Laadun arviointi on aihe, jota on sivuttu melkein kaikilla kasvatustieteiden peruskursseilla. Laadun arviointia on usein käsitelty Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä puhuttaessa, yhdysvalloissa kun oppimistuloksia valvotaan jatkuvasti tasokokeilla. Olemme saaneet siis kuulla, jo yhdestä laadun arvioinnin huonosta puolesta. Pelkkä tulosten kyttääminen saattaa siis johtaa siihen, että opetuksen painotus on siirtynyt tasokokeita varten pänttäämiseen. En ole silti perusopintojen aikana saanut laadun arvioinnista vain kielteistä kuvaa, sillä hyvin monella kurssilla on sivuttu suomen erinomaista menestystä PISA testeissä ja kansainvälisessä laadunarvioinnissa menestymisen tuomaa hyväksyntää suomen koulutusjärjestelmälle.
Suomessa on viime vuosikymmenen aikana alettu harjoittaa laadunarviointia. Suomi osallistui jo ensimmäiseen OECD:n järjestämään PISA-tutkimukseen vuonna 2000. Opetusministeriön koulutuksen arvioinnin suunnitelmassa 2012-2015 suomi osallistuu jo moneen kansainväliseen arviointiin kuten OECD:n organisoimiin PISA-, PIAAC-, TALIS- ja AHELO-hankkeisiin. PISA tutkii peruskoulua, PIAAC aikuisten osaamista, TALIS opettajien ja rehtorien kokemuksia ja AHELO vertailee korkeakouluja. Suomi on menestynyt PISAN lisäksi hyvin myös aikuisten perustaitoja mittaavassa PIAAC-tutkimuksessa.
Laadun arviointi ei suomessa jää vain kansainvälisten mittausten varaan, vaan kansallisia koulutuksen arviointeja tehdään Koulutuksen arviointineuvostossa sekä Opetushallituksessa. Kansallisesti arvioidaan niin yhdeksäsluokkalaisten taitoja kuin ammattikoulutuksen oppimistuloksia pienillä otoksilla. Laadun arviointi suomessa ei keskity pelkästään koulutuksen laadun arviointiin, vaan opetusministeriön laatimassa suunnitelmassa mainitaan koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopisteitä, joita mitataan koulutuksen laadun arvioinnin yhteydessä. Koulutuksen ja oppimisen tason lisäksi päättäjät ovat myös kiinnostuneita tasa-arvosta, tuottavuudesta ja taloudellisuudesta ja hyvinvointi, työllisyys ja kilpailukyky vaikutuksista.
Koulutuksen arviointia perustellaan (koulutuksen arviointi suunnitelma vuosille 2012-2015) mm. arvioinnin auttavan päätöksenteossaa, tuovan uutta virkamiehistä riippumatonta tietoa ja auttamaan koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Kuulostavat mukavilta tavoitteilta, mutta silti mieleen hiipii ajatus, että mitä jos kymmenen vuoden päästä vain opiskelemme pysyäksemme aasianmaiden kelkassa PISA-rankingissa?
Ainakaan suomessa ei julkaista juurikaan ranking-listoja kansallisten vertailujen pohjalta Lukioiden osalta ranking-listaukset tehdään kyllä jo joka vuosi keväällä ylioppilaskirjoitusten tulosten julkaisemisen aikaan, mutta alemmilta asteilta vertailuja tai tutkimustuloksia ei juuri julkisteta. Hyvä niin, sillä kouluvalinnat ja niiden eriarvoistuminen ovat olleet tälläkin kurssilla aiheena koulukapina-ryhmän esityksissä. Tilanne kouluvalintojen osalta olisi varmasti kinkkisempi, jos vanhemmat saisivat vielä ennen kouluvalintaa eteensä taulukot, jossa paljastettaisiin kaikkien koulujen tulokset.
Laadun arviointi on verrattain uusi asia kouluissa, mutta silti sillä on ollut varsin laaja-alaiset vaikutukset. Yksi esimerkki löytyy viime keskiviikon Ylen uutisaiheista. Marjaana Rautalinin on tutkinut, että PISA-tulokset vaikuttavat vahvasti koulutuskeskusteluun suomessa. Uutinen löytyy täältä, jos haluat lukea lisää:http://yle.fi/uutiset/tutkija_seka_opettajat_etta_virkamiehet_tulkitsevat_pisa-tutkimusta_omaksi_edukseen/6956142
Laadun arviointi tulee varmasti olemaan tämän viikon yksi kuumimmista puheenaiheista mediassa, sillä PISA 2012 tulokset julkaistaan huomenna 3.12.
Mitä mieltä olet laadun arvioinnista? Tarjoaako se parempia työkaluja koulutukseen kehittämiseen? Vai ohjaako opetusta tavoittelemaan vain hyviä tuloksia erilaisissa testeissä?
Aino/Isoveli
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/Perusopetuksen_laatutyo.html
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/koulutuksen_arviointi/
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Koulutuksen_arviointisuunnitelma_vuosille_2012_2015.html
Opetuksen laadun arviointi on toki kaksiteräinen miekka, mutta itse näen sen näin laajalla tasolla enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Opetuksen kansainvälinen vertailu on tärkeää, jotta voidaan varmistua siitä, että taso on riittävän samanlaatuista. Tämä mahdollistaa osaltaan opiskelijoiden ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden. Suomen tunnettu opetuksen korkealaatuisuus on taannut minulle sen, että ulkomaille opiskelemaan hakiessani minun ei tarvinnut tehdä erillistä pääsykoetta tai kielikoetta, vaan pelkät ylioppilaskirjoitusten arvosanat vakuuttivat yliopistot siitä, että olin saanut opintojeni aikana tarvittavat pohjatiedot tutkinnon suorittamiseen. Ilman kansainvälistä vertailua yliopistojen olisi vaikea hyväksyä kansainvälisiä opiskelijoita.
Parhaimmillaan PISA-tuloksia voisi käyttää kunkin maan ongelmakohtien havaitsemiseen, ja vahvuuksien hyödyntämiseen. Itse sijoituksella ei mielestäni ole niinkään väliä, kuin sillä tiedolla, että suomalaiset oppilaat menestyvät heikommin matematiikassa kuin muissa aineissa. Tämän tiedon pohjalta voidaan kenties lisätä matematiikan opetusta kouluissa tai panostaa siihen lisää resursseja. En koe tätä negatiivisena seikkana niin kauan kuin se nähdään vain ohjenuorana, eikä kaikkea opetusta suunnata täysin hyvien PISA-tulosten saavuttamiseen. En kuitenkaan usko Suomessa näin käyvän. Kaiken lisäksi Suomen “huonontuneisiin” tuloksiin ollaan kinniitetty liikaakin huomiota. Suomen tulokset ovat yhä maailmanlaajuisesti aivan huipputasoa, ja kärkimaiden opetuskulttuurin tuntien en toivokaan, että Suomi lähtisi tavoittelemaan näitä paikkoja.