Tutkijatentin jälkeen: drop outien mietteet

Kauan jännitetty tutkijatentti oli ohi, ja tunnelma drop out -ryhmässä oli helpottunut sekä tyytyväinen. Olimme saaneet pitkän työn jälkeen aikaiseksi hyvän käsityksen Lappalaisen ja Aaltosen tutkimuksesta sekä selvinneet kysymysten teosta. Kurssin alkaessa emme edes kunnolla tienneet mikä meitä odottaa.

Hukka perii drop outit -lööpin perusteella oletimme nimikkotutkimuksemme ilmentävän tätä yleistä mielipidettä koulupudokkaiden kohtalosta. Heidän elämänsä ei varmaankaan menisi ihan putkeen. Artikkeli kuitenkin valaisi toisenlaista puolta tällaisten nuorten elämästä, joka ei vaikuttanut läheskään niin synkältä ja deterministiseltä. Artikkelin kautta lukijalle heräsi ajatuksia toivottomalta näyttävien kohtaloiden ja elämien järjestymisestä. Saatavien resurssien rooli oli tässä suuri, mutta mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta.

Puheenvuorona tutkimuksemme oli merkityksellinen. Tämän päivän yhteiskunta on suunniteltu koulutuspolulla pärjääville ja poikkeamat siitä ovat uhka yhteiselle hyvinvoinnille. Liberalistinen koulutusmaailma korostaa yksilön vapautta valita sekä vastuuta omasta kilpailukyvystään yhteiskunnan markkinoilla. Antaako yhteiskunta tarpeeksi mahdollisuuksia nuorille kuten Oona, Pauli ja Patrik, jotka olivat artikkelimme päähenkilöitä. Mitä jos he olisivat halunneet viettää muutamia vuosia elämästään miettien tulevaisuuttansa tarkemmin? Kun korostetaan mahdollismman suoraa polkua koulusta toiseen ja sieltä ammattiin, niin ei välttämättä jää aikaa miettiä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Lappalainen itse sanoi, ettei hänen tutkimuksensa ole johtanut mihinkään suurempaan koulutuspoliittiseen muutokseen tai muuttanut maailmaa. Se ei silti poista artikkelin tärkeyttä tai sen merkitystä. Ryhmämme koki aiheen erittäin ajankohtaiseksi Suomessa ja on hyvä, että joku on ottanut sen tarkempaan käsittelyyn. Se on tapahtunut hieman positiivisemmasta näkökulmasta kuin miten on syrjäytyneistä ja kouludupudokkaista yleensä totuttu keskustelemaan. Ehkä juuri näkökulman vaihdos tekee artikkelista yhteiskunnallisesti huomion arvoisen.

Kurssin toteutus poikkesi perinteisestä luentokurssista ja oppimistehtäviä lähestyttiin monista eri näkökulmista. Ryhmämme koki, että tutkijan kritisoiminen tutkijatentissä oli haastavaa, vaikka varjoryhmäläisten mielestä olimme vähän liiankin hyviä siinä. Pelkäsimme jo hetken, että yritimme vahingossa lytätä koko tutkimuksen. Tilaisuus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja siinä sai olla sopivasti varpaillaan, ettei kysymyksiämme tai kritiikkämme kumota heti ensikättelyssä. Tutkijatentti oli hyvä oppimiskokemus sekä lopetus syksyn kestäneelle aherrukselle.

1 thought on “Tutkijatentin jälkeen: drop outien mietteet

  1. Olivia/Plagiointiryhmä

    Olen samaa mieltä siitä, että nyky-yhteiskunnassamme paljon korostettu ja tuettu nopeasti opiskelemaan ja nopeasti töihin-kaava ei ole välttämättä ollenkaan hyvä asia. Itse tiesin heti lukion jälkeen, mihin halusin opiskelemaan, mutta monille asia voi olla vielä vuosia lukion päättämisen jälkeen avoinna. Onko siis viisasta sysätä nuoret heti opiskelemaan vain jotakin alaa, joka heitä todellisuudessa ei kiinnosta tai jonka alan töitä he eivät kuitenkaan tulevaisuudessa tule tekemään? Olisiko viisaampaa antaa nuorille aikaa pohtia elämänsä suuntaa ja kiinnostuksen kohteita? Useimmiten kyse ei ole laiskuudesta vaan ainoastaan omasta epävarmuudesta tulevaisuutta kohtaan. Eikö yhteiskuntakin voisi paremmin, jos tulevaisuuden sukupolvet päätyisivät hetken mietittyään opiskelemaan itseään oikeasti kiinnostavaa alaa? 🙂

    Vastaa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *