Kirjoittajan arkistot: Deleted User

Tietoja Deleted User

Special user account.

Kuka hallitsee sinua?

Siellä missä on ihmisiä, siellä on myös valtaa. Mutta mikä on valta ja miten sitä voi tutkia?

Michel Foucault (1926-1984) oli ranskalainen filosofi, joka pyrki analysoimaan valtasuhteita. Hän ei tutkinut vallan oikeutusta, eikä hän nähnyt valtaa ominaisuutena, joka olisi tietyn aseman tai instituution omaisuutta. Hän ei myöskään pitänyt kieltoa vallankäytön yleispätevänä mekanis-mina; sitä vastoin hän ymmärsi vallan toimintana, joka kohdistuu muiden ihmisten toimintaan. Ja koska ihmiset jatkuvasti tekevät paljon asioita, jotka kytkeytyvät toisten ihmisten tekemisiin, Foucault katsoi, että valta tulee kaikkialta. Mutta koska ihmisten väliset valtasuhteet ovat kaksi-suuntaisia, ne sisältävät aina vastarinnan mahdollisuuden. Valta ja vapaus eivät siis Foucault’lle ole toisensa poissulkevia käsitteitä, vaan ne kietoutuvat yhteen.

Valtasuhteet jäsentyvät siis strategisiksi peleiksi, joissa ihmiset pyrkivät toiminnallaan saamaan toiset toiminaan tietyllä tavalla, eli tuottamaan tietynlaista toimintaa. Foucaultin analyysit keskit-tyvät institutionalisoituihin muotoihin, joissa hän kutsuu hallinnaksi (gouvernement) sellaisia valtasuhteita, jotka instituutioiden vakiinnuttamina käytäntöinä saavat persoonattoman luon-teen, vaikka suuntautuvatkin kohti tiettyjä päämääriä. Valtasuhteiden analyyseissa hänen koh-teenaan ei siis ollut valta sinänsä, eikä myöskään tiedon ja vallan suhde, vaan nimenomaan se, miten ihmiset muodostuvat tietynlaisiksi subjekteiksi historiallisesti erityisissä olosuhteissa.

Koska valta tulee kaikkialta, ei siis aina ole helppoa vastata kysymykseen “Kuka hallitsee sinua?” Sitä paitsi hallinnan eri muotoja ei aina ole helppo edes tunnistaa; helposti tunnistettavissa ole-vien mekanismien lisäksi hallinta koostuu myös mm. ajattelutavoista, joita pidetään itsestään selvyyksinä. Ajan myötä ulkoinen hallinta voi myös sisäistyä, jolloin siitä tulee itsehallintaa.

Nimikkotutkijamme on laadun arvioinnin kautta tutkinut hallintaa alakouluissa. Hallinta osoit-tautui monikerroksiseksi; sitä oli laadun arviointi ja oppilasarviointi, vanhempien mahdollisuus valita lapsensa koulu, kilpailu, profiloituminen, koulujen lakkautukset, säästämisen ja rahan-käytön valinta sekä entistä yksityiskohtaisempi kansallinen opetussuunnitelma ja koulukoh-tainen suunnitelma. Lisäksi myös vanhemmat pyrkivät hallitsemaan opettajia arvostelun ja opettajien ammattitaidon kyseenalaistamisella sekä asettamalla koululle entistä suurempia vaatimuksia.

Näissä merkeissä pohdin, kuka tai mikä hallitseekaan minua. Raha ja sen rajallisuus, perheeni asettamat odotukset ja vaatimukset, stereotypiat siitä, mitä naiselta odotetaan, omat odotuk-seni ja toiveeni tulevaisuudelta sekä omat ja muiden näkemykset siitä, miten ja missä asioissa ihmisen tulee onnistua elämässään. Jokainenhan haluaa onnistua elämässään, ja onnistumi-senahan pidetään usein esimerkiksi opiskelua, hyvää työpaikkaa tai omaa asuntoa. Koska pyrimme saavuttamaan näitä, ulkoinen hallinta niiden saavuttamiseksi on sisäistynyt, jolloin ihmiset ihan oma-aloitteisesti raatavat jopa uupumisen rajoilla saavuttaaksensa ne.

Kun oikein mietin asiaa, niin löydän itse asiassa vaikka minkälaisia tekijöitä, jotka hallitsevat minua ja toimintaani, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kuka tai mikä hallitseekaan sinua?

Heidi S/Isoveli valvoo

 

Paperi-tutkimuksen merkitys maahanmuuttajien kannalta

Koska kasvatustieteissä mietitään myös tutkimuksen hyötyjä, aion tässä avauksessa miettiä, mitä hyötyä nimikkotutkimuksemme Paperi-osuudesta on maahanmuuttajien kotouttamiseen. Tutkimuksessa tosiaan tarkasteltiin sitä, millaisena työkaluna paperi nähdään oppimisen yhteydessä ja miten paperia käytettiin kulttuurilaboratorion käytännöissä. Tutkija Marjanne Teräs on puhunut tutkimuksestaan monta kertaa. Esimerkiksi netistä löytyy tiedosto, jota Teräs on selkeästi käyttänyt jossain tutkimustansa esitellessä (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2007/02/koulutuspolitiikka2012/WS2_Teras_260207_puheenvuoro.pdf. ).Tiedostossa on esimerkki tutkimusaineistosta, jossa kulttuurilaboratorion vetäjä kysyy opiskelijalta, mikä opiskelijan mielestä on papempi oppimistapa. Tähän opiskelija vastaa: “No ennen ei tietänyt, että opiskelijalla on täytyy pieni toimisto ja nyt mä tiedän et parempi jos on sinun kansio ja sinul on viivotin ja kaikki kaikki minulla ennen ei ollut, nyt on opiskelijalla täytyy oll pieni toimisto mukanaan.”

Tutkimus siis keskittyy tarkastelemaan paperin käyttöä, mutta ei anna kovinkaan paljon ehdotuksia opetustyökalujen kehittämisestä. Oikeastaan siitä voi vain päätellä, että maahanmuuttajalle paperin suuri määrä opiskelussa tulee yllätyksenä. Iso osa maahanmuuttajista ei ole tottunut paperin suureen rooliin oppimisvälineenä ja siihen totuttelu vie oman aikansa. Voisi olla syytä miettiä, voisiko maahanmuuttajien kouluttamisessa olla hyötyä myös toisenlaisista oppimismenetelmistä, kun kuitenkaan maahanmuuttajia ei olla Suomessa saatu sopeutettua yhteiskuntaan niin, että he esimerkiksi saisivat suhteessa yhtä paljon työpaikkoja kuin kantaväestön edustajat. Tästä aiheesta löysin myös netistä eduskunnan täysistunnon ja suullisen kyselytunnin puheenvuoroja elokuulta 2013 (http://puheenvuorot.kansanmuisti.fi/istunnot/8-2013/17353-maahanmuuttajien-kotouttaminen). Puheenvuoroissa asiasta keskustelevat Jaana Pelkonen (kok), Lauri Ihalainen (sd), Pirkko Mattila (ps), Anna Kontula (vas), Astrid Thors( r), Jussi Halla-aho (ps).

Keskustelu alkaa siitä kun Jaana Pelkonen kertoo maahanmuuttajien määrän lisääntyvän Suomessa tulevina vuosina. Pelkonen kysyy puhemieheltä, millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo taloudellisesti haastavina aikoina saavuttaa tavoitteensa maahanmuuttajien suomalaiseen työelämään kiinnittämisestä ja heidän työttömyytensä puolittamisesta. Ihalainen puolestaan huomauttaa, että tällä hetkellä maahaanmuuttajien työttömyysaste on kolminkertainen kantaväestöön nähden. Ihalainen sanoo, että maahanmuuttajien kotouttamiseen on vain kolme tapaa –kielitaito, koulutus ja työ. Mattila puolestaan vaatii lisää resursseja suomen kielen opetukseen maahanmuuttajille. Keskusteluihin nousevat myös maahanmuuttajien syrjintä työnhaussa, johon Halla-ahon mielestä pelkkä maahanmuuttajataustainen nimi työnhakulomakkeessa ei ole avain. Hänen mielestään todennäköisempi selitys maahanmuuttajien huonolle työllistymiselle on se, että “näiltä ihmisiltä vain keskimääräistä useammin puuttuu niitä ominaisuuksia, jotka ovat suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeellisia tai välttämättömiä työllistymiseksi”. Tämä on mielestäni törkeä väite, sillä vaikka maahanmuuttajilla olisikin puutteita työn vaatimissa taidoissa, nämä puutteet tuskin kuitenkaan ovat puutteita ihmisen “ominaisuuksissa” vaan nimenomaan puutteita taidoissa ja tiedoissa. Suurin osa töistä kuitenkin perustuu ihmisten eri tietojen ja taitojen omaamiselle. Vaikka työn suorittamisessa auttaa tietyt henkilön “ominaisuudet”, niin nämä eivät välttämättä edes muodostu koulutuksen kautta. Voihan ihminen olla esimerkiksi tunnollinen, lojaali, ulospäinsuuntautunut, ahkera ja vastuuntuntoinen riippumatta siitä, mikä on hänen koulutustaustansa tai syntymämaansa. Mikäli taas maahanmuuttajalta puuttuu työssä tarvittavia tietoja tai taitoja, on siihen suomalaisen koulutuspolitiikan pystyttävä vastaamaan.

Kokonaisuudessaan keskustelu maahanmuuttajien työllistymisestä palautuu pitkälti puheeseen kielen oppimisen ja muiden eri taitojen oppimisen merkityksestä. Tähän voidaan vastata vain koulutuksen keinoin. Paperiin oppimisvälineenä opiskelijoiden lieneen totuttava, mutta se tuskin on ainoa koulutuksen haasteista. Suomessa voisi olla myös syytä miettiä, millä tavalla kantaväestöä koulutetaan kohtaamaan toisesta kulttuurista tulevat. Maahanmuuttajien koulutusta ja koulutuksen keinoja on jatkuvasti mietittävä, mutta myös valtaväestöä pitäisi opastaa maahanmuuttajien kohtaamisessa ja syrjinnän vähentämisessä.

Miisa/paperiryhmä

Onko perjantaileffa vielä hakusessa?

Jos sanat nuori, koulutus ja syrjäytymisvaara herättävät sinussa mielenkiintoa, muttet kuitenkaan jaksa lukea pitkiä tekstejä aiheesta tai perehtyä tilastoihin, löytyy internetistä myös paljon muita tapoja tutustua aiheeseen. Alla muutamia linkkejä, jotka auttavat sinua ottamaan selvää tästä ajankohtaisesta aiheesta. Dropout-ryhmämme haastaa sinut avaamaan edes yhden näistä linkeistä ja katsomaan, millaisia mielenkiintoisia tarinoita niiden takaa paljastuukaan!

Sivuraiteilla dokumenttisarja seuraa muutaman koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneen nuoren elämää puolen vuoden ajan:
http://areena.yle.fi/tv/1987296

Inhimillinen tekijä – keskustelua nuorten syrjäytymisvaarasta. Mukana mm. rap-artisti Mikael Gabriel.
http://areena.yle.fi/tv/2016435

Aamusydämellä- keskusteluohjelma. Voiko oppisopimus pelastaa?http://areena.yle.fi/tv/1993826

Aamusydämellä- keskusteluohjelma. Keskustelua nuorten syrjäytymisestä.
http://areena.yle.fi/tv/1990405

Och även på svenska:

Unga nu! Fyra ungdomar berättar om sitt liv i korta videodagböcker.
http://arenan.yle.fi/tv/2059544

 

Monet ohjelmista liittyvät YLE:n Nuorille NYT! – kampanjaan, josta voit lukea lisää täältä:
http://nuorillenyt.yle.fi

och på svenska Unga NU!:
http://svenska.yle.fi/unga-nu

Myös MTV3:lla on meneillään hyväntekeväisyyskampanjana ”Nuorten hyväksi” yhteistyössä Tukikummien kanssa:
http://nuortenhyvaksi.fi/

 

Oletko sinä törmännyt viime aikoina keskusteluun nuorten syrjäytymisvaarasta?

Mukavaa viikonloppua!

Mari/Dropouts

Hukka perii drop outit?

Olemme ryhmän kesken näiden viikkojen kuluessa paneutuneet kysymyksiin normaalina pidetyn koulutuspolun ulkopuolelle jäävistä/jättäytyvistä nuorista ja heidän elämänpoluistaan ja yleisestä elämänlaadustaan. Drop out -termillä meidän nimikkotutkimuksessa määritellään nuorta, kuka ei aloita 2. asteen koulutusta tai jättää sen kesken. Toki drop out -termiä voidaan käyttää myös korkeakoulupudokkaista (kuten kansainvälisesti monesti käytetäänkin), mutta tutkimuksessamme kohderyhmänä ovat nimenomaan nuoret.

Kuuluaksesi tasavertaisesti nykyaikaiseen yhteiskuntaan koulutuspolkusi tulisi ulottua lakisääteisestä peruskoulusta aina korkeakouluun asti. Mitä enemmän koulutusta (ja tutkintoja), sen parempi! Nykyään on täysin normaalia opiskella itselleen vähintään kaksi tutkintoa, tai ainakin syventää sitä yhtä ainokaista tutkintoa, jotta ns. yhteiskunnan koulutusvaatimukset täyttyisivät. Samalla voit tuntea itsesi kelpo kansalaiseksi, koska vastaat uusliberalistista käsitystä hyvästä ja elämässä onnistuneesta ihmisestä. Jos ei koulunkäynti maistu niin sinut voidaan pahimmillaan lukea yhteiskunnan ulkopuolelle kuuluvaksi, syrjäytyneeksi, tai muuten vain ihan täysin epäonnistuneeksi yksilöksi, kuka ei ole rationaalinen, itseohjautuva tai kykeneväinen hyvin informoituihin päätöksiin.

Mutta onko asia kuitenkaan näin? Vaikuttaisiko yksilön koulutuspolkuun jotkut muutkin asiat kuin vain se miten saamaton laiskimus on? Yksilöt, jotka hautautuvat työvoimatoimistojen ja opinto-ohjaajien ulottumattomiin ovat yhteiskunnallinen haaste, mutta mielenkiintoinen kysymys kuuluukin, että mikä heidät on tähän pisteeseen ajanut vai onko se tietoinen valinta? 

Aihe on hyvin ajankohtainen ja herättää paljon kysymyksiä. Tulevana parina viikkona avaammekin vähän keskustelua aiheesta eri kanteilta.

Onko teillä jotain kokemuksia erilaisista koulutuspoluista? Onko tuttavasi tutun tuttu jättänyt koulun/koulut kesken ja elää nyt pultsarina puiston penkillä, vai onko drop out -tuttava kenties nykyisin monimiljonääribisneshai? Vai kenties jotain siltä väliltä?

-Pia

”Tänään ei vittu puhuta ruotsia”

Minä olen suomenruotsalainen. Sanon sen ääneen enkä pelkää puhua ruotsia. Äidinkieleni ovat ruotsi sekä suomi (”Äidinkieli on kieli, jonka ihminen oppii ensimmäisenä kielenään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa”).

Kielet ovat mielestäni rikkaus, itse olen etuoikeutettu koska vanhempani puhuvat suomea, ruotsia sekä englantia äidinkielinään. Kyllä kuulitte oiken, etuoikeutettu. Miksi sitten minulle huudetaan “saatanan hurri”, minua pyydetään menemään seuraavalla ruotsinlaivalla “kotiin” ja vanhemmat ihmiset sanovat että rautatienasemalla ei kannata illalla puhua ruotsia ääneen? OLETTEKO TOSISSANNE?

no_talking

Muistan hyvin tietyn tapahtuman Helsingin kauppatorilla, sanooko 6-1 jotain? Eli kultajuhlat 2011. Porukkaa oli ihan järjettömästi ja kavereiden kanssa vietettiin mukavaa iltaa. Puhuttiin ruotsia ja nautittiin ilmapiiristä niin kuin kaikki muutkin. “TÄNÄÄN EI VITTU PUHUTA RUOTSIA”, herra seisoo kaksi senttiä naamastani ja huutaa niin että sylki lentää silmille. Vastaan rauhallisesti suomeksi että puhun ruotsia ihan koska haluan. Tämän jälkeen ruvettiin toki siihen samaan kiivaaseen keskusteluun kuin aina. Häiritseekö ruotsinkieli oikeasti monia suomalaisia noin paljon?

Muistan myös miten opettajani ala-asteella kielsi minua puhumasta suomea välitunnilla, perusteluna se että kävin ruotsinkielistä koulua. Tämä kuullosti 9-vuotiaan korvilta kummalliselta, jatkoin salaa suomen puhumista kuitenkin. Itse koen olevani yhtä suomalainen kuin vain suomea puhuvat suomalaiset. Ruotsinkieleni saattaa olla vahvempi kuin suomenkieleni, ala-asteella kirjoitin “Minä tahton pappukaija jouluksi” kun taas “Jag vill ha en papegoja till julklapp” ei tuottanut vaikeuksia. Ruotsinkieli liittyy moneen negatiiviseen asiaan: pakko-ruotsiin, kilpailuun urheilussa Ruotsia vastaan jne. Jos vain jollain tavalla voisimme saada ruotsinkielen parempaan asemaan, kielenoppiminen voisi olla hauskaakin jos oppiminen tapahtuisi oikealla ja kiinnostavalla tavalla. Ehkä minun lapsieni perään ei enää huudettaisi ”saatanan hurri”.

Tuossa teille vähän sunnuntai lukemista tämä artikkeli oli osana taustatutkimustamme kun kirjoitimme lööpistämme joka käsitteli kielen oppimista kaksikielisenä. Voisiko joku välittää viestin kultajuhla herrallekin, kiitos.

“Why bilinguals are smarter” http://www.nytimes.com/2012/03/18/opinion/sunday/the-benefits-of-bilingualism.html?_r=1&

Leppoista sunnuntaita kaikille,

Terkuin Milla

Vad tusan är sendrag på finska?

Så här minns jag mitt första ”möte” med det finska språket:

Jag är på en balettlektion på Kuula-institutet i Vasa. Jag är kanske fem år gammal. I slutet av lektionen sitter vi i en ring och gör tågymnastik (varvasjumppa) och jag upplever för första gången sendrag i stortån. Hjälp! Vad är det som händer? Upplevelsen är obehaglig eftersom jag aldrig har varit med om kramp förr och alla runtomkring mig talar finska. Hur förklara man att man har sendrag och tycker det är skrämmande när det enda man kan säga är ”kyllä” och ”kiitos”?

På balettlektionen är det viktigt med disciplin och man ska helst inte vara till besvär. Att vara liten och inte kunna förklara att något är fel är en väldigt otäck känsla. Jag minns den här lilla incidenten än i dag eftersom den i all sin enkelhet beskriver hur det har varit för mig största delen av livet.

Jag kommer från Korsholm, en väldigt svenskspråkig kommun norr om Vasa. I min familj talar alla svenska och trots att mina föräldrar alltid gjort sig förstådda på finska har de långt ifrån varit tvåspråkiga.

Korsholm_mustasaari

Jag har läst finska nio år i skolan. Jag har präntat ordlistor och skrivit värdelösa uppsatser om ”polkupyöräni”. Jag har ständigt klagat på min urusla finska och varit besvärad om någon tilltalar mig på finska i butikskassan. Jag har av osäkerhet slängt på luren när någon ringt och frågat ”jos äitisi on kotona?”. Jag har älskat Sverige för alla deras skyltar på svenska och det faktum att man kan beställa en kaffe utan att öva på förhand.

I dag är det annorlunda, tack och lov! Jag har tack vare de finskspråkiga miljöerna som jag tränat dans i och kompisar som jag träffat sen jag flyttat till Helsingfors äntligen blivit någorlunda bekväm med finskan. Jag har haft en trygg vän som jag kunnat säga allt möjligt knasigt åt, som har ryckt på axlarna och rättat mig utan att hela konversationen har dött för det. Jag har genom försök och misstag långsamt blivit bättre.

Skolan gav mig så gott som inget när det kommer till finskan. Där lärde jag mig vad jag inte kan, vilka former jag inte förstår och vilka ordföljder jag knappast någonsin kommer att få rätt. Slöseri med massor med tid kan jag tänka så här i efterhand…

Docent Anna Slotte-L üttge lyfter fram i sin artikel Learning how to be a tähti: A case study of language development in everyday situations of a 7-year-old multilingual Finnish child (International Journal of Bilingualism 2013: 17) hur språkinlärningen ofta är situerad utanför lektionstid. Hon lyfter fram den sociala interaktionen som en viktig faktor när det kommer till att lära sig språk.

Väldigt ofta stöter man på personer som sågar skolans språkundervisning och som precis som vi har lärt sig språk i andra miljöer. Vi undrar, hur har ni lärt er svenska/finska? Hur kunde man få in mera av det som ”fungerar” i språkundervisningen?

****************************************

Som inledning på en fantastisk helg kan ni lyssna på den österbottniska trion Humorgruppen Kaj. De sjunger på dialekt och driver med kulturkrockarna som då och då uppstår i mina hemknutar!