Näin kurssin alkuun olisi meidän ryhmän mielestä hyvä pohtia hieman siitä, mitä odotamme tältä kurssilta.
Jo kurssin nimi ”Kohti tutkivaa työtapaa” johdattaa ajattelemaan tutkimuksia, tutkimuksen tekoa ja ennenkaikkea tutkimusta osana työtä. Itselleni ajatus tieteellisen tutkimuksen tekemisestä saa jotenkin hieman ahdistavan olon. Tutkimuksia ja tutkimustuloksia on mielestäni mielenkiintoista lukea, mutta tutkimuksen tekeminen on tuntunut hieman kaukaiselta, ainakin ajatellen työuraa. Ehkä yksi syy on se, että tutkijan työ on ollut melko tuntematon kenttä minulle ja mielestäni oli hyvä, että saimme heti ensimmäisellä kerralla kuulla tutkijan suusta millaista tutkimuksen tekeminen ja tutkijan elämä on. Olen jotenkin aina kuvitellut tutkijantyö yksinäiseksi ja itsenäiseksi ja olikin kiva kuulla, että nykypäivänä suurin osa tutkimuksista tehdään ryhmissä.
Ensimmäinen luentokerta oli mielestäni innostava ja odotankin kurssilta mukaansatempaisevuutta. Odotan, että pääsemme oppimaan tutkimuksen tekemisestä sekä kuulemaan enemmän lööppimme tutkimuksesta ja siitä miten se on toteutettu. Pohdimme ryhmässämme pitkään miten kukakin oli aiheemme ymmärtänyt ja on mielenkiintoista päästä kuulemaan minkälainen tutkimus aiheemme taustalla todellisuudessa on.
Odotan paljon myös kurssin oppimistavoilta. Jo ensimmäisellä kerralla pääsimme tutustumaan Flingaan ja tähän blogiimme. On hienoa, että pääsemme hyödyntämään uudenlaisia oppimiskeinoja. On mielenkiintoista nähdä minkälainen blogistamme syntyy ja miten bloggausta voi hyödyntää opiskelussa. Mitä odotuksia teillä on tälle kurssille?
/Tiina
Kiitos hyvästä kysymyksestä 🙂 Joskus kun lulee jonkun asian olevan selkeä itselle, niin sen sanoiksi pukeminen selkeyttää entisestään.
Minulle tulee tämän kurssin oppimistavasta mieleen roolileikki. Haluisin omaksua heti opintojen alussa tutkivan asenteen kaikkeen opiskeluuni, joten tavoitteena on eläytyä mahdollisimman hyvin tutkijan rooliin. Eikö se niin ole että lapsikin ensin leikkii kotia ennen tositoimia tulevaisuudessa…
Hei! Samaistun ajatuksiisi tutkimuksen kaukaisuudesta. Jotenkin tutkimuksen tekeminen on tuntunut hieman abstraktilta aina. On hienoa, että saamme paneutua tutkimuksen tekemiseen ihan käytännössä sekä tavata ja haastatella mielenkiintoisia tutkijoita. Uskon, että tämän kurssin jälkeen olemme askeleen lähempänä tutkimuksen ymmärtämistä ja oman tutkimuksen onnistumista! 🙂
Ennen kurssin alkua osasin vain odottaa kurssin nimen ja kirjallisuuden perusteella johdatusta tutkimuksen tekemiseen, mutten osannut arvata, kuinka tämä toteutuisi. Kun pääsin päivää ennen ensimmäistä tapaamista tutustumaan kurssin moodle-alueeseen ja näin, että kurssilla kirjoitetaan blogia sekä tehdään jonkinlainen tutkijatentti, minua alkoi jännittää. Olin iloinen, että pääsen kokemaan uudenlaisia opetusmenetelmiä mutta hyppy tuntemattomaan myös pelotti. Kuultuani ryhmäkohtaisista blogivastuuviikoista ja tutkijatentin luonteesta (eli siitä, että siinä ryhmä tenttaa tutkijaa) vaihtui jännitys innostukseen. Odotan mielenkiintoista yhdessäoppimisen syksyä tutkivassa hengessä!
Den här kursen är rätt så annorlunda än de andra jag gått/hört om. Jag förväntar mig att se hur denna blogg utvecklas ännu mer och hur mycket man kommer att ha lärt sig från bloggen när kursen tar slut. Jag förväntade mig inte att bloggandet skulle vara en så stor del av vitsordet. Forskingskursen känndes också för mig som distant. Kan inte föreställa mig som forskare, men det är kul att få kännedom om nya saker. Kanske du ändå blir forskare som stor? eller jag? Vem vet. Mina förväntningar ligger nog mest i att se om kursen blir ”torr” så som jag hade trott, eller kommer den att fånga min uppmärksamhet ännu mer? So far so good.
Carolina – Suomessa paperit ovat ihmistä tärkeämpiä
Lähes samoja tuntemuksia kurssia kohtaan kumpuaa täältäkin! Tällä hetkellä mielenkiintoa herättää tämän P5-kurssin ja YK4-kurssin samaan aikaan käyminen. Tänään startannut YK4-kurssi sai peilaamaan paljon ajatuksia tämän kurssin sisältöön ja varsinkin tutkimuksen tekoon. Tutkimuksen suunnittelu sai paljon uutta perspektiiviä tämän päiväisen luennon kautta.
PS. YK4-kurssi siis käsittelee tilastollisen kuvauksen perusteita, joka siis käynnissä meillä vasta opintonsa aloittaneilla kasvatustieteen pääaineopiskelijoilla. Tarkoitus ei ole siis rajoittaa keskustelua.(hymiö) Tämä vain minun kommenttina aiheeseen, kurssiodotukset.
Pekka/Tämäkö koulutuksellista tasa-arvoa?
Seurasin vierestä kun äitini teki väitöskirjaa ja päätin silloin, että tuohon rumbaan en ikinä eläissäni lähde mukaan. Ennen kurssin alkua siis, odotukset eivät ollet kovin korkealla.
Oli mielenkiintoista kuitenkin huomata se, että kurssilla olikin tarjota mielenkiintoisia tehtäviä ja tutkimuksen teko alkoikin kiinnostamaan. Odotan sitä että pääsee juttelemaan tutkijoiden kanssa siitä että millaista tutkijan arki on käytännössä, sillä vaikka aihe kiinnostaisi ja innostaisi vaikka kuinka, on sen teko aika yksinäistäkin..
Kivaa nähdä miten käy!
-Pinja
Monestihan kandin tai gradun kirjoittamista kuvaillaan kamalaksi puristukseksi ja suorastaan pakkopullaksi. Täytyy myöntää, että itse olen aika innoissani ja tuntuu, että koko ajan tulee eteen uusia aiheita, joihin tekisi mieli syventyä paremmin. Kuitenkaan varsinaisen tutkimuksen tekemisestä ja siitä, mitä se vaatii, ei ole oikeastaan mitään hajua ja toivon että tämä kurssi selkeyttää asiaa! Ehkä sitten on myös realistisempi kuva siitä, millaista tutkimuksen tekeminen on ja kiinnostaako se ihan oikeasti vai vaan teoriassa.
Se voi olla kamala puristus ja pakkopullaa, mutta sen ei tarvitse olla. Itse nautin (kärsimisen ohella) suunnattomasti gradun tekemisestä. Asiaan vaikuttivat keskeisimmin mielenkiintoinen ja omaa sydäntä lähellä oleva aihe, halu tehdä jotain, millä on muillekin väliä (eli ei kirjaston hyllyllä pölyttyvää gradua vaan jotain, mitä muut jopa lukevat) ja se korvaamaton tuki ja apu, jota sain graduohjaajiltani sekä kahdelta graduryhmäläiseltäni. Ilman heidän tukeaan en olisi jaksanut mutta heidän avullaan vaikeita aikoja ei tarvinnut kärsiä yksin ja huippuhetket sai jakaa toisten kanssa.
Suosittelen itselle tärkeän ja mielenkiintoisen aiheen valintaa sekä oman tukiverkoston rakentamista. Jos virallinen semmaryhmä ei tarjoa tukea, voi sellaista löytyä myös gradua tekevien opiskelijakavereiden joukosta. Lukekaa toistenne tekstejä, kommentoikaa, auttakaa ja kannustakaa toisianne! Niin se tutkimuksenteko voi olla yksinäisen pakkopullapuurtamisen sijaan useimmin antoisaa ja hetkittäin yhteisöllistäkin mukavaa puuhaa 🙂
Ihan mielenkiinnosta, mistä aiheesta olet tehnyt gradun?
Tein etnografista tutkimusta opiskelusta vikalla kauppiskurssillani “Tutkiva ote johtamiskäytäntöihin” ja pohdin sitä, miten vallitsevia opiskelukäytänteitä voidaan haastaa. Gradun ohella työ on samalla tarina parhaasta opiskelukokemuksestani ikinä! 😉
http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/13584/hse_ethesis_13584.pdf
Nyt muistin tulla katsomaan sun vastauksen kun siitä puhuttiin toisella luennolla! Mielenkiintoinen aihe tiivistelmän perusteella, ja varmasti pääset perehtymään näihin teemoihin kasvatustieteessäkin. Hauska huomata, että joku muukin on toisten opintojen kautta tavallaan ajautunut kasvatustieteiden pariin. Itse opiskelin toista alaa vain vuoden, mutta sen ansiosta löysin tieni käyttäytymistieteelliseen.
Ite oon koen myös olevani innoissani tästä koko kurssista. On niin monia, mielenkiintoisia aiheita joita vois tutkia! Ja aihealueita, joihin haluaisi päästä syvällisemmin paneutumaan! Odotan sitä, että kurssin aikan päästen monipuolisesti tutustumaan ja perhetymään tutkimusten tekemiseen ja tutkijan työhön. Toivon myös, että kurssi auttaisi selventämään ja avartamaan meille, millaista kasvatustieteellisten tutkimusten tekeminen todellisuudessa on.
Hei! Ennen tämän kurssin alkua olin utelias, mutta varsin jännittynyt. Tutkimuksen tekeminen tuntui pelottavalta ja vaikeasti lähestyttävältä aiheelta. Suurimpia huolenaiheita olivat vaikeat tutkimusmenetelmät ja -termit; ymmärränkö niistä mitään? On kuitenkin huojentavaa lukea, etten ole tuntemuksieni kanssa yksin.
Meille uusille opiskelijoille painotetaan jatkuvasti kriittisen lukutaidon tärkeyttä, mutta tuntuu vaikealta lukea tutkimuksia kriittisesti, kun ei oikein tiedä mihin tarttua. Odotankin, että kurssilla opin tutkimustyön perusteet ja samalla tutkimusten kriittinen lukutaito kehittyy.
Tutkimusaiheisiin ja tutkimuksen tekemiseen tutustuminen ryhmissä tuntuu hyvältä tavalta lähestyä aihetta. Odotan, että pikku hiljaa asiat tulevat tutuiksi yhdessä selvittäen ja oppien. Olisi ollut ikävää, jos kurssi olisi alkanut termien ulkoaopettelulla ja kirjallisuuden pänttäämisellä; eihän tutkimuksessa siitä ole kyse. Jokainen kurssimme ryhmä on tavallaan pieni tutkijaryhmä, joka yhdessä tutkii tutkimusta. 🙂
Julia/ Tämäkö koulutuksellista tasa-arvoa?
Moi!
kriittisestä lukutaidosta on pakko sanoa, että yksi antoisimmista kursseista yliopistolla on ollut sellainen graduopintoihin liittyvä kurssi, jossa käytännössä opeteltiin mahdollisimman paljon haukkumaan tieteellisiä tutkimuksia 😀 luettiin siis erilaisia alamme artikkeleita esimerkiksi kuumimmilta suomalaisilta tutkijoilta ja tarkasteltiin niitä mahdollisimman kriittisesti: mitä olisi voinut tehdä toisin ja, mitä artikkelista puuttuu. Toisaalta kritiikkiin kuuluu myös positiivisten asioiden huomioiminen. Totta kai artikkelit ovat vain rajallisia esityksiä varsinaisista tutkimuksista, mutta kurssi kehitti kyllä tieteellistä ajattelua todella paljon. Sen lisäksi se jotenki muutti omaa käsitystä täydellisistä tutkijoista ja tutkimuksen tekemisestä maanläheisemmäksi. Tutkimuskin menee koko ajan eteenpäin ja aina on kehitettävää eikä ne gurutkaan välttämättä ole osanneet huomioida asioiden kaikkia puolia.
Fuksien puolesta olen tosi iloinen, että jo perusopintoihin kuuluu tällainen tutkimuksen tekoon liittyvä kurssi juuri siksi ettei tutkimuksen tekemisestä ehdi turhaan kehkeytyä mörköä. Meidän tiedekunnassa tutkimukseen ei tutustuttu mielestäni kunnolla edes kandivaiheessa, minkä takia gradunkin aloittaminen oli vielä ihan sekavaa ja joutui lähtemään liikkeelle perusasioiden opettelusta. Odotan tämän kurssin antavan tarviitavaa lisäpotkua oman gradun etenemiseen, vaikka tutkimuksen tekemisen käytännöt vähän vaihtelevatkin tiedekuntien ja pääaineiden mukaan. Kurssin työskentelytapa on ainakin virkistävää!
Kiva huomata, että en ole omien kurssiodotusteni ja tuntojeni kanssa yksin. Aika jännittyneenä kurssia alunperin odotin minäkin, mutta yllätyin positiivisesti toteutustavasta. En koe tutkimuksen tekemisen ja siihen liittyvien aiheiden olevan ominta aluettani, vaikka yksi gradu jo takana onkin. Tuolloin gradua edeltävät, tutkimuksen tekemiseen liittyvät kurssit tuntuivat välttämättömältä pahalta ja en niistä kovin paljon irti saanut. Käsittelytapoja on kuitenkin monia ja tällä kurssilla ne tuntuvat olevan ihmisläheisempiä. Johtuneeko siitä, että ihmistieteitä opiskelemme. 🙂 Ryhmätyöskentely tuntuu mukavalta tavalta tutustua tutkimuksen saloihin. Täytyy kyllä myöntää, että blogikirjoittelu hieman jännittää, sillä olen tähän asti ollut blogien hiljainen seuraaja enkä muutenkaan mitenkään näkyvä somettaja. Mukavuusalueeni ulkopuolella olen tätäkin kirjoittaessani, mutta oppimaanhan tänne on tultu 🙂
Marju/Epäonnistujat
Aivan loistavalta kuulostaa tuo kurssi, jossa kritisoitiin/haukuttiin oman tieteenalan tutkimuksia! Miksikö? No, itse olen jo parin aiemman ylioistovuoteni aikana ehtinyt saada kammon tutkimuksia ja tutkijoita kohtaan. Jotenkin nämä tutkijat ovat näyttäytyneet oman alansa tietäjinä, joiden tietämisiä on tuntunut ihan mahdottomalta kritisoida, koska itsellä on niin vähän tietämystä koko aiheesta. Ongelmani taitaa siis olla uskonpuute. Tämä kulminoitui viime vuonna siihen, että eräällä kurssilla hajoilin oppimispäiväkirjan kirjoittamisen kanssa, koska oppimispäiväkirjan kuului tarkastaella kriittisesti esitettyjä asioita – ja minusta tuntui, ettei minulla ollut hampaita kriittisyyteen, koska tietoni olivat niin rajalliset. Käytin sitten sen kurssin siihen, että koitin lukea oppimateriaaleja niin kriittisesti kuin osasin ja yllättävää kyllä, kahden periodin jälkeen, huomasin löytäneeni jo jotain vähäistä kriittisen arvioinnin taitoa itsestäni. Katsotaan nyt, mitä tämä kurssi tuo tullessan, mutta oletan joutuvani taas vastakkain tämän aiheen kanssa, toivottavasti kuitenkin siinä edelleen kehittyen!
No, korkea aika ottaa osaa kurssiblogiimme .
Odotukseni kurssilta ovat korkeat ja teema miellyttää suuresti. Olenhan kuitenkin toiminut tutkijana monia vuosia (ensimmäinen gradu HY:ssä, väitöskirja Lontoon yo:ssa, postdoc-tukijanuraa Lontoossa ja lopuksi tutkimusryhmänjohtajana Zurichissä). Eli monet tutkimussuunnitelmat, apurahahakemukset (some were successful, some failed) ja tiedeartikkelit on kirjoitettu entisessä elämässäni. Vaikkakin toisella tieteenalalla (molekyyligenetiikka, molekyylibiologia, kliininen farmakologia – yleisesti biolääketiede). Tämä kurssi on erityisen kiinnostava minulle juuri siksi, että voi vertailla lähestymistapoja ja käytäntöjä tutkimuksessa eri tieteenaloilla. Selväähän kai on, että tutkimuksen perusteet ja ihanteet ovat samat kaikilla tieteen aloilla, vaikka asetettujen kysymysten sisältö on tietysti erilainen. Toivon, että kurssi rohkaisee meitä kaikkia enenevään aidosti moni- ja poikkitieteelliseen näkökulmaan.
Itse kurssin toteutuksesta – hienot ja helposti lähestyttävät opettajat, hienot teknologian soveltamismahdollisuudet, tutkijaryhmäni oikein mukava ja aktiivinen. Lööppien valinta oli hauska ja innovatiivinen tapa ryhmätyömuodostukseen ja oli mielenkiintoista oppia, kuinka eri tavoin kollegat kokivat niiden sisällön ja niiden antaman tutkimuksen innon kipinän. Jos jotain on kritisoitava, niin se on juuri tämä blogi. Sinänsä hieno oppimisen ja vuorovaikutuksen uudempi muoto, mutta miksi ihmeessä siitä on tehty kurssiin osallistujien arviointiperuste? Tämähän on täysin bloggauksen filosofiaa vastaan: Tarkoitus blogeissa on jakaa ajatuksia vapaasti edellisten kommenttien/aloitusten inspiroimana, joskus jopa ihan sen hetken tuntemuksia ja mielipiteitä? Tämä „arviointi“-aspekti vie kyllä mielestäni täysin terän tästä blogista. Aina on tietysti harkittava sitä mitä ajatuksiaan julkisesti jakaa, mutta nyt olisi vielä mietittävä, kuinka ne vaikuttavat kurssiarviointiin. No, this concept is not for me, a totally dead idea by the course organizers in my opinion. Uskonkin (ja toivon), että ilmoitettu „blogin arviointikriteerien tarkennus yhdessä lokakuussa” tarkoittaa niiden totaalista poistamista.
Tämä kurssi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Minullakin on jo yksi gradu ja tutkinto takana, joten tutkimusote ja -menetelmät eivät ole aivan vieraita. Minerva-torin tarjoamat puitteet ja kurssin opetusmenetelmät ovat kuitenkin täysin uusia. Olen todella vaikuttunut tilan teknologian tarjoamista mahdollisuuksista; tuntuu kuin olisi tulevaisuudessa, kun pehmolaatikot lentelevät.
Odotan myös kiinnostuksella uusien opetusmenetelmien (tämä blogi, ryhmien itseohjautuvuus jne.) vaikutusta kurssin tuloksiin ja tunnelmaan. Ainakin ensimmäisen tunnin tutkijahaastattelu antoi todella positiivisen vaikutelman. Uskoisin myös, että varhainen tukimusorientoituminen opintojen alkuvaiheessa tekee hyvää koko yliopistouralle. Näille menetelmillä luomme varmasti myös kiinteämpiä suhteita opiskelukavereihin, mikä helpottaa opintojen kaikissa vaiheissa.
Joidenkin aiempien kommentoijien tavoin myös minulle tulee vähän ahdistunut olo kun mietin tutkimusta ja sen tekemistä. Suurin syy siihen on se, etten tosiaan tiedä asiasta juuri mitään. Yritän nyt olla vähän sellasella fiiliksellä, että jos ei tunne, ei kannata tuomita; odotan ja toivon, että kurssi yllättää minut positiivisesti ja kiinnostun tutkimisesta! Tähän mennessä asiat ovat ainakin olleet mielenkiintoisia ja ryhmissä työskentely hedelmällistä.
Välillä mietin, että iik, olenko nyt hakenut aivan väärään yliopistoon, kun Helsingissä tutkimuksia painotetaan niin paljon, ja koen etteivät ne ole niin minun juttuni…
Lukion psykologiassa tutustuttiin alkeellisella tasolla tutkimuksiin ja niiden tekemiseen, enkä silloin kokenut tutkimuksia kovinkaan inhottavina, vaikka en kyllä ehkä lempijuttuinakaan. Yliopistotasoisissa tutkimuksissa pelottaakin ehkä juuri se, että kaikki pitää olla oikeasti hyvin ja asiantuntevasti tehtyä, sekä loppuun asti mietittyä. Tuntuu, että olen ihan noviisi enkä maalaisjärkisenä ja kätytännönläheisenä osaa olla tarpeeksi analyyttinen…
Kuitenkin tämä kurssi on alkanut hyvin! Tuntuu, että ehkä sitä voi sittenkin kehittyä asiantuntavaksi tutkimuksen tekijäksi. Lisäksi se, jos pääsee tutkimaan aihetta, johon on suuri palo, tutkimuksen tekeminen onkin yllättäen kaikkea muuta kuin epämiellyttävää! Vaikka työtä olisi paljon ja tutkimuskysymyksiä ja aineistoa tulisi pyöritellä sinne sun tänne, ennenkö mikään olisi tutkimukseen sopivaa, kiinnostavan aiheen turvin sitä ei kenties kokisi niin kuormittavaksi.
Oman ryhmäni aihe tällä kurssilla on hyvin kiinnostava, muttei tule niin lähelle minua kuin joku muu aihe kenties tulisi. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista saada nimenomaan genetiikkaan liittyvää mielipidettä ryhmäni sivuaineopiskelijoilta Viikin kampukselta, sillä en itse kasvatustieteeseen suuntautuneena sellaisista, meidän tukimusaiheemme kannalta hyvin olennaisista asioista, mitään tiedä.
Lisäksi viitaten Pekan kommenttiin, olen iloinen, että YK4. -kurssia käydään samaan aikaan. Siellä käsitellyt asiat antavat tähän kurssiin aivan uutta perspektiiviä ja tuntuu, kuin nämä kaksi kurssia täydentäisivät toisiaan!
Lyhyesti sanottuna, fiilis kurssista on siis hieman jännittynyt, mutta positiivinen.
Henrietta/Epäonnistumiselle altistuminen on synnynnäistä
Tutkimukseen tiviistyy yliopiston idea.
Se miksi ja miten tutkimusta tehdään kuvastaa yliopison perus ideaa. Uuden tiedon esiin kaivaminen, vanhojen olettamusten ja normien haastaminen, tuloste esille saattaminen ja sen vertaisarvioinnille altistaminen ovat niin tutkimuksen, kuin yliopistonkin perus aatteita. Yliopisto on aktiivinen yhteisö, jossa idea ja ajauts lentävät ja tuottavat uutta. Samaan olisi pyrittävä myös tutkimuksessa.
Arki on kuitenkin hieman erilaista – ei aina niin inspiroivaa. Tutkimus on harvojen ja valittujen leipälaji ja hyvä niin. Se vaatii omistautumista, pitkäjänteisyyttä ja valintoja joihin kaikki eivät ole valmiita vastaamaan. Itse tuskin olisin. Kuitenkin odotan tältä kurssilta uutta katsetta ja uutta näkökulmaa tutkimukseen jota yliopistolla tehdään ja siihen, mitä kaikkea täällä voikaan tehdä ja miten! Ensimmäisestä luennosta jäi tunne, että toiveeni voisivat jopa toteutua. Jää nähtäväksi. 🙂