Tutkija Salla Laaksonen julkaisi 1.marraskuuta Facebook- seinällään:
”Eettinen tulee sanasta etikka. Tyypin kirjassa on useita pätkiä aivan suoraan kopioituna meikäläisen gradusta, lähdeviitteetkin napattu kivasti. Verkkomaineesta päivää.”
Laaksosen julkaisussa oli mukana linkki Haaga- Helian verkkosivuille artikkeliin, jossa kerrottiin lehtori Pasi Tuomisen Virtuaalimaine- kirjasta.
Pasi Tuominen kertoo syyksi toiminnalleen huolimattomuuden ja kokemattomuuden kirjan kirjoittamisessa (HS 2.11.2013). ”En ole loppuun asti ollut niin tarkka kuin olisi pitänyt olla.”
”..monta eri pätkää ja sanasta sanaan kopioituna ei nyt oikeen mene enää minkään huolimattomuuden tai ainakaan etiikan piikkiin. Ja vielä se, että lähteen lisääminen viitteisiin auttaisi vähän, mutta ei siltikään oikeuta sanasta sanaan kopiointia”, huomauttaa Laaksonen fb- julkaisun yhteydessä käydyssä kommenttikeskustelussa.
Plagiaatin tunnistaminen voikin olla yllättävän haastavaa. Niin opiskelijoilla kuin tutkijoillakin vaikuttaa olevan vaihteleva käsitys siitä, mihin lainauksen ja plagiaatin häilyvä raja vedetään. Onneksi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tutkimuseettinen neuvottelukunta on kehittänyt tutkimuseettiset ohjeet loukkausepäilyjen käsittelemisen helpottamiseksi ja hyvän tieteellisen käytännön edistämiseksi. Ohjeissa mainitaan plagioinnista ainakin seuraavasti:
”…he kunnioittavat muiden tutkijoiden tekemää työtä ja
viittaavat heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla
ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon
ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan.”
(Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisema HTK- ohje eli Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa –ohje , kohdasta 3, http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf)
P.S. Nauroin tälle mitä Laaksonen vastasi fb- julkaisuaan kommentoineelle: ”Sampo, sain kirjan ystävän kautta ja ajattelin että kurkataanpa, oisko tässä mitään uutta omasta tutkimusaiheesta. No ei ollut :D”.
Lähteet ja plagiointikohusta kertovat HS- artikkelit:
http://www.aka.fi/fi/Apropos/Uutiset/Uudet-ohjeet-tutkimusvilpin-ennaltaehkaisemiseksi/ http://www.hs.fi/kaupunki/Plagioinnista+ep%C3%A4ilty%C3%A4+lehtoria+syytetty+jo+aiemmin/a1383293196235 http://www.hs.fi/kotimaa/Haaga-Helian+lehtorin+kirjaan+kohdistuu+toinenkin+plagiointiep%C3%A4ily+/a1383275416838 https://www.facebook.com/jahapaula?fref=ts
Mahtava kommentti Laaksoselta!
Itse aiheeseen pakko kommentoida, että oma tyylini kirjoittaa esseitä on nimenomaan se, että kerään ensin hyviä lausuntoja ja ajatuksia eri lähteistä ranskalaisilla viivoilla paperille, järjestelen ne oikeaan järjestykseen, ja alan sitten rakentamaan esseetä niiden ympärille. Kandintyötäni ohajnnut professori meinasi saada slaagin nähtyään tällaisen version kandintyöstäni. Riskinähän tässä työtavassa on toki se, että ajan kuluessa ja työn valmistuessa minulta menee sekaisin, mitä olen lainannut keneltäkin, ja mikä siitä on omaa tekstiäni. Tämän vuoksi olenkin aina tarkkana lähteiden ylöskirjoituksessa, ja merkkaan yleensä eri värillä omat tekstini ja eri lähteistä poimitut pätkät. Mutta tältä kantilta voisin jopa ymmärtää Pasi Tuomisen virheen, jos kyseessä olisi jokin yksittäinen lainaus, joka olisi lipsahtanut hänen muistiinpanoihinsa väärällä värillä. Koko tekstin lainausta ei kyllä tälläkään voi selittää!