Monthly Archives: November 2013

Kuka hallitsee sinua?

Siellä missä on ihmisiä, siellä on myös valtaa. Mutta mikä on valta ja miten sitä voi tutkia?

Michel Foucault (1926-1984) oli ranskalainen filosofi, joka pyrki analysoimaan valtasuhteita. Hän ei tutkinut vallan oikeutusta, eikä hän nähnyt valtaa ominaisuutena, joka olisi tietyn aseman tai instituution omaisuutta. Hän ei myöskään pitänyt kieltoa vallankäytön yleispätevänä mekanis-mina; sitä vastoin hän ymmärsi vallan toimintana, joka kohdistuu muiden ihmisten toimintaan. Ja koska ihmiset jatkuvasti tekevät paljon asioita, jotka kytkeytyvät toisten ihmisten tekemisiin, Foucault katsoi, että valta tulee kaikkialta. Mutta koska ihmisten väliset valtasuhteet ovat kaksi-suuntaisia, ne sisältävät aina vastarinnan mahdollisuuden. Valta ja vapaus eivät siis Foucault’lle ole toisensa poissulkevia käsitteitä, vaan ne kietoutuvat yhteen.

Valtasuhteet jäsentyvät siis strategisiksi peleiksi, joissa ihmiset pyrkivät toiminnallaan saamaan toiset toiminaan tietyllä tavalla, eli tuottamaan tietynlaista toimintaa. Foucaultin analyysit keskit-tyvät institutionalisoituihin muotoihin, joissa hän kutsuu hallinnaksi (gouvernement) sellaisia valtasuhteita, jotka instituutioiden vakiinnuttamina käytäntöinä saavat persoonattoman luon-teen, vaikka suuntautuvatkin kohti tiettyjä päämääriä. Valtasuhteiden analyyseissa hänen koh-teenaan ei siis ollut valta sinänsä, eikä myöskään tiedon ja vallan suhde, vaan nimenomaan se, miten ihmiset muodostuvat tietynlaisiksi subjekteiksi historiallisesti erityisissä olosuhteissa.

Koska valta tulee kaikkialta, ei siis aina ole helppoa vastata kysymykseen “Kuka hallitsee sinua?” Sitä paitsi hallinnan eri muotoja ei aina ole helppo edes tunnistaa; helposti tunnistettavissa ole-vien mekanismien lisäksi hallinta koostuu myös mm. ajattelutavoista, joita pidetään itsestään selvyyksinä. Ajan myötä ulkoinen hallinta voi myös sisäistyä, jolloin siitä tulee itsehallintaa.

Nimikkotutkijamme on laadun arvioinnin kautta tutkinut hallintaa alakouluissa. Hallinta osoit-tautui monikerroksiseksi; sitä oli laadun arviointi ja oppilasarviointi, vanhempien mahdollisuus valita lapsensa koulu, kilpailu, profiloituminen, koulujen lakkautukset, säästämisen ja rahan-käytön valinta sekä entistä yksityiskohtaisempi kansallinen opetussuunnitelma ja koulukoh-tainen suunnitelma. Lisäksi myös vanhemmat pyrkivät hallitsemaan opettajia arvostelun ja opettajien ammattitaidon kyseenalaistamisella sekä asettamalla koululle entistä suurempia vaatimuksia.

Näissä merkeissä pohdin, kuka tai mikä hallitseekaan minua. Raha ja sen rajallisuus, perheeni asettamat odotukset ja vaatimukset, stereotypiat siitä, mitä naiselta odotetaan, omat odotuk-seni ja toiveeni tulevaisuudelta sekä omat ja muiden näkemykset siitä, miten ja missä asioissa ihmisen tulee onnistua elämässään. Jokainenhan haluaa onnistua elämässään, ja onnistumi-senahan pidetään usein esimerkiksi opiskelua, hyvää työpaikkaa tai omaa asuntoa. Koska pyrimme saavuttamaan näitä, ulkoinen hallinta niiden saavuttamiseksi on sisäistynyt, jolloin ihmiset ihan oma-aloitteisesti raatavat jopa uupumisen rajoilla saavuttaaksensa ne.

Kun oikein mietin asiaa, niin löydän itse asiassa vaikka minkälaisia tekijöitä, jotka hallitsevat minua ja toimintaani, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kuka tai mikä hallitseekaan sinua?

Heidi S/Isoveli valvoo

 

Loppuhuipennus

Kurssin alussa, kun kuulimme tutkijatentistä se kuulosti hieman haastavalta. Kuitenkin kurssin edetessä opimme tieteellisen tutkimuksen käsittelystä ja tekemisestä paljon uutta, mikä helpotti tutkijatenttiin valmistautumista.

Itse tentti sujui loogisesti edeten, sillä olimme tehneet selkeän työnjaon ja rungon keskustelulle. Vaikka me olemmekin vasta tieteellisen tutkimuksen saralla näinkin alkutaipaleella ja nimikkotutkijamme Heta Tuominen-Soini on väitöskirjastaan palkittu asiantuntija, keskustelu eteni luontevasti ja koimme olevamme tasa-arvoisia keskustelijoita. Saimme varjoryhmiltämme kiitettävää palautetta, jossa kehuttiin muun muassa selkeää etenemisjärjestystä. Keskustelumme koostui kysymyksistä, kritiikistä, parannusehdotuksista sekä kehuista. Koska tutkimus oli mielestämme erittäin selkeä, oli kritiikin ja parannusehdotusten keksiminen hankalaa.

Tutkijatentti oli mielestämme erinomainen tapa testata osaamistamme ja tiivistää kurssin sisältö ja opitut asiat. Koitteko te olevanne yhdenvertaisia tutkijanne kanssa?

Terkuin,
Koulumenestyjät

Isoveli valvoo?

Hei rakkaat lukijat!

Käsittelemme tekstissämme piilo-opetussuunnitelmaa. Aihe alkoi kiinnostaa meitä ryhmämme nimikkoartikkelin pohjalta, joka käsitteli uutta hallinnan tapaa alakouluissa. Piilo-opetussuunnitelma on tavallaan yksi näkymätön hallinnan tapa koulumaailmassa, joka ohjaa meitä kaikkia.

Monille on varmasti tuttuja tilanteet, joissa opiskelukaverisi on suorittanut tietyn opettajan vetämän kurssin ja kuuluttaa kovaan ääneen kuinka ”mahtava/ hirveä/ tylsä” kyseinen opettaja ja kurssi olivat. Tämä on yksi esimerkki piilo-opetussuunnitelmasta, jota opiskelijat luovat itse. Piilo-opetussuunnitelma sisältää odotuksia käyttäytymisestä ja asenteista koulussa. Se tarkoittaa ylipäänsä sääntöjä siitä, kuinka erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa tulee käyttäytyä. Meille molemmille tulee mieleen esimerkki siitä, kuinka opettajan persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten oppilaat/opiskelijat tunnilla käyttäytyvät. Omiin kokemuksiimme kuuluu historianopettaja, jonka tunneilla muuten villi luokka istui täysin hiljaa ja ryhdikkäästi. Tämän aiheutti suuri auktoriteetti ja voimakas karisma.
Toisaalta varmasti kaikilla on kokemuksia opettajista, joiden tunneilla kukaan ei keskity ja opettaja puhuu yksinään luokan edessä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on piilo-opetussuunnitelmasta? Oletteko itse kiinnittäneet huomiota piilo-opetussuunnitelman sisältämiin kirjoittamattomiin sääntöihin?

Elisa&Elina/ Isoveli valvoo

Lähteet:

Broady, D. 1986. Piilo-opetussuunnitelma: mihin koulussa opitaan. Vastapaino. Tampere.

Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. 2006. Kasvatussosiologia. WSOY. Helsinki.

Minusta tulee isona…?

Opiskelemme kaikki kasvatustieteitä, suuri osa pääaineenaan ja osa sivuaineenaan. Ainakin pääaineenaan kasvatustieteitä lukeneet tunnistavat varmasti tilanteet sukujuhlissa, kun pitäisi osata selittää, mikä minusta tulee isona: ”Ei mummi, minusta ei välttämättä tule opettajaa”. Tällä tutkinnolla voi päätyä tekemään monenlaisia töitä, sen huomaa myös kuunnellessaan opiskelijatovereita ja heidän suunnitelmiaan. Yksi jostain syystä harvemmin mainittu tulevaisuudensuunnitelma opiskelijoiden parissa on tutkijan työ. Tapasimme ryhmämme kanssa nimikkotutkimuksemme tutkijan Susanna Hannuksen kurssin tiimoilta. Tämä tapaaminen tarjosi meille kurkistuksen tutkijan työhön konkreettisemmin kuin aikaisemmin:

”Mielestäni tapaaminen oli inspiroiva siinä mielessä, että olimme juuri itse pohtineet ja laatineet tutkimussuunnitelman omasta lööpistämme. Oli kiva kuulla jotain konkreettisia esimerkkejä, miten tutkimusta lähdetään tekemään ja toteuttamaan.” -Elina

Tapaamisessamme olimme kiinnostuneita muun muassa siitä, miten tutkijamme oli valinnut tutkimusaiheensa. Hannus kertoi olleensa aina kiinnostunut vallasta, arvoista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Hän kuuli, että oli meneillään tutkimushanke laadun arvioinnista, ja nimenomaan laadun arvioinnista hallinnan tapana ja vallankäytön mekanismina. Hannus oivalsi, että tällaisessa lähestymistavassa yhdistyvät hänen kiinnostuksen kohteensa: hallinta ja valta, sekä se, mitä me pidämme arvokkaana. Laatuhan on jotain, minkä ajattelemme olevan arvokasta. Siten laadunarviointi on yhteydessä myös arvoihin. Näin Hannus päätyi tekemään tutkimusta monikerroksisesta uudesta hallinnan tavasta alakouluista sekä tarkastelemaan laadunarviointia hallinnan tapana.

”Keskeisimpänä tutkijatapaamisesta jäi mieleen VALTA, eli se, että ymmärretään, missä on valtaa ja kuka sitä käyttää. Valta kiinnostaa minuakin – muiden väärästä vallankäytöstä ei pääse välttymään näin arkielämässä.” – Heidi S.

Tutkijan työ ei siis ole vain tylsää papereiden pyöritystä ja tyhjänpäiväisten tieteellisten löytöjen metsästystä. Sen lisäksi, että tutkimus tuo uutta tietoa, tutkimuksella voi olla suurikin yhteiskunnallinen merkitys. Tiede ja tutkimus voivat toimia tärkeinä yhteiskunnan tilan tarkastelijoina. Tutkimuksen avulla voidaan nostaa esiin huomionarvoisia asioita, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta pimentoon sekä osoittaa epäkohtia vallitsevassa todellisuudessa. Myös kurssimme alussa luennollamme vieraillut tutkija Kristiina Brunila totesi, että tutkimus on aina poliittista. Tämä tutkimuksen yhteiskunnallinen piirre nousee ehkä näkyvämmin esiin muun muassa meidän tieteenalallamme, kuin esimerkiksi luonnontieteissä.

”Minua kiinnostaa tutkimuksessa ja tutkimisessa juuri se laajempi yhteiskunnallinen ja inhimillinen merkitys, joka tutkimuksella voi olla välittömien tulosten lisäksi. Mielestäni onkin erityisen kiinnostavaa tarkastella nimikkotutkimuksemme aiheita, laadun arviointia ja koulutusta, ja pohtia, miten tämä markkinamaailmastakin lainattu laadun arviointi sopii yhteen koulutuksen ja kasvatuksen kanssa.” –Annu

Kysyimme nimikkotutkijaltamme, olisiko hänellä antaa meille opiskelijoille joitain vinkkejä sekä opintoja ajatellen että yleisestikin, jos vaikka joku meistä innostuu tutkimuksesta ja tutkijan työstä enemmänkin. Hannus suositteli tutustumaan erilaisiin tutkimusmenetelmiin, koska sitten on opiskelijana ja tutkijana sisäänpääsy monenlaisten ilmiöiden pariin. Hän myös halusi korostaa laadullisen tutkimuksen rikkautta: ”Vaikka lähtökohdasta lähdetään tekemään tutkimusta, se voikin muuntua ja elää se tutkimus. Koulujen arjen kautta voi löytyä todella monenlaisia käytäntöjä”.

Kaiken kaikkiaan tutkijan tapaaminen oli mielestämme mukava tapa tutustua tutkimuksen tekemiseen ja tutkijan arkeen:

”Tutkijatapaaminen oli tarvittava rohkaisu kvalitatiivisen tutkimuksen tekoon, sai sen kuulostamaan erittäin kiehtovalta. Mielenkiintoista ja jotenkin innostavaa, että voidaan tutkia myös tunteita ja aisteja; tärkeä pointti, koska tunteet ovat osa jokaisen ihmisen jokapäiväistä elämää.”-Elisa

”Tutkijan innostus ja omistautuminen asialle oli inspiroivaa. Lisäksi oli mukavaa, että tutkija oli tapaamisessamme kiinnostunut myös meistä ja meidän kiinnostuksen kohteistamme.” –Elina

”Tutkijasta minulle jäi mieleen hänen innokkuutensa – hän olisi voinut puhua näistä tutkimuksista vaikka koko päivän, ja hänellä oli vaikka mitä ajatuksia uusien tutkimusten varalle. Vaikka tutkiminen siis vaikuttaa todella pitkäjänteiseltä, kovalta työltä.” –Heidi S.

Ehkäpä myös meidän opiskelijoiden joukosta löytyy tulevaisuuden opettajien ja koulutussuunnittelijoiden lisäksi muutama tutkija?

Annu/ Isoveli valvoo

Isoveli valvoo tällä viikolla!

Viimeisiä viikkoja viedään niin kurssin kuin bloginkin osalta. Tällä viikolla Kohti tutkivaa-blogissa vauhtiin pääsee Isoveli-ryhmä. Ryhmämme nimikkotutkimus käsitteli uutta hallinnan tapaa alakouluissa, ja tutki valtaa ja hallintaa laadunarvioinnin kautta. Tulemme blogissa käsittelemään niin valtaa, kuin ensi tiistaina julkaistavia 2012 PISA tuloksia.

Tällä hetkellä elämme kurssin kannalta jännittäviä hetkiä, sillä kurssin loppuhuipennus eli tutkijatentti on vain hieman yli tunnin päästä. Onnea kaikille kurssilaisille tutkijatenttiin!

Plagioinnin monimuotoisuus

Saanko käyttää toisen säveltäjän sävellystä ilman lupaa? Entä kopioida kaverini oppimisraportin? Voinko esitellä Albert Edelfeltin taideteosta omissa nimissäni? Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on ilmeinen.

Kuten jo ryhmämme aikaisemmassa blogitekstissä tuli ilmi, ei plagiointi liity ainoastaan erilaisiin teksteihin. Plagiointia esiintyy nimittäin myös eri taidemuodoissa, kuten musiikissa, kuvataiteissa sekä televisio-/elokuvaviihteessä. Etsimme erilaisia plagioinnin muotoja monista lähteistä ja tässä niistä muutamia.

Plagiointiteema on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa mm. Marimekon tapausten vuoksi. Suomalainen tekstiili- ja vaatetusalan yhtiö Marimekko on median mukaan syyllistynyt useisiin plagiointeihin. Syytöksien aiheena ovat siis olleet Marimekon kangasprinttien alkuperät. Kiistanalaisia kuoseja ovat olleet esimerkiksi suunnittelija Kristina Isolan Metsänväki- ja Ginkgo-kuosit. Plagionti liittyy siis vahvasti myös tällaiseen tekstiilisuunnitteluun sekä kuvataiteeseen. On hyvä, että Marimekon tapaukset ovat tulleet tietoisuuteen, sillä alkuperäisille taiteilijoille tämä merkitsee paljon. Kuitenkin tapausten lisääntyessä, on niistä jossakin määrin mennyt jo maku. On vaikea enää ottaa todesta tai kiinnostua Marimekko-kohuista, kun niitä on kärjistelty mediassa jo vaikka kuinka pitkään. Voimme myös miettiä asiaa siltä kannalta, että koko Marimekko ja plagiointi-aihe mennyt jo liian pitkälle? http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=129003

Yhtenä esimerkkinä voimme myös esitellä tapauksen, jossa Putous-ohjelmassa kolmannella tuotantokaudella hauskuuttanut Aku Hirviniemen hahmo, Usko Eevertti Luttinen, sai osakseen epäilyksiä plagioinnista. Hirviniemen epäiltiin kopioineen Soitinmenot sarjassa (1985-1987) Erkki Saarelan esittämää Pastori Silliä. Mtv3:n sivuilla 12.02.2012 julkaistussa artikkelissa Hirviniemi myöntää plagioineensa. ’’Terveisiä vaan sinne Veikkolaan, saa tulla pidättämään, suosikkinäyttelijä totesi lopuksi ja tarjosi ranteitaan raudoille.” http://www.mtv.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/putous/uutiset?1493503

Haluaisimme vielä nostaa esiin yhden esimerkin, joka tällä kertaa tulee musiikkimaailmasta. Löysimme internetiä selatessamme mielenkiintoisen ja hieman yllättävän plagiointiepäilyn. Epäilyn mukaan kuuluisa brittiläinen säveltäjä Andrew Lloyd Webber olisi plagioinut monia sävellyksiään toisilta muusikoilta. Webber on arvostettu säveltäjä maailmalla, jonka takia olimme todella yllättyneitä syytöksestä. Katsoimme asiasta tehdyn videon ja kyllähän sieltä samankaltaisuutta löytyi: enemmän ja vähemmän. Jokainen voi tulkita videon omalla tavallaan, joten katsokaa alla oleva linkki ja kertokaa mitä mietä olette. https://www.youtube.com/watch?v=wW5wwi4ahLc

Olivia ja Minna/Plagiointiryhmä

Ajatuksia plagiaatintunnistamisjärjestelmistä

Yksi ryhmämme jäsenistä löysi blogin, jossa kirjoitukset keskittyvät plagiointiepäilyihin (http://plagiointitutkija.blogspot.fi/). Viimeisin kirjoitus (3.11.2013) keskittyy tässäkin blogissa mainittuun Haaga-Helian lehtoriin, Pasi Tuomiseen, jota syytetään plagioinnista. Kirjoituksessa kerrotaan kommentista, joka poistettiin lehtiartikkelista ja myöhemmin myös internetissä olevasta artikkelista. Kyseisessä kommentissa Tuominen väittää tarkistaneensa kirjansa Urkundilla, eli samalla järjestelmällä, joka on otettu käyttöön Helsingin yliopistossa. Plagiointitutkija-blogin kirjoittaja pohtii mm. Tuomisen motiivia syöttää itsensä kirjoittama teksti Urkundiin. Huomio on loistava, koska plagiaatintunnistamisjärjestelmien pilotoinnissa (Löfström & Kupila 2011) eräs opiskelija oli kommentoinut järjestelmän käyttöä seuraavasti:

No ei se ainakaan opiskelijaa auta. Kyllä minä tiedän kirjoittaneeni tekstini itse, ei sitä tarvitse kysyä miltään järjestelmältä.

Voiko siis järjestelmästä olla apua opiskelijan ohjauksessa? Osalle opiskelijoista tieteellinen kirjoittaminen on helpompaa ja osalle vaikeampaa. Pilotointi-tutkimuksessa suurin osa opiskelijoista uskoi järjestelmän hyödyllisyyteen ohjaamisen välineenä. Turun yliopistossa on plagiaatintunnistamisjärjestelmästä käytännön kokemuksia ja halusimme kuulla niistä enemmän, joten olimme sähköpostitse yhteydessä FairUTU-sivustojen ylläpitäjään, Totti Tuhkaseen.

Turun yliopistossa järjestelmää käytetään sekä opinnäytetöiden (väitöskirjat, lisensiaattityöt, kandit ja gradut) että kurssitöiden (harjoitus- ja metodikurssit) tarkistamiseen. Järjestelmä on integroituna moodleen, jolloin opiskelijoillakin on mahdollista ”välitarkastaa” omia töitään. Opiskelijoille ei kuitenkaan anneta vastaavuusprosenttirajoja, minkä lisäksi opettajilla on mahdollisuus kuitenkin seurata näitä välipalautuksia, joten pelkkä ”prosenttien siivoaminen” voidaan estää.

Haastavinta järjestelmien käyttöönotossa tuntuu olevan Tuhkasen ja Löfströmin mukaan opettajien (tai opinnäytetyön ohjaajan) kouluttaminen ja motivointi järjestelmän kanssa työskentelyyn. Molemmat, sekä Tuhkanen että Löfström, painottavat järjestelmän antaman tarkastusraportin läpikäymistä opiskelijan kanssa vastaavusprosentteihin keskittymisen sijasta, koska tiedekuntien välillä on suuria eroja eikä ohjeellisia viitearvoja voida antaa. Tuhkanen vastasikin meille asiasta seuraavasti:

Myös kielen funktio tiedon raportoinnissa on eri tieteenaloilla hyvin erilainen. Humanistinen tutkielma, vaikkapa Suomen historian väitös, sisältää tyypillisesti n. 6-7 % vastaavuuksia, kun lääketieteellinen, vaikkapa syöpätutkimukseen liittyvän artikkeliväitöksen osa-artikkelin tyypillinen vastaavuus on yli 40 %. Silti molemmat ovat täysin valideja oman tieteenalansa tarkastelukehyksessä. Luonnontieteissä ja lääketieteessä tutkimusasetelmien kuvaustavat ovat niin standardoituja, ettei luonnollisen kielen vaihtelua edes sallita – artikkeli tulee kv-kustantajalta korjauksia varten takaisin, jos tutkimusasetelmaa ei ole kuvattu niin, että vertailtavuus aikaisempiin lähialueen tutkimuksiin on välitön ja selkeä. Tiivismuotoisissa artikkeleissa myös lähdeapparaatin ja bibliografian luonnolliset vastaavuudet nostavat löydösprosenttitasoa.

Plagiaatintunnistamisjärjestelmien käyttöön liittyy paljon paitsi ennakkoasenteita, myös muita ongelmia. Turun yliopistossa kokemukset ovat kuitenkin olleet pääasiassa positiivisia ja kannustavia, joten toivotaan, että Helsingissäkin kaikki sujuu hyvin (ja että virheistä opitaan matkan varrella).

Tanja / Plagiointiryhmä

“Älä kopsaa!”

Kun valitsimme kurssin alussa plagiointi-lööpin, käsityksemme plagioinnista oli melko suppea. Ajattelimme plagioinnin olevan aina seurausta opiskelijan heikosta moraalista ja laiskuudesta, emmekä tajunneet kuinka monella tavalla plagiointia voi esiintyä. Perehdyttyämme nimikkotutkimukseemme Plagiaatintunnistamisjärjestelmä oppimisen ohjaamisen välineenä? ja Älä kopsaa-sivustoon saimme paremman käsityksen tieteellisen kirjoittamisen haasteista ja plagiointiin liittyvistä ilmiöistä.

Jokainen varmasti tietää, että toisen tekstin käyttäminen omanaan on kiellettyä. Mitä kaikkea muuta plagiointi on? Selkein plagiointitapaus on suora tekstin kopiointi. Tällaisen plagioinnin tunnistavat myös plagiaatintunnistusjärjestelmät (kuten Helsingin yliopistolla käytössä oleva Urkund ja vaihtoehtoinen järjestelmä Turnitin). Suoraa kopiointia on tekstin käyttö ilman lähdettä, mutta myös väärin tehty lainaus: tekstiä lainataan suoraan ilman lainausmerkkejä. Plagioinniksi lasketaan myös, jos tekstiä tai sanajärjestystä on muokattu vain vähän. Tällainen orjallinen jäljitteleminen on plagiointia, vaikka lähde olisikin ilmoitettu. Yliopistossa käytetään myös paljon vieraskielistä lähdemateriaalia ja moni saattaa turvautua tekstin suoraan kääntämiseen, joka lasketaan kuitenkin plagioinniksi. Plagiointi ei kuitenkaan ole vain muiden tekstien väärinkäyttöä, vaan itseäänkin voi plagioida. Itseplagiointi, eli oman aiemman työn tai tekstinosan uudelleen käyttäminen on plagioinnin muoto, jota ei ehkä koeta niin vakavaksi asiaksi. Työtä, josta on jo saatu opintopisteet ei pitäisi enää käyttää uudelleen. Plagiointia on siis monenlaista, mutta ongelma plagiaatintunnistusjärjestelmissä on se, että ne tunnistavat vain sanasta sanaan kopioimisen. Lisäksi järjestelmä ei erota oikein tehtyä lainausta kopioimisesta, joten järjestelmän antama tulos ei ole aivan yksiselitteinen.

Mikä sitten saa opiskelijat plagioimaan? Keskusteltuamme nimikkotutkijamme Erika Löfströmin kanssa tulimme siihen tulokseen, että plagiointi ei ole ainoastaan tahallista, vaan jopa yleisempi muoto on tahaton plagiointi. Tahaton plagiointi liittyy usein tieteellisen kirjoittamisen ongelmiin. Opiskelijoilla saattaa olla heikot tiedot siitä miten viitataan ja lainataan tekstiä oikein. Lisäksi tieteellinen kieli voi tuottaa haasteita. Tällaisiin ongelmiin olisi kuitenkin helppo puuttua opiskelijoiden opastamisen avulla. Toisin kuin voisi kuvitella, tahallisen plagioinnin keskeisin syy ei olekaan moraalittomuus, kuten lööpissämme väitettiin. Sen sijaan Erika Löfström esitti huolensa opiskelijoiden ajankäyttöongelmista. Opiskelijoilla on paljon kursseja, eikä aika riitä kaikkien töiden huolelliseen tekemiseen. Tällöin ne tehtävät, jotka koetaan vähemmän tärkeiksi, tehdään usein hieman huolimattomasti. Kiireessä saattaa helpommin sortua myös toisen tekstin plagioimiseen. Joskus syynä saattaa olla myös plagioinnin vakavuuden vähättely. Muutaman lauseen kopiointia ei pidetä tekijänoikeuksien rikkomisena.

https://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/ Tässä vielä aihettamme käsittelevä ja hyviä vinkkejä tarjoava sivusto!

Koetko itse tieteellisen kirjoittamisen haasteelliseksi? Ja minkälaista ohjaamista kaipaisit siihen?

Suvi ja Nenna – plagiointiryhmä

Plagiaatti, suora lainaus vai peräti huolimattomuusvirhe?

Tutkija Salla Laaksonen julkaisi 1.marraskuuta Facebook- seinällään:

”Eettinen tulee sanasta etikka. Tyypin kirjassa on useita pätkiä aivan suoraan kopioituna meikäläisen gradusta, lähdeviitteetkin napattu kivasti. Verkkomaineesta päivää.”

Laaksosen julkaisussa oli mukana linkki Haaga- Helian verkkosivuille artikkeliin, jossa kerrottiin lehtori Pasi Tuomisen Virtuaalimaine- kirjasta.

Pasi Tuominen kertoo syyksi toiminnalleen huolimattomuuden ja kokemattomuuden kirjan kirjoittamisessa (HS 2.11.2013). ”En ole loppuun asti ollut niin tarkka kuin olisi pitänyt olla.”

”..monta eri pätkää ja sanasta sanaan kopioituna ei nyt oikeen mene enää minkään huolimattomuuden tai ainakaan etiikan piikkiin. Ja vielä se, että lähteen lisääminen viitteisiin auttaisi vähän, mutta ei siltikään oikeuta sanasta sanaan kopiointia”, huomauttaa Laaksonen fb- julkaisun yhteydessä käydyssä kommenttikeskustelussa.

Plagiaatin tunnistaminen voikin olla yllättävän haastavaa. Niin opiskelijoilla kuin tutkijoillakin vaikuttaa olevan vaihteleva käsitys siitä, mihin lainauksen ja plagiaatin häilyvä raja vedetään. Onneksi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tutkimuseettinen neuvottelukunta on kehittänyt tutkimuseettiset ohjeet loukkausepäilyjen käsittelemisen helpottamiseksi ja hyvän tieteellisen käytännön edistämiseksi. Ohjeissa mainitaan plagioinnista ainakin seuraavasti:

”…he kunnioittavat muiden tutkijoiden tekemää työtä ja
viittaavat heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla
ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon
ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan.”
(Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisema HTK- ohje eli Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa –ohje , kohdasta 3, http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf)

P.S. Nauroin tälle mitä Laaksonen vastasi fb- julkaisuaan kommentoineelle: ”Sampo, sain kirjan ystävän kautta ja ajattelin että kurkataanpa, oisko tässä mitään uutta omasta tutkimusaiheesta. No ei ollut :D”.

Lähteet ja plagiointikohusta kertovat HS- artikkelit:

http://www.aka.fi/fi/Apropos/Uutiset/Uudet-ohjeet-tutkimusvilpin-ennaltaehkaisemiseksi/ http://www.hs.fi/kaupunki/Plagioinnista+ep%C3%A4ilty%C3%A4+lehtoria+syytetty+jo+aiemmin/a1383293196235 http://www.hs.fi/kotimaa/Haaga-Helian+lehtorin+kirjaan+kohdistuu+toinenkin+plagiointiep%C3%A4ily+/a1383275416838 https://www.facebook.com/jahapaula?fref=ts

”Tutkija paljastaa vaietun totuuden: Yliopistossa plagioidaan! Opettajat huolissaan opiskelijoiden moraalista”

Otsikko on suora lainaus ryhmämme lööpistä, ja koska se on suora lainaus, tarvitaan lainausmerkkejä. Ensimmäisiä ajatuksia, joita lööppi herätti, olivat ”mikä nyt sitten lasketaan plagioinniksi?” ja ”moraalistako plagiointi on kiinni?”. Näiden johdattamana päätimme laittaa nimet tämän lööpin alle ja alkaa selvittää oikeita vastauksia.

Plagiointi ja sen syyt eivät ole yksiselitteisiä, eivätkä pelkästään opiskelijat syyllisty vilppiin, kuten tänä syksynä on huomattu. Haaga-Helian mm. tutkimusmenetelmiä opettava lehtori Pasi Tuominen syyllistyi plagiointiin virtuaalikirjoissaan käytettyään sanantarkkoja lainauksia Salla Laaksosen pro gradu -työstä ilmoittamatta sitä lähteenä (HS 1.11.2013). Plagiointia tapahtuu myös oppimis- ja tutkimusympäristöjen ulkopuolella, ajankohtaisimpana esimerkkinä Marimekkoon kohdistuneet plagiointikohut.

Helsingin yliopistossa otetaan käyttöön plagiaatintunnistusjärjestelmä Urkund, jonka pilotointiin nimikkotutkimuksemme Plagiaatintunnistamisjärjestelmä oppimisen ohjaamisen välineenä? liittyi. Järjestelmän käyttöönottoon liittyen on avattu Älä kopsaa! -sivusto, jonne on koottu materiaalia sekä opiskelijoille että opettajille. Sivustoja selatessa huomasi, että plagiointi voidaan määritellä usealla eri tavalla: plagiointia on mm. suorat lainaukset ilman lainausmerkkejä sekä lähteiden ilmoittamatta jättäminen, mutta myös oman työn käyttäminen uudelleen (jos siitä on jo saanut opintopisteet). Samalla sai käsityksen siitä, ettei Urkundia ole hankittu pelkästään meidän opiskelijoiden ”kyttäämiseen”. Tämä käsitys vahvistui tavattuamme ryhmän nimikkotutkijan Erika Löfströmin. Erika korosti, että järjestelmän tärkein tarkoitus on saada opiskelijat miettimään lähteiden käyttöä tieteellisessä kirjoittamisessa, kuitenkin ohjaajan avustuksella.

Tutkijatapaamisessa keskusteltiin myös plagioinnin syistä: ovatko opiskelijat moraalittomia huijareita vai onko taustalla muita tekijöitä? Suurimmaksi ongelmaksi on huomattu opiskelijoiden tietämättömyys sekä tieteellisen kirjoittamisen vaikeus ja lähdeviitteiden oikea käyttö. Aikatauluongelmat voivat myös johtaa plagiointiin, mutta hyvin harvoin syynä on moraalittomuus. Vaihto-opiskelijoiden suhteen syitä olivat myös kielelliset ongelmat (opiskelukieli on eri kuin äidinkieli) sekä kulttuuriset erot (oppineisuus saatetaan osoittaa sanantarkasti kopioimalla eikä oman ajattelun kautta).

Helsingin yliopisto ei ole ainoa Suomen yliopisto, joka on halunnut plagiaatintunnistamisjärjestelmän. Esimerkiksi Turun ja Tampereen yliopistoissa on käytössä Urkundia vastaava Turnitin. Älä kopsaa! -sivuston lisäksi kannattaakin tutustua Turun yliopiston FairUTU -sivustoon, jossa kerrotaan käyttökokemuksia ym. Turnitin-järjestelmästä.

Tanja ja Hanna / Plagiointiryhmä