Kirjoittajan arkistot: Deleted User

Tietoja Deleted User

Special user account.

Kuka hallitsee sinua?

Siellä missä on ihmisiä, siellä on myös valtaa. Mutta mikä on valta ja miten sitä voi tutkia?

Michel Foucault (1926-1984) oli ranskalainen filosofi, joka pyrki analysoimaan valtasuhteita. Hän ei tutkinut vallan oikeutusta, eikä hän nähnyt valtaa ominaisuutena, joka olisi tietyn aseman tai instituution omaisuutta. Hän ei myöskään pitänyt kieltoa vallankäytön yleispätevänä mekanis-mina; sitä vastoin hän ymmärsi vallan toimintana, joka kohdistuu muiden ihmisten toimintaan. Ja koska ihmiset jatkuvasti tekevät paljon asioita, jotka kytkeytyvät toisten ihmisten tekemisiin, Foucault katsoi, että valta tulee kaikkialta. Mutta koska ihmisten väliset valtasuhteet ovat kaksi-suuntaisia, ne sisältävät aina vastarinnan mahdollisuuden. Valta ja vapaus eivät siis Foucault’lle ole toisensa poissulkevia käsitteitä, vaan ne kietoutuvat yhteen.

Valtasuhteet jäsentyvät siis strategisiksi peleiksi, joissa ihmiset pyrkivät toiminnallaan saamaan toiset toiminaan tietyllä tavalla, eli tuottamaan tietynlaista toimintaa. Foucaultin analyysit keskit-tyvät institutionalisoituihin muotoihin, joissa hän kutsuu hallinnaksi (gouvernement) sellaisia valtasuhteita, jotka instituutioiden vakiinnuttamina käytäntöinä saavat persoonattoman luon-teen, vaikka suuntautuvatkin kohti tiettyjä päämääriä. Valtasuhteiden analyyseissa hänen koh-teenaan ei siis ollut valta sinänsä, eikä myöskään tiedon ja vallan suhde, vaan nimenomaan se, miten ihmiset muodostuvat tietynlaisiksi subjekteiksi historiallisesti erityisissä olosuhteissa.

Koska valta tulee kaikkialta, ei siis aina ole helppoa vastata kysymykseen “Kuka hallitsee sinua?” Sitä paitsi hallinnan eri muotoja ei aina ole helppo edes tunnistaa; helposti tunnistettavissa ole-vien mekanismien lisäksi hallinta koostuu myös mm. ajattelutavoista, joita pidetään itsestään selvyyksinä. Ajan myötä ulkoinen hallinta voi myös sisäistyä, jolloin siitä tulee itsehallintaa.

Nimikkotutkijamme on laadun arvioinnin kautta tutkinut hallintaa alakouluissa. Hallinta osoit-tautui monikerroksiseksi; sitä oli laadun arviointi ja oppilasarviointi, vanhempien mahdollisuus valita lapsensa koulu, kilpailu, profiloituminen, koulujen lakkautukset, säästämisen ja rahan-käytön valinta sekä entistä yksityiskohtaisempi kansallinen opetussuunnitelma ja koulukoh-tainen suunnitelma. Lisäksi myös vanhemmat pyrkivät hallitsemaan opettajia arvostelun ja opettajien ammattitaidon kyseenalaistamisella sekä asettamalla koululle entistä suurempia vaatimuksia.

Näissä merkeissä pohdin, kuka tai mikä hallitseekaan minua. Raha ja sen rajallisuus, perheeni asettamat odotukset ja vaatimukset, stereotypiat siitä, mitä naiselta odotetaan, omat odotuk-seni ja toiveeni tulevaisuudelta sekä omat ja muiden näkemykset siitä, miten ja missä asioissa ihmisen tulee onnistua elämässään. Jokainenhan haluaa onnistua elämässään, ja onnistumi-senahan pidetään usein esimerkiksi opiskelua, hyvää työpaikkaa tai omaa asuntoa. Koska pyrimme saavuttamaan näitä, ulkoinen hallinta niiden saavuttamiseksi on sisäistynyt, jolloin ihmiset ihan oma-aloitteisesti raatavat jopa uupumisen rajoilla saavuttaaksensa ne.

Kun oikein mietin asiaa, niin löydän itse asiassa vaikka minkälaisia tekijöitä, jotka hallitsevat minua ja toimintaani, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kuka tai mikä hallitseekaan sinua?

Heidi S/Isoveli valvoo

 

Paperi-tutkimuksen merkitys maahanmuuttajien kannalta

Koska kasvatustieteissä mietitään myös tutkimuksen hyötyjä, aion tässä avauksessa miettiä, mitä hyötyä nimikkotutkimuksemme Paperi-osuudesta on maahanmuuttajien kotouttamiseen. Tutkimuksessa tosiaan tarkasteltiin sitä, millaisena työkaluna paperi nähdään oppimisen yhteydessä ja miten paperia käytettiin kulttuurilaboratorion käytännöissä. Tutkija Marjanne Teräs on puhunut tutkimuksestaan monta kertaa. Esimerkiksi netistä löytyy tiedosto, jota Teräs on selkeästi käyttänyt jossain tutkimustansa esitellessä (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2007/02/koulutuspolitiikka2012/WS2_Teras_260207_puheenvuoro.pdf. ).Tiedostossa on esimerkki tutkimusaineistosta, jossa kulttuurilaboratorion vetäjä kysyy opiskelijalta, mikä opiskelijan mielestä on papempi oppimistapa. Tähän opiskelija vastaa: “No ennen ei tietänyt, että opiskelijalla on täytyy pieni toimisto ja nyt mä tiedän et parempi jos on sinun kansio ja sinul on viivotin ja kaikki kaikki minulla ennen ei ollut, nyt on opiskelijalla täytyy oll pieni toimisto mukanaan.”

Tutkimus siis keskittyy tarkastelemaan paperin käyttöä, mutta ei anna kovinkaan paljon ehdotuksia opetustyökalujen kehittämisestä. Oikeastaan siitä voi vain päätellä, että maahanmuuttajalle paperin suuri määrä opiskelussa tulee yllätyksenä. Iso osa maahanmuuttajista ei ole tottunut paperin suureen rooliin oppimisvälineenä ja siihen totuttelu vie oman aikansa. Voisi olla syytä miettiä, voisiko maahanmuuttajien kouluttamisessa olla hyötyä myös toisenlaisista oppimismenetelmistä, kun kuitenkaan maahanmuuttajia ei olla Suomessa saatu sopeutettua yhteiskuntaan niin, että he esimerkiksi saisivat suhteessa yhtä paljon työpaikkoja kuin kantaväestön edustajat. Tästä aiheesta löysin myös netistä eduskunnan täysistunnon ja suullisen kyselytunnin puheenvuoroja elokuulta 2013 (http://puheenvuorot.kansanmuisti.fi/istunnot/8-2013/17353-maahanmuuttajien-kotouttaminen). Puheenvuoroissa asiasta keskustelevat Jaana Pelkonen (kok), Lauri Ihalainen (sd), Pirkko Mattila (ps), Anna Kontula (vas), Astrid Thors( r), Jussi Halla-aho (ps).

Keskustelu alkaa siitä kun Jaana Pelkonen kertoo maahanmuuttajien määrän lisääntyvän Suomessa tulevina vuosina. Pelkonen kysyy puhemieheltä, millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo taloudellisesti haastavina aikoina saavuttaa tavoitteensa maahanmuuttajien suomalaiseen työelämään kiinnittämisestä ja heidän työttömyytensä puolittamisesta. Ihalainen puolestaan huomauttaa, että tällä hetkellä maahaanmuuttajien työttömyysaste on kolminkertainen kantaväestöön nähden. Ihalainen sanoo, että maahanmuuttajien kotouttamiseen on vain kolme tapaa –kielitaito, koulutus ja työ. Mattila puolestaan vaatii lisää resursseja suomen kielen opetukseen maahanmuuttajille. Keskusteluihin nousevat myös maahanmuuttajien syrjintä työnhaussa, johon Halla-ahon mielestä pelkkä maahanmuuttajataustainen nimi työnhakulomakkeessa ei ole avain. Hänen mielestään todennäköisempi selitys maahanmuuttajien huonolle työllistymiselle on se, että “näiltä ihmisiltä vain keskimääräistä useammin puuttuu niitä ominaisuuksia, jotka ovat suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeellisia tai välttämättömiä työllistymiseksi”. Tämä on mielestäni törkeä väite, sillä vaikka maahanmuuttajilla olisikin puutteita työn vaatimissa taidoissa, nämä puutteet tuskin kuitenkaan ovat puutteita ihmisen “ominaisuuksissa” vaan nimenomaan puutteita taidoissa ja tiedoissa. Suurin osa töistä kuitenkin perustuu ihmisten eri tietojen ja taitojen omaamiselle. Vaikka työn suorittamisessa auttaa tietyt henkilön “ominaisuudet”, niin nämä eivät välttämättä edes muodostu koulutuksen kautta. Voihan ihminen olla esimerkiksi tunnollinen, lojaali, ulospäinsuuntautunut, ahkera ja vastuuntuntoinen riippumatta siitä, mikä on hänen koulutustaustansa tai syntymämaansa. Mikäli taas maahanmuuttajalta puuttuu työssä tarvittavia tietoja tai taitoja, on siihen suomalaisen koulutuspolitiikan pystyttävä vastaamaan.

Kokonaisuudessaan keskustelu maahanmuuttajien työllistymisestä palautuu pitkälti puheeseen kielen oppimisen ja muiden eri taitojen oppimisen merkityksestä. Tähän voidaan vastata vain koulutuksen keinoin. Paperiin oppimisvälineenä opiskelijoiden lieneen totuttava, mutta se tuskin on ainoa koulutuksen haasteista. Suomessa voisi olla myös syytä miettiä, millä tavalla kantaväestöä koulutetaan kohtaamaan toisesta kulttuurista tulevat. Maahanmuuttajien koulutusta ja koulutuksen keinoja on jatkuvasti mietittävä, mutta myös valtaväestöä pitäisi opastaa maahanmuuttajien kohtaamisessa ja syrjinnän vähentämisessä.

Miisa/paperiryhmä

Vad tusan är sendrag på finska?

Så här minns jag mitt första ”möte” med det finska språket:

Jag är på en balettlektion på Kuula-institutet i Vasa. Jag är kanske fem år gammal. I slutet av lektionen sitter vi i en ring och gör tågymnastik (varvasjumppa) och jag upplever för första gången sendrag i stortån. Hjälp! Vad är det som händer? Upplevelsen är obehaglig eftersom jag aldrig har varit med om kramp förr och alla runtomkring mig talar finska. Hur förklara man att man har sendrag och tycker det är skrämmande när det enda man kan säga är ”kyllä” och ”kiitos”?

På balettlektionen är det viktigt med disciplin och man ska helst inte vara till besvär. Att vara liten och inte kunna förklara att något är fel är en väldigt otäck känsla. Jag minns den här lilla incidenten än i dag eftersom den i all sin enkelhet beskriver hur det har varit för mig största delen av livet.

Jag kommer från Korsholm, en väldigt svenskspråkig kommun norr om Vasa. I min familj talar alla svenska och trots att mina föräldrar alltid gjort sig förstådda på finska har de långt ifrån varit tvåspråkiga.

Korsholm_mustasaari

Jag har läst finska nio år i skolan. Jag har präntat ordlistor och skrivit värdelösa uppsatser om ”polkupyöräni”. Jag har ständigt klagat på min urusla finska och varit besvärad om någon tilltalar mig på finska i butikskassan. Jag har av osäkerhet slängt på luren när någon ringt och frågat ”jos äitisi on kotona?”. Jag har älskat Sverige för alla deras skyltar på svenska och det faktum att man kan beställa en kaffe utan att öva på förhand.

I dag är det annorlunda, tack och lov! Jag har tack vare de finskspråkiga miljöerna som jag tränat dans i och kompisar som jag träffat sen jag flyttat till Helsingfors äntligen blivit någorlunda bekväm med finskan. Jag har haft en trygg vän som jag kunnat säga allt möjligt knasigt åt, som har ryckt på axlarna och rättat mig utan att hela konversationen har dött för det. Jag har genom försök och misstag långsamt blivit bättre.

Skolan gav mig så gott som inget när det kommer till finskan. Där lärde jag mig vad jag inte kan, vilka former jag inte förstår och vilka ordföljder jag knappast någonsin kommer att få rätt. Slöseri med massor med tid kan jag tänka så här i efterhand…

Docent Anna Slotte-L üttge lyfter fram i sin artikel Learning how to be a tähti: A case study of language development in everyday situations of a 7-year-old multilingual Finnish child (International Journal of Bilingualism 2013: 17) hur språkinlärningen ofta är situerad utanför lektionstid. Hon lyfter fram den sociala interaktionen som en viktig faktor när det kommer till att lära sig språk.

Väldigt ofta stöter man på personer som sågar skolans språkundervisning och som precis som vi har lärt sig språk i andra miljöer. Vi undrar, hur har ni lärt er svenska/finska? Hur kunde man få in mera av det som ”fungerar” i språkundervisningen?

****************************************

Som inledning på en fantastisk helg kan ni lyssna på den österbottniska trion Humorgruppen Kaj. De sjunger på dialekt och driver med kulturkrockarna som då och då uppstår i mina hemknutar!