Kuka hallitsee sinua?

Siellä missä on ihmisiä, siellä on myös valtaa. Mutta mikä on valta ja miten sitä voi tutkia?

Michel Foucault (1926-1984) oli ranskalainen filosofi, joka pyrki analysoimaan valtasuhteita. Hän ei tutkinut vallan oikeutusta, eikä hän nähnyt valtaa ominaisuutena, joka olisi tietyn aseman tai instituution omaisuutta. Hän ei myöskään pitänyt kieltoa vallankäytön yleispätevänä mekanis-mina; sitä vastoin hän ymmärsi vallan toimintana, joka kohdistuu muiden ihmisten toimintaan. Ja koska ihmiset jatkuvasti tekevät paljon asioita, jotka kytkeytyvät toisten ihmisten tekemisiin, Foucault katsoi, että valta tulee kaikkialta. Mutta koska ihmisten väliset valtasuhteet ovat kaksi-suuntaisia, ne sisältävät aina vastarinnan mahdollisuuden. Valta ja vapaus eivät siis Foucault’lle ole toisensa poissulkevia käsitteitä, vaan ne kietoutuvat yhteen.

Valtasuhteet jäsentyvät siis strategisiksi peleiksi, joissa ihmiset pyrkivät toiminnallaan saamaan toiset toiminaan tietyllä tavalla, eli tuottamaan tietynlaista toimintaa. Foucaultin analyysit keskit-tyvät institutionalisoituihin muotoihin, joissa hän kutsuu hallinnaksi (gouvernement) sellaisia valtasuhteita, jotka instituutioiden vakiinnuttamina käytäntöinä saavat persoonattoman luon-teen, vaikka suuntautuvatkin kohti tiettyjä päämääriä. Valtasuhteiden analyyseissa hänen koh-teenaan ei siis ollut valta sinänsä, eikä myöskään tiedon ja vallan suhde, vaan nimenomaan se, miten ihmiset muodostuvat tietynlaisiksi subjekteiksi historiallisesti erityisissä olosuhteissa.

Koska valta tulee kaikkialta, ei siis aina ole helppoa vastata kysymykseen “Kuka hallitsee sinua?” Sitä paitsi hallinnan eri muotoja ei aina ole helppo edes tunnistaa; helposti tunnistettavissa ole-vien mekanismien lisäksi hallinta koostuu myös mm. ajattelutavoista, joita pidetään itsestään selvyyksinä. Ajan myötä ulkoinen hallinta voi myös sisäistyä, jolloin siitä tulee itsehallintaa.

Nimikkotutkijamme on laadun arvioinnin kautta tutkinut hallintaa alakouluissa. Hallinta osoit-tautui monikerroksiseksi; sitä oli laadun arviointi ja oppilasarviointi, vanhempien mahdollisuus valita lapsensa koulu, kilpailu, profiloituminen, koulujen lakkautukset, säästämisen ja rahan-käytön valinta sekä entistä yksityiskohtaisempi kansallinen opetussuunnitelma ja koulukoh-tainen suunnitelma. Lisäksi myös vanhemmat pyrkivät hallitsemaan opettajia arvostelun ja opettajien ammattitaidon kyseenalaistamisella sekä asettamalla koululle entistä suurempia vaatimuksia.

Näissä merkeissä pohdin, kuka tai mikä hallitseekaan minua. Raha ja sen rajallisuus, perheeni asettamat odotukset ja vaatimukset, stereotypiat siitä, mitä naiselta odotetaan, omat odotuk-seni ja toiveeni tulevaisuudelta sekä omat ja muiden näkemykset siitä, miten ja missä asioissa ihmisen tulee onnistua elämässään. Jokainenhan haluaa onnistua elämässään, ja onnistumi-senahan pidetään usein esimerkiksi opiskelua, hyvää työpaikkaa tai omaa asuntoa. Koska pyrimme saavuttamaan näitä, ulkoinen hallinta niiden saavuttamiseksi on sisäistynyt, jolloin ihmiset ihan oma-aloitteisesti raatavat jopa uupumisen rajoilla saavuttaaksensa ne.

Kun oikein mietin asiaa, niin löydän itse asiassa vaikka minkälaisia tekijöitä, jotka hallitsevat minua ja toimintaani, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kuka tai mikä hallitseekaan sinua?

Heidi S/Isoveli valvoo

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *