Author Archives: Deleted User

About Deleted User

Special user account.

Tvåspråkiga gruppens forskartent

Lite morgontrötta inledde vi vårt opponeringstillfälle kl. 8 på onsdagmorgon. Först ute var ”hiljainen tieto” -gruppen med en fantastiskt väl förberedd opponering. Det var väldigt intressant att följa med en grupp som skiljde sig så mycket från vår egen, gällande såväl forskningsämne, språk som gruppsammansättning. ”Hiljainen tieto” –gruppen visade verkligen hur ett idealt opponeringstillfälle skall se ut och vi upplevde att vi hade väldigt stora skor att fylla när det slutligen blev vår tur att ta till ordet.

Vi opponerade Anna Slotte Lüttge och hennes artikel ”Learning how to be a tähti”. Våra frågor behandlade främst artikelns relevans och kunskapsbidrag, men även materialinsamlingsmetoden och analysen av materialet ifrågasattes.
En stor utmaning var att försöka få alla åtta gruppdeltagare synliga på 30 minuter utan att skapa en kaotisk situation. Vi försökte lösa problemet med att välja en gruppledare som styrde diskussionen samt med en på förhand sammanställd plan om vem som ansvarade för vilka frågor. Relativt bra ansåg vi att vi lyckades även om situationen ibland blev aningen förvirrande.

Överlag uppfattade vi opponeringstillfället som en givande situation och vi fick svar på de sista frågor vi hade åt Anna Slotte-Lüttge.

Tvåspråkiga gruppen tackar för sig och önskar alla en jätteskön jul! ☺

Teknologigruppens forskartent

Vår intervjuliknande tent med forskaren Hannele Niemi motsvarade våra förväntningar. Vi är nöjda med vår tent och även om vi talade med Hannele Niemi via Skype, gick det bra. Vi hade bra förberedda frågor. På grund av att vi inte hade Niemi fysiskt på plats, bestämde vi oss för att Anniina från vår grupp huvudsakligen ställer frågorna och Fabian kan tillägga ifall det behövs. Det var lite nervöst före tenten började, då vi inte visste hur Skype intervjun skulle fungera och om den skulle fungera. Trots allt gick det bra. Det passade dessutom bra till vår teknologi grupp att använda oss av teknologi i tenten.

Då tenten började kändes det lustigt att Hannele Niemi var uppe på en stor skärm och att vi inte kunde ha ögonkontakt med henne. Vi blev dock snabbt vana vid situationen och Anniina ledde diskussionen bra. Vi fick de viktigaste frågorna besvarade och diskussionen flöt bra. Som första fråga frågade vi hur Hannele Niemi har tolkat begreppet teknologi i forskningen. Detta har vi länge funderat över, men vi hade inte förrän idag fått svar på frågan. Niemi konstaterade att hon har tänkt sig att teknologi är i detta fall allt nytt, med elektricitet fungerande apparatur via vad man kan samverka. Detta kallas för e-learning. Som exempel gav hon internet, e-mail, smartboard, mobiltelefon/tablet och t.ex. iCloud/SkyDrive/Dropbox.

En ny poäng kom Niemi fram med under tenten. I specialundervisning är teknologi ett unikt hjälpmedel. Till exempel till autister kan det vara stor nytta av teknologi. Här krävs dock fortbildning av lärarna. Idag är specialundervisning på tapeten och det finns allt fler elever med specialbehov. Vi anser att det vore utmärkt ifall teknologi skulle kunna hjälpa dessa elever under skolgången.

Innan vi hade vår egen forskartent, så fungerade vi som “varjoryhmä” åt gruppen “Yhteisöllisyys”. Vi var lite osäkra i början vad deras forskning gick ut på, men allting blev mycket klarare när vi var på tent tillfället, och vi kom fram till att deras ämne egentligen hade ganska mycket gemensamt med vårt. Vår “varjoryhmä” gillade vår tent. Speciellt god feedback fick vi av att vi hade en person som ledde intervjun. Enda kritiken vi fick var att vi släppte Hannele Niemi “lätt undan”, men det ansåg vi inte själva. Denna undersökning har inga svartvita svar.

Att ha en “varjoryhmä” var nyttigt. Vi lärde oss att se kritiskt på deras forskning genom att ifrågasätta och det var bra att själv också få feedback av dem.

Vi firade vår lyckade forskningstent och avslutad kurs med ett glas skummvin! 🙂

Avslutningsvis kan vi konstatera, att den här kursen har varit lång, ganska krävande men ändå mycket givande. Vi har märkt att när vi nu läser i tidningen om någon forskning som har gjorts så ser man den genast med kritiska ögon, och funderar på olika möjligheter som den skulle ha kunna göras bättre. Kursen som helhet var bra och genomtänkt. Bloggen var ett bra alternativ för mer aktivitet. Att få vara mitt bland all teknologi på Minerva-torget var jätte häftigt, det gav det där lilla extra. Vi är jätte glada över att vi bara råkade vara fyra i vår grupp, det gjorde det lättare att diskutera och samarbeta, alla fick sin röst hörd. Vi hade en mycket god stämning hela kursen igenom trots att vi hade en hel del grubblanden på uppgifter, men ändå fanns det  många skrattstunder och ganska säkert kommer vi att sakna det här lite i mellan åt.

Teknologiaryhmä kiittää ja kuittaa ja toivottaa kaikille ihanaa joulunodotusta 🙂
 

Tutkijatentin jälkilöylyt

Jaaha, P5-kurssimme alkaa lähestyä loppuaan, ja näin myös “joululahjapaperit”-ryhmämme pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, ja aloittaa joulunalusaikansa hartaasti hiljentyen ja muistellen vielä kaikille varmasti erityisellä tavalla mieleenjäänyttä, ja ensimmäisen adventtikynttilän lailla muistoja lämmittävää ja tulevaa huippututkijan uraa valottavaa tutkijatenttiä.

Kurssin odotettu loppuhuipennus, tutkijatentti, näki vihdoin päivänvalon. Olimme valmistautuneet tenttiin huolella, ja jakaneet kysyttävät aiheet selkeästi ryhmän jäsenten kesken. Miisan johtaessa keskustelua puheenjohtajana, jokaisen kysyjän teemalle oli varattu noin viisi minuuttia aikaa, mikä toimi tenttitilanteessa hyvin pitäen vastaukset kompakteina, ja saaden kaikki eri osa-alueet esille.

Kulttuuri ja sen määritelmä oli yksi keskeisimpiä kysymyksiämme. Marianne Teräs sanoikin tentissä, ettei kokenut pystyneensä tyhjentävästi ”selättämään” kulttuurin käsitteen määrittelyä väitöskirjassaan. Monikulttuurisuuden käsitteen hän näki tutkimuksensa näkökulmasta arkisempana ilmiönä, ei niinkään ideologiana. Kielierot vaikuttivat häiritsevästi kulttuurilaboratoriossa toimimiseen ohjaten asioita välillä harhaan väärinymmärrysten myötä. Kielen osalta häiriötä tuotti myös osallistujien vaihteleva aktiivisuus puheenvuorojen käytössä. Laboratorion toiminnassa pyrittiin pitämään kiinni siitä, etteivät vain suulaat ihmiset puhu.
Valtasuhteiden vaikutusta laboratorion toimintaan, ja sitä kautta tutkimukseen vaikuttavana tekijänä Teräs ei kiistänyt. Asetelma olisi luonnollisesti erilainen, jos toteutuspaikka olisi vaikkapa kahvila tai muu neutraalimpi ympäristö. Kahden työn – tutkijan ja opettajan – toteuttamiseen auttoi aika. Etääntyminen opettajan roolista asioita objektiivisesti tarkastelevan tutkijan asemaan vaati aikaa, jota Teräksellä oli kulttuurilaboratoriokokeilun jälkeen, kun hän alkoi käsitellä laajaa tutkimusaineistoa.

Teräs puhui kehittävästä työntutkimuksesta yleisesti. Tällaisissa tutkimuksissa voi olla monitasoisia tuloksia ja jatkomahdollisuuksia abstraktimmista tutkimuksellisista tuloksista käytännön kehitystyöhön. Yhtenä tutkimuksen heikkoutena Teräs mainitsi selkeän historiallisen katsauksen puutteen. Historiallinen katsaus olisi voinut osaltaan rikastuttaa tutkimusta. Teräksen kulttuurilaboratoriohankkeen jälkeen on virinnyt useita vastaavia projekteja. Jatkomahdollisuuksina hän näkee vastaavanlaisen laboratoriokokeilun muuallakin kuin oppilaitoksen yhteydessä. Muita tutkimuksen jatkomahdollisuuksia voisi olla maahanmuuttotaustaisten koulutuksellisiin siirtymiin puuttuminen jo peruskoulutasolla.

Tutkijatentin toisella puoliskolla seurasimme ”plagiointi-ryhmän” tenttiä plagioinnin tunnistamiseen räätälöidyn ohjelman pilottihankkeesta, ja siihen liittyvästä tutkimuksesta. Tentti keskittyi ruotimaan ohjelman tekniseen toteutukseen liittyviä seikkoja, joista tutkija kertoi innokkaasti vastaten hyvinkin laveasti. Plagioinnin esilletuomisessa on omat haasteensa liittyen opiskelijoiden reaktioihin plagioinnin testauksen äärellä. Tietoisuus plagiointitesteistä saattaa suunnata opiskelijan tapaa kirjoittaa työtään. Pilotoitu ohjelma saattaa olla meille opiskelijoille arkipäivää jo ensi vuonna, jolloin suunnitellusti voidaan ottaa ohjelma käyttöön moodlen yhteydessä.

Täten kiitosten kera toivotamme paperit-ryhmän voimin kaikille muille kurssilaisille, sekä tietysti myös innostaville opettajillemme mitä sydämellisintä rauhaisan joulun odotusta, sekä rauhatonta pikkujoulukautta!

Patrick + muu ryhmä

PISA 2012: vähemmän tyydyttävät tulokset

Suomi ja PISA (Programme for International Student Assessment). Tämän myönteisen yhteys on miltei kaikille tuttu. OECD:n vuodesta 2000 tehty, joka kolmas vuosi toistuva tutkimus on saanut mediassa laajasti huomiota. Tuoko PISA Suomelle tämän päivän jälkeen enää yhtä myönteistä huomiota?

Tänään ilmestyivät PISA 2012 ensitulokset. Päätutkimus on toteutettu kouluissa huhtikuussa 2012. Suomessa tutkimukseen osallistui noin 300 koulua ja siten noin 10 000 15-16-vuotiasta oppilasta. Tällä kertaa painopiste oli matematiikan osaaminen, jonka uutena alueena tuotiin tietokonepohjainen ongelmaratkaisu. Tuloksia pystytään nyt matematiikan alueella ensimmäistä kertaa vertaamaan vuoden 2003 tuloksiin. Suomen tulokset ovat heikompia kuin viime mittauksessa: matematiikan keskiarvo on pudonnut toiselta sijalta kahdenneksitoista. Myös muilla osa-alueilla (lukutaito ja luonnontieteet) Suomen tulokset ovat heikentyneet.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa opetusministeri Krista Kiuru toteaa:
“Tulosten yleinen lasku osoittaa, että suomalaista perusopetusta on lähdettävä voimakkaasti kehittämään. Käynnistän välittömästi laajapohjaisen työskentelyn suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden turvaamiseksi”.

Tulokset näyttävät vahvasti ohjaavan keskustelua koulutuspoliittisesta kehityksestä. Myös Jyväskylän yliopistolla toimivan Koulutuksen tutkimuskeskuksen mukaan “PISA tuottaa tietoa, joka tukee koulutuksen ja opetuksen kehittämistä, sekä auttaa koulutuspoliittista päätöksentekoa niin Suomessa kuin muissakin osallistujamaissa”. PISA näyttää täten vaikuttavan hallinnan teknologiana ja laadun arvioinnin perustana (Hannus, 2007). Myös kilpailukykydiskurssia ja markkinakuria voi motivoida PISAlla: listauksessa nähdään niin maa-, kunta- kuin aluekohtaisesti, mitkä koulut löytyvät paremmasta tai huonommasta päästä. PISA-tulokset, vaikuttavat siten koulujen väliseen kilpailuun, sekä kouluvalintoihin.

Kuten Aino edellisessä blogipostauksessa totesi, PISA-tulokset näyttävät vaikuttavan vahvasti Suomessa käytävään koulutuskeskusteluun. Päivän mediahehkutus herättääkin mieleen kysymyksiä:

Onko PISA-tuloksilla liikaa valtaa koulutuspoliittisessa keskuudessa laadun arvioinnin mekanismina?
Onko PISA hyvä perusta laadun arvioinnille ja laadun kansainväliseen vertailuun?

Lähteet:
OKM tiedote: Pisa 2012: Suomalaisnuorten osaaminen laskussa (3.12.2013) http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html
Susanna Hannus (2007): Monikerroksinen uusi hallinnan tapa alakouluissa
Pisan viralliset sivut: http://www.oecd.org/pisa/
Helsingin sanomat: Suomella kova lasku matematiikassa Pisa-vertailussa (3.12.2013) http://www.hs.fi/kotimaa/Suomella+kova+lasku+matematiikassa+Pisa-vertailussa/a1386038731112
Jyväskylän yliopiston Koulutuskeskuksen tutkimuslaitos https://ktl.jyu.fi/, http://ktl.jyu.fi/ktl/pisa, https://ktl.jyu.fi/pisa/ajankohtaista/julkistaminen

Koulutuksen laatua arvioimassa

Laadun arviointi on aihe, jota on sivuttu melkein kaikilla kasvatustieteiden peruskursseilla. Laadun arviointia on usein käsitelty Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä puhuttaessa, yhdysvalloissa kun oppimistuloksia valvotaan jatkuvasti tasokokeilla. Olemme saaneet siis kuulla, jo yhdestä laadun arvioinnin huonosta puolesta. Pelkkä tulosten kyttääminen saattaa siis johtaa siihen, että opetuksen painotus on siirtynyt tasokokeita varten pänttäämiseen. En ole silti perusopintojen aikana saanut laadun arvioinnista vain kielteistä kuvaa, sillä hyvin monella kurssilla on sivuttu suomen erinomaista menestystä PISA testeissä ja kansainvälisessä laadunarvioinnissa menestymisen tuomaa hyväksyntää suomen koulutusjärjestelmälle.

Suomessa on viime vuosikymmenen aikana alettu harjoittaa laadunarviointia. Suomi osallistui jo ensimmäiseen OECD:n järjestämään PISA-tutkimukseen vuonna 2000. Opetusministeriön koulutuksen arvioinnin suunnitelmassa 2012-2015 suomi osallistuu jo moneen kansainväliseen arviointiin kuten OECD:n organisoimiin PISA-, PIAAC-, TALIS- ja AHELO-hankkeisiin. PISA tutkii peruskoulua, PIAAC aikuisten osaamista, TALIS opettajien ja rehtorien kokemuksia ja AHELO vertailee korkeakouluja. Suomi on menestynyt PISAN lisäksi hyvin myös aikuisten perustaitoja mittaavassa PIAAC-tutkimuksessa.

Laadun arviointi ei suomessa jää vain kansainvälisten mittausten varaan, vaan kansallisia koulutuksen arviointeja tehdään Koulutuksen arviointineuvostossa sekä Opetushallituksessa. Kansallisesti arvioidaan niin yhdeksäsluokkalaisten taitoja kuin ammattikoulutuksen oppimistuloksia pienillä otoksilla. Laadun arviointi suomessa ei keskity pelkästään koulutuksen laadun arviointiin, vaan opetusministeriön laatimassa suunnitelmassa mainitaan koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopisteitä, joita mitataan koulutuksen laadun arvioinnin yhteydessä. Koulutuksen ja oppimisen tason lisäksi päättäjät ovat myös kiinnostuneita tasa-arvosta, tuottavuudesta ja taloudellisuudesta ja hyvinvointi, työllisyys ja kilpailukyky vaikutuksista.

Koulutuksen arviointia perustellaan (koulutuksen arviointi suunnitelma vuosille 2012-2015) mm. arvioinnin auttavan päätöksenteossaa, tuovan uutta virkamiehistä riippumatonta tietoa ja auttamaan koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Kuulostavat mukavilta tavoitteilta, mutta silti mieleen hiipii ajatus, että mitä jos kymmenen vuoden päästä vain opiskelemme pysyäksemme aasianmaiden kelkassa PISA-rankingissa?

Ainakaan suomessa ei julkaista juurikaan ranking-listoja kansallisten vertailujen pohjalta Lukioiden osalta ranking-listaukset tehdään kyllä jo joka vuosi keväällä ylioppilaskirjoitusten tulosten julkaisemisen aikaan, mutta alemmilta asteilta vertailuja tai tutkimustuloksia ei juuri julkisteta. Hyvä niin, sillä kouluvalinnat ja niiden eriarvoistuminen ovat olleet tälläkin kurssilla aiheena koulukapina-ryhmän esityksissä. Tilanne kouluvalintojen osalta olisi varmasti kinkkisempi, jos vanhemmat saisivat vielä ennen kouluvalintaa eteensä taulukot, jossa paljastettaisiin kaikkien koulujen tulokset.

Laadun arviointi on verrattain uusi asia kouluissa, mutta silti sillä on ollut varsin laaja-alaiset vaikutukset. Yksi esimerkki löytyy viime keskiviikon Ylen uutisaiheista. Marjaana Rautalinin on tutkinut, että PISA-tulokset vaikuttavat vahvasti koulutuskeskusteluun suomessa. Uutinen löytyy täältä, jos haluat lukea lisää:http://yle.fi/uutiset/tutkija_seka_opettajat_etta_virkamiehet_tulkitsevat_pisa-tutkimusta_omaksi_edukseen/6956142

Laadun arviointi tulee varmasti olemaan tämän viikon yksi kuumimmista puheenaiheista mediassa, sillä PISA 2012 tulokset julkaistaan huomenna 3.12.

Mitä mieltä olet laadun arvioinnista? Tarjoaako se parempia työkaluja koulutukseen kehittämiseen? Vai ohjaako opetusta tavoittelemaan vain hyviä tuloksia erilaisissa testeissä?

Aino/Isoveli

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/Perusopetuksen_laatutyo.html
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/koulutuksen_arviointi/
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Koulutuksen_arviointisuunnitelma_vuosille_2012_2015.html

Koulukapinan tutkijatentti

Saavuimme tutkijatenttiimme hieman epävarmoina ja pelokkaina. Mietimme olimmeko osanneet muotoilla kysymyksemme oikein ja olivatko ne tarpeeksi kriittisiä. Paikalla oli myös varjoryhmämme Isoveli valvoo. Olimme iloisia, että Janne Varjon lisäksi tutkijatenttiimme saapui myös Mira Kalalahti. Tentin kuluessa huomasimme, että olimme kuin olimmekin ymmärtäneet tehtävänannon oikein ja tentti sujui mielestämme todella hyvin. Tutkijoillemme oli jopa hieman haastavaa vastata kysymyksiimme, ja perinteisen kysymys-vastaus-tentin lisäksi välillämme oli myös kiinnostavaa keskustelua. Tentistä jäi meille todella hyvä fiilis! Tentissä näkyi juuri se, josta olemme olleet todella iloisia tämän kurssin aikana: hyvä ryhmädynamiikkamme!

Terveisin,
Koulukapina

Kuka hallitsee sinua?

Siellä missä on ihmisiä, siellä on myös valtaa. Mutta mikä on valta ja miten sitä voi tutkia?

Michel Foucault (1926-1984) oli ranskalainen filosofi, joka pyrki analysoimaan valtasuhteita. Hän ei tutkinut vallan oikeutusta, eikä hän nähnyt valtaa ominaisuutena, joka olisi tietyn aseman tai instituution omaisuutta. Hän ei myöskään pitänyt kieltoa vallankäytön yleispätevänä mekanis-mina; sitä vastoin hän ymmärsi vallan toimintana, joka kohdistuu muiden ihmisten toimintaan. Ja koska ihmiset jatkuvasti tekevät paljon asioita, jotka kytkeytyvät toisten ihmisten tekemisiin, Foucault katsoi, että valta tulee kaikkialta. Mutta koska ihmisten väliset valtasuhteet ovat kaksi-suuntaisia, ne sisältävät aina vastarinnan mahdollisuuden. Valta ja vapaus eivät siis Foucault’lle ole toisensa poissulkevia käsitteitä, vaan ne kietoutuvat yhteen.

Valtasuhteet jäsentyvät siis strategisiksi peleiksi, joissa ihmiset pyrkivät toiminnallaan saamaan toiset toiminaan tietyllä tavalla, eli tuottamaan tietynlaista toimintaa. Foucaultin analyysit keskit-tyvät institutionalisoituihin muotoihin, joissa hän kutsuu hallinnaksi (gouvernement) sellaisia valtasuhteita, jotka instituutioiden vakiinnuttamina käytäntöinä saavat persoonattoman luon-teen, vaikka suuntautuvatkin kohti tiettyjä päämääriä. Valtasuhteiden analyyseissa hänen koh-teenaan ei siis ollut valta sinänsä, eikä myöskään tiedon ja vallan suhde, vaan nimenomaan se, miten ihmiset muodostuvat tietynlaisiksi subjekteiksi historiallisesti erityisissä olosuhteissa.

Koska valta tulee kaikkialta, ei siis aina ole helppoa vastata kysymykseen “Kuka hallitsee sinua?” Sitä paitsi hallinnan eri muotoja ei aina ole helppo edes tunnistaa; helposti tunnistettavissa ole-vien mekanismien lisäksi hallinta koostuu myös mm. ajattelutavoista, joita pidetään itsestään selvyyksinä. Ajan myötä ulkoinen hallinta voi myös sisäistyä, jolloin siitä tulee itsehallintaa.

Nimikkotutkijamme on laadun arvioinnin kautta tutkinut hallintaa alakouluissa. Hallinta osoit-tautui monikerroksiseksi; sitä oli laadun arviointi ja oppilasarviointi, vanhempien mahdollisuus valita lapsensa koulu, kilpailu, profiloituminen, koulujen lakkautukset, säästämisen ja rahan-käytön valinta sekä entistä yksityiskohtaisempi kansallinen opetussuunnitelma ja koulukoh-tainen suunnitelma. Lisäksi myös vanhemmat pyrkivät hallitsemaan opettajia arvostelun ja opettajien ammattitaidon kyseenalaistamisella sekä asettamalla koululle entistä suurempia vaatimuksia.

Näissä merkeissä pohdin, kuka tai mikä hallitseekaan minua. Raha ja sen rajallisuus, perheeni asettamat odotukset ja vaatimukset, stereotypiat siitä, mitä naiselta odotetaan, omat odotuk-seni ja toiveeni tulevaisuudelta sekä omat ja muiden näkemykset siitä, miten ja missä asioissa ihmisen tulee onnistua elämässään. Jokainenhan haluaa onnistua elämässään, ja onnistumi-senahan pidetään usein esimerkiksi opiskelua, hyvää työpaikkaa tai omaa asuntoa. Koska pyrimme saavuttamaan näitä, ulkoinen hallinta niiden saavuttamiseksi on sisäistynyt, jolloin ihmiset ihan oma-aloitteisesti raatavat jopa uupumisen rajoilla saavuttaaksensa ne.

Kun oikein mietin asiaa, niin löydän itse asiassa vaikka minkälaisia tekijöitä, jotka hallitsevat minua ja toimintaani, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kuka tai mikä hallitseekaan sinua?

Heidi S/Isoveli valvoo

 

Loppuhuipennus

Kurssin alussa, kun kuulimme tutkijatentistä se kuulosti hieman haastavalta. Kuitenkin kurssin edetessä opimme tieteellisen tutkimuksen käsittelystä ja tekemisestä paljon uutta, mikä helpotti tutkijatenttiin valmistautumista.

Itse tentti sujui loogisesti edeten, sillä olimme tehneet selkeän työnjaon ja rungon keskustelulle. Vaikka me olemmekin vasta tieteellisen tutkimuksen saralla näinkin alkutaipaleella ja nimikkotutkijamme Heta Tuominen-Soini on väitöskirjastaan palkittu asiantuntija, keskustelu eteni luontevasti ja koimme olevamme tasa-arvoisia keskustelijoita. Saimme varjoryhmiltämme kiitettävää palautetta, jossa kehuttiin muun muassa selkeää etenemisjärjestystä. Keskustelumme koostui kysymyksistä, kritiikistä, parannusehdotuksista sekä kehuista. Koska tutkimus oli mielestämme erittäin selkeä, oli kritiikin ja parannusehdotusten keksiminen hankalaa.

Tutkijatentti oli mielestämme erinomainen tapa testata osaamistamme ja tiivistää kurssin sisältö ja opitut asiat. Koitteko te olevanne yhdenvertaisia tutkijanne kanssa?

Terkuin,
Koulumenestyjät

Isoveli valvoo?

Hei rakkaat lukijat!

Käsittelemme tekstissämme piilo-opetussuunnitelmaa. Aihe alkoi kiinnostaa meitä ryhmämme nimikkoartikkelin pohjalta, joka käsitteli uutta hallinnan tapaa alakouluissa. Piilo-opetussuunnitelma on tavallaan yksi näkymätön hallinnan tapa koulumaailmassa, joka ohjaa meitä kaikkia.

Monille on varmasti tuttuja tilanteet, joissa opiskelukaverisi on suorittanut tietyn opettajan vetämän kurssin ja kuuluttaa kovaan ääneen kuinka ”mahtava/ hirveä/ tylsä” kyseinen opettaja ja kurssi olivat. Tämä on yksi esimerkki piilo-opetussuunnitelmasta, jota opiskelijat luovat itse. Piilo-opetussuunnitelma sisältää odotuksia käyttäytymisestä ja asenteista koulussa. Se tarkoittaa ylipäänsä sääntöjä siitä, kuinka erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa tulee käyttäytyä. Meille molemmille tulee mieleen esimerkki siitä, kuinka opettajan persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten oppilaat/opiskelijat tunnilla käyttäytyvät. Omiin kokemuksiimme kuuluu historianopettaja, jonka tunneilla muuten villi luokka istui täysin hiljaa ja ryhdikkäästi. Tämän aiheutti suuri auktoriteetti ja voimakas karisma.
Toisaalta varmasti kaikilla on kokemuksia opettajista, joiden tunneilla kukaan ei keskity ja opettaja puhuu yksinään luokan edessä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on piilo-opetussuunnitelmasta? Oletteko itse kiinnittäneet huomiota piilo-opetussuunnitelman sisältämiin kirjoittamattomiin sääntöihin?

Elisa&Elina/ Isoveli valvoo

Lähteet:

Broady, D. 1986. Piilo-opetussuunnitelma: mihin koulussa opitaan. Vastapaino. Tampere.

Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. 2006. Kasvatussosiologia. WSOY. Helsinki.

Minusta tulee isona…?

Opiskelemme kaikki kasvatustieteitä, suuri osa pääaineenaan ja osa sivuaineenaan. Ainakin pääaineenaan kasvatustieteitä lukeneet tunnistavat varmasti tilanteet sukujuhlissa, kun pitäisi osata selittää, mikä minusta tulee isona: ”Ei mummi, minusta ei välttämättä tule opettajaa”. Tällä tutkinnolla voi päätyä tekemään monenlaisia töitä, sen huomaa myös kuunnellessaan opiskelijatovereita ja heidän suunnitelmiaan. Yksi jostain syystä harvemmin mainittu tulevaisuudensuunnitelma opiskelijoiden parissa on tutkijan työ. Tapasimme ryhmämme kanssa nimikkotutkimuksemme tutkijan Susanna Hannuksen kurssin tiimoilta. Tämä tapaaminen tarjosi meille kurkistuksen tutkijan työhön konkreettisemmin kuin aikaisemmin:

”Mielestäni tapaaminen oli inspiroiva siinä mielessä, että olimme juuri itse pohtineet ja laatineet tutkimussuunnitelman omasta lööpistämme. Oli kiva kuulla jotain konkreettisia esimerkkejä, miten tutkimusta lähdetään tekemään ja toteuttamaan.” -Elina

Tapaamisessamme olimme kiinnostuneita muun muassa siitä, miten tutkijamme oli valinnut tutkimusaiheensa. Hannus kertoi olleensa aina kiinnostunut vallasta, arvoista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Hän kuuli, että oli meneillään tutkimushanke laadun arvioinnista, ja nimenomaan laadun arvioinnista hallinnan tapana ja vallankäytön mekanismina. Hannus oivalsi, että tällaisessa lähestymistavassa yhdistyvät hänen kiinnostuksen kohteensa: hallinta ja valta, sekä se, mitä me pidämme arvokkaana. Laatuhan on jotain, minkä ajattelemme olevan arvokasta. Siten laadunarviointi on yhteydessä myös arvoihin. Näin Hannus päätyi tekemään tutkimusta monikerroksisesta uudesta hallinnan tavasta alakouluista sekä tarkastelemaan laadunarviointia hallinnan tapana.

”Keskeisimpänä tutkijatapaamisesta jäi mieleen VALTA, eli se, että ymmärretään, missä on valtaa ja kuka sitä käyttää. Valta kiinnostaa minuakin – muiden väärästä vallankäytöstä ei pääse välttymään näin arkielämässä.” – Heidi S.

Tutkijan työ ei siis ole vain tylsää papereiden pyöritystä ja tyhjänpäiväisten tieteellisten löytöjen metsästystä. Sen lisäksi, että tutkimus tuo uutta tietoa, tutkimuksella voi olla suurikin yhteiskunnallinen merkitys. Tiede ja tutkimus voivat toimia tärkeinä yhteiskunnan tilan tarkastelijoina. Tutkimuksen avulla voidaan nostaa esiin huomionarvoisia asioita, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta pimentoon sekä osoittaa epäkohtia vallitsevassa todellisuudessa. Myös kurssimme alussa luennollamme vieraillut tutkija Kristiina Brunila totesi, että tutkimus on aina poliittista. Tämä tutkimuksen yhteiskunnallinen piirre nousee ehkä näkyvämmin esiin muun muassa meidän tieteenalallamme, kuin esimerkiksi luonnontieteissä.

”Minua kiinnostaa tutkimuksessa ja tutkimisessa juuri se laajempi yhteiskunnallinen ja inhimillinen merkitys, joka tutkimuksella voi olla välittömien tulosten lisäksi. Mielestäni onkin erityisen kiinnostavaa tarkastella nimikkotutkimuksemme aiheita, laadun arviointia ja koulutusta, ja pohtia, miten tämä markkinamaailmastakin lainattu laadun arviointi sopii yhteen koulutuksen ja kasvatuksen kanssa.” –Annu

Kysyimme nimikkotutkijaltamme, olisiko hänellä antaa meille opiskelijoille joitain vinkkejä sekä opintoja ajatellen että yleisestikin, jos vaikka joku meistä innostuu tutkimuksesta ja tutkijan työstä enemmänkin. Hannus suositteli tutustumaan erilaisiin tutkimusmenetelmiin, koska sitten on opiskelijana ja tutkijana sisäänpääsy monenlaisten ilmiöiden pariin. Hän myös halusi korostaa laadullisen tutkimuksen rikkautta: ”Vaikka lähtökohdasta lähdetään tekemään tutkimusta, se voikin muuntua ja elää se tutkimus. Koulujen arjen kautta voi löytyä todella monenlaisia käytäntöjä”.

Kaiken kaikkiaan tutkijan tapaaminen oli mielestämme mukava tapa tutustua tutkimuksen tekemiseen ja tutkijan arkeen:

”Tutkijatapaaminen oli tarvittava rohkaisu kvalitatiivisen tutkimuksen tekoon, sai sen kuulostamaan erittäin kiehtovalta. Mielenkiintoista ja jotenkin innostavaa, että voidaan tutkia myös tunteita ja aisteja; tärkeä pointti, koska tunteet ovat osa jokaisen ihmisen jokapäiväistä elämää.”-Elisa

”Tutkijan innostus ja omistautuminen asialle oli inspiroivaa. Lisäksi oli mukavaa, että tutkija oli tapaamisessamme kiinnostunut myös meistä ja meidän kiinnostuksen kohteistamme.” –Elina

”Tutkijasta minulle jäi mieleen hänen innokkuutensa – hän olisi voinut puhua näistä tutkimuksista vaikka koko päivän, ja hänellä oli vaikka mitä ajatuksia uusien tutkimusten varalle. Vaikka tutkiminen siis vaikuttaa todella pitkäjänteiseltä, kovalta työltä.” –Heidi S.

Ehkäpä myös meidän opiskelijoiden joukosta löytyy tulevaisuuden opettajien ja koulutussuunnittelijoiden lisäksi muutama tutkija?

Annu/ Isoveli valvoo