisuus plagiointitesteistä saattaa suunnata opiskelijan tapaa kirjoittaa työtään. Pilotoitu ohjelma saattaa olla meille opiskelijoille arkipäivää jo ensi vuonna, jolloin suunnitellusti voidaan ottaa ohjelma käyttöön moodlen yhteydessä.

Täten kiitosten kera toivotamme paperit-ryhmän voimin kaikille muille kurssilaisille, sekä tietysti myös innostaville opettajillemme mitä sydämellisintä rauhaisan joulun odotusta, sekä rauhatonta pikkujoulukautta!

Patrick + muu ryhmä