Hei rakkaat lukijat!
Käsittelemme tekstissämme piilo-opetussuunnitelmaa. Aihe alkoi kiinnostaa meitä ryhmämme nimikkoartikkelin pohjalta, joka käsitteli uutta hallinnan tapaa alakouluissa. Piilo-opetussuunnitelma on tavallaan yksi näkymätön hallinnan tapa koulumaailmassa, joka ohjaa meitä kaikkia.
Monille on varmasti tuttuja tilanteet, joissa opiskelukaverisi on suorittanut tietyn opettajan vetämän kurssin ja kuuluttaa kovaan ääneen kuinka ”mahtava/ hirveä/ tylsä” kyseinen opettaja ja kurssi olivat. Tämä on yksi esimerkki piilo-opetussuunnitelmasta, jota opiskelijat luovat itse. Piilo-opetussuunnitelma sisältää odotuksia käyttäytymisestä ja asenteista koulussa. Se tarkoittaa ylipäänsä sääntöjä siitä, kuinka erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa tulee käyttäytyä. Meille molemmille tulee mieleen esimerkki siitä, kuinka opettajan persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten oppilaat/opiskelijat tunnilla käyttäytyvät. Omiin kokemuksiimme kuuluu historianopettaja, jonka tunneilla muuten villi luokka istui täysin hiljaa ja ryhdikkäästi. Tämän aiheutti suuri auktoriteetti ja voimakas karisma.
Toisaalta varmasti kaikilla on kokemuksia opettajista, joiden tunneilla kukaan ei keskity ja opettaja puhuu yksinään luokan edessä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on piilo-opetussuunnitelmasta? Oletteko itse kiinnittäneet huomiota piilo-opetussuunnitelman sisältämiin kirjoittamattomiin sääntöihin?
Elisa&Elina/ Isoveli valvoo
Lähteet:
Broady, D. 1986. Piilo-opetussuunnitelma: mihin koulussa opitaan. Vastapaino. Tampere.
Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. 2006. Kasvatussosiologia. WSOY. Helsinki.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulen termin “piilo-opetussuunnitelma”, mutta tunnistan heti ilmiön omilta kouluvuosiltani. Omalla kohdallani piilo-opetussuunnitelmaa noudatti yläasteen saksanopettajamme, jonka oppimateriaalit olivat suoraan kultaiselta 70-luvulta, samoin kuin opetusmetoditkin. Kieli, josta olin ollut ala-asteella hyvin innostunut, muuttui pakkopullaksi, eikä asenteeni korjaantunut enää myöhemminkään eri opettajan opetuksessa.
Kansallisella tasolla näkisin ilmiselvänä esimerkkinä ruotsinkielenopetuksen. Piilo-opetussuunnitelmaa ruotsinkielenopetuksesta noudattaa koko kansakunta vanhempia ja mediaa myöten. Olisi mielenkiintoista kokeilla, muuttuisiko oppilaiden into englanninkielen opiskeluun, jos media alkaisi toitottamaan “pakkoenglannista” ja sen negatiivisista puolista, kuten muiden kielien merkityksen vähenemisestä.
Piilo-opetussuunnitelman käsite on mielestäni hyödyllinen. Se kiinnittää nimensä mukaisesti huomion johonkin, mikä on viralliselta tarkastelulta piilossa. Käsitettä on muistaakseni toisaalta kritisoitu, koska koulun niin sanotusti piilossa olevat normit eivät ole ainutlaatuisia. Kaikissa organisaatioissa on informaaleja käytäntöjä. Koulu voitaisiin kuitenkin nähdä poikkeavana organisaationa siinä mielessä, että sillä on niin suuri rooli lasten elämässä ja kasvatuksessa. Jos piilo-opetussuunnitelma jätetään huomioimatta, voidaan esimerkiksi syitä oppilaan oppimisongelmiin etsiä väärästä paikasta.
Itselläni on paljonkin ajatuksia piilo-opetussuunnitelmasta. P2- kurssin tentissä jouduimme lähes kaikki pohtimaan piilo-opetussuunnitelmaa ja silloin käytin esseessäni paljon esimerkkejä omista kokemuksistani. Juuri mainitsemanne oppilaiden luomat käsitykset esimerkiksi opettajan ja kurssien mielekkyydestä ovat tuttuja. Samoin olen huomannut, että esimerkiksi opettaja, kenestä pidän ja kenet koen hyvänä opettajana, on saattanut vaikuttaa suuresti käsityksiini ja mielipiteisiini erinäisistä asioista sen perusteella, mitä mieltä hän itse on ollut asioista ja näin hän on toteuttanut piilo-opetussuunnitelmaa tuodessaan opetustilanteissa esiin omia asenteitaan ja näkemyksiään.
Olen sitä mieltä, että piilo-opetussuunnitelma ja sen toteuttaminen koulumaailmassa on välttämätöntä, sillä kaikki koulussa toimivat yksilöt ovat subjektiivisesti kokevia ja toimiessaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ei piilo-opetussuunnitelman toteutumista voida välttää.