Sitä minäkin mietin kun laitoin nimeni lööpin “Asiantuntijoiden hiljaisesta tiedosta voi kyllä puhua ääneenkin” alle. Olin ensin ainoa, joka tähän aiheeseen tarttui. Onneksi yksinäiseen ryhmääni saatiin haalittua muutama muukin aiheesta enemmän tai vähemmän perillä ollut.
Aluksi lähdimme liikkeelle siitä, että pohdimme yhdessä mitä hiljainen tieto oikein tarkoittaa. Itselläni oli villejä kuvioita hiljaisen tiedon tarkoittavan jotain pimitettyä piilossa olevaa tietoa ja ympäristönsuojelutieteen opiskelijana mieleen piirtyi heti Talvivaaran salaisia dokumentteja. No ei se hiljainen tieto ihan sitä sitten tarkoittanutkaan. Se ei ollut niin jännittävää kuin aluksi ajattelin, mutta aivan yhtä mielenkiintoista!
Lähdimme selvittämään mitä hiljainen tieto tarkalleen ottaen pitää sisällään ja löysimme melkoisen kasan samankaltaisia, mutta vähän eri tyyppisiä määritelmiä. Mutta kiteytettynä hiljainen tieto tarkoittaa sellaista tietoa, jota ei voi tai on hyvin hankala selittää sanoin. Tietoa, joka keräytyy ihmiselle kokemuksen kautta.
“Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan ihmisen omaamaa tietoa, jonka vaikutus näkyy hänen toiminnassaan, mutta jonka sisältöä ihminen ei pysty yksiselitteisesti kuvaamaan” – Michael Polanyi
Esimerkiksi kokenut sienestäjä omaa paljon hiljaista tietoa. Hän osaa metsässä katsoa oikean näköisiä paikkoja, joista saattaisi löytyä suppilovahveroita. Hänen katseensa on ajan kuluessa harjaantunut tunnistamaan hyvän paikan merkit.
Toiset taas löytävät internetistä nopeammin etsimänsä kuin toiset. Nopeammin asioita löytävät ovat ajan kanssa oppineet hahmottamaan millaisia hakusanoja kannattaa käyttää ja mihin lähteisiin luottaa.
Eli hiljainen tieto kasautuu ihmisille kokemuksen kautta. Mutta vaikka ihminen omaa sitä paljon ja osaa käyttää omaa tietoaan hyväkseen, niin sitä on silti hyvin vaikea selittää muille. Pyydä vaikka joku kerta mummoa selittämään tarkkaan sanallisesti miten hän löytää paljon sieniä ja yritä tämän jälkeen lähteä näiden tietojen avulla itse sienimetsälle. Sieltä ei varmasti tule yhtä hyvää saalista verrattuna mummon saaliiseen. Hiljaista tietoa on vaikea selittää ja sitä on myös vaikea siirtää eteenpäin.
Hiljainen tieto siis keräytyy ihmiselle ajan sekä kokemuksen kanssa ja sitä pidetään asiantuntijuutta selittävänä tekijänä. Nykyisessä spesialisoituneessa maailmassa hiljaisen tiedon eteenpäin siirtämisellä olisi hyvinkin paljon käyttöä. Ihmiset tietävät paljon, mutta tieto kulkee heikosti eri asiantuntijoiden välillä. Jotta hiljaisesta tiedosta päästään puhumaan, pitää sitä ensin tutkia. Ja tähän aiheeseen ryhmämme yrittää uutterasti pureutua tämän syksyn aikana!
Nyt pyydän teitä kommentoimaan ja kertomaan esimerkkejä omasta hiljaisesta tiedostanne. Mitä teillä tulee ensimmäisenä mieleen tästä aiheesta? Missä te tunnistatte käyttävänne hiljaista tietoa? Voitte myös pyrkiä selittämään tarkasti jonkin omaamanne hiljaisen tiedon mahdollisimman tarkkaan, esimerkiksi miten metsästä löytää sieniä. Voitte siis jakaa omaa hiljaista tietoanne, asiantuntijuuttanne, meille muille!
Usein hiljainen tieto taitaa olla sellaista, että sen haltija ei edes tiedä omaavansa jotain erityistä tietoa tai hän olettaa että kaikilla on sama tieto kuin hänellä. Tieto saattaa pulahtaa pinnalle kun asia tulee yleisemmin puheeksi.
Juuri näin! Hiljainen tieto voi olla tosiaan osin tiedostamatonta, huomaamatta ihmiselle karttunutta “viisautta”. Kysyttäessä ihmiseltä miksi hän toimi tietyssä tilanteessa juuri valitsemallaan tavalla, saattaa henkilö reflektoimalla päästä käsiksi omaan hiljaiseen tietoonsa – oppia tunnistamaan sitä ja sen ilmenemistä.
Hiljainen tieto on mielenkiintoinen aihe erityisesti sen takia, että sitä on niin vaikea pukea sanoiksi! Itse ajattelen hiljaisen tiedon voivan olla sekä varsinaista tietoa, että jotain intuitiivistä, sellaista, mikä esimerkiksi ammatissa kehittyy pikkuhiljaa. Vaikkapa palomiehillä saattaa olla tiedon ja ympäristön tulkintataidon lisäksi usein intuitiivisiä tunteita siitä, milloin kannattaa poistua palavasta talosta ennen kuin se romahtaa.
Hmm, todella hankalaa miettiä, mitä hiljaista tietoa itse omaa. Katrin aiempaa kommenttia kompaten ehkä niin, että oma hiljainen tieto tulee esiin vasta silloin, kun sen “aiheesta” aletaan keskustella ryhmässä ja huomaa muiden toimivan eri tavalla samassa tilanteessa/asiassa kuin itse. Silloin alkaa vasta miettiä omia toimintatapojaan ja sitä, miksi toimii juuri niin.
Nimikkotutkijamme Auli Toomin mukaan esimerkiksi opettajan työssä hiljainen tieto ja hiljainen tietminen tulevat esille juuri ennalta suunnittelemattomissa, yllättävissä hetkissä, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia.
Voisiko hiljainen tieto olla esimerkiksi sitä, että olen ollut vapaaehtoisena samassa järjestössä viiden vuoden ajan ja minulla on paljon vaihtelevia kokemuksia ja ajatuksia järjestön tekemästä työstä ja sen kehittämisestä, mutta niitä ei ole yhtenäkään vuonna päässyt oikein jakamaan kenellekään järjestön sisällä. On turhauttavaa, että työt aloitetaan joka vuosi aina uudestaan, nollilta eikä edellisvuoden kokemuksia ja löytöjä hyödynnetä.
Nyt toimin omasta aloitteestani eräänlaisena tutorina muille järjestön vapaaehtoisille, jotta olisi jonkinlainen kanava oppimisille ja vertaistuelle, kokemusten ja ajatusten jakamiselle. Osa vapaaehtoisista ei toisaalta kokenut kanavaa kovin tarpeelliseksi, koska ovat olleet vapaaehtoisena niin vähän aikaa ja heillä on vain positiivisia kokemuksia. Ideana oli kuitenkin jakaa tottakai myös positiivisia kokemuksia ja ehkä juuri antaa muille mahdollisuus halutessaan päästä jo pidempään mukana olleen hiljaisen tiedon äärelle.
Tietenkin jo järjestön toimintaan ja käytänteisiin hyvin tutustuneena sinulla on arvokasta tietoa siitä miten asioita kannattaa hoitaa haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voidaan laskea hiljaisen tiedon sisään. Toisaalta hiljainen tieto on ehkä hieman automaattisempaa ja tiedostamattomampaa, kuin kuvailemasi tieto järjestöstä ja sen toiminnasta.
Hiljainen tieto ilmenee käytännössä tilanteissa, joihin ei ole kirjoitettua normatiivista toimintatapaa – erityistilanteissa, seimerkiksi juuri järjestötoiminnassa, joihin sinulla laajemman asiantutntemuksen kautta muodostuu toimintamalliehdotuksia, joita et ehkä pysty tarkoin sanoin selittämään. Kokemuksen kautta vain yksinkertaisesti tunnistat tilanteen kaipaavan tieetynlaista lähestymistapaa. Muodostuu ikäänkuin “tunne”, että näin tulee toimia. Tätä “tunnetta” tukemaan on varmasti järjestöllä olemassa yhteiset pelisäännöt, joihin omaa osaamista ja kokemuspohjaa pystytään kokemusken kautta soveltamaan.
Mainitsemallasi tutoroinnilla voisit esimerkiksi tutustuttaa uusia toimijoita omana järjestöaikansi kohtaamiisi haasteisiin ja näiden keissien avulla auttaa nuorempia järjestöläisiä oikeanlaisen “järjestöajattelun” polulle. Tutorointi tässä mielessä on ja pyrkii aktiivisesti olemaan hiljaisen tiedon jakamiskenttä. 🙂
Tää on kyllä niin salaperäinen ja samaan aikaan mahtava aihe! Jännittävää on todeta,että mielenkiinto tähän aiheeseen on tosi suuri, ja se kasvaa mitä enemmän pääsee käsiksi teidän tutkimukseen:) Vaikka hiljainen tieto käsitteenä sisältää vielä tuntemattomia elementtejä itselleni, se on jotenkin lähellä sydäntäni hehe 😀
Itse käsitän hiljaisen tiedon niin sanotusti osaksi habituksen käsitettä. Hiljainen tieto on sanatonta “valtaa”, näkymätöntä energiaa, jonka voimalla toimitaan omaksutulla tavalla. Hiljaisen tiedon käyttö näkyy tapana toimia automaattisesti sen enempää miettimättä, mitä juuri sinä hetkenä tekee. Voisikohan myös intuitio ja alitajunnaiset ajatukset/ unet olla hiljaista tietoa? Aistimme ympärillä tapahtuvia asioita ilman, että olemme päättäneet kiinnittää ympäristöön huomiota.
Tuntuu myös siltä, että hiljaiseen tietoon liittyy vahvasti toistuneet,omaksutut tavat sekä “sisäiset mallit”. Kaikki mitä on tapahtunut tähän päivään asti on jollain tavoin vaikuttanut ajatusmalleihimme, ja sitä kautta hiljaisen tiedon rakenteisiin pääkoppamme sisällä.
Esimerkkinä tulee mieleen empatia. Kun esimerkiksi läheisemme itkee ja on surullinen, emme ala nauramaan vaan toimimme tavalla, joka automaattisesti sisältää ajatuksen tilanteen parantamisesta: “miten saisin nyt hänen mieltään paremmaksi/apua, miten lohdutan/miten olisin avuksi parhaalla mahdollisella tavalla niin että hänen olotilansa kohentuisi?”
Hienoa Sandra! Todella oivaltavasti kirjoitettu. Melkeinpä tuli fiilis, että olet lukenut saman kirjan Hiljaisesta tiedosta, kuin minäkin! Suosittelen lukemaan vaikka joululomalla, jos kiinnostaa :Hiljainen tieto, tietämistä, toimimista, taitavuutta. Auli Toom, Jussi Onnismaa ja Anneli Kajanto (toim.) 2008
Siis kaiken kaikkiaan näissä kommenteissa on todella oivaltavia havainnollistuksia hiljaisesta tiedosta! Ja hyviä täsmennyksiä Tuulilta. Nämähän auttavat itseäkin ymmärtämään käsitettä entistä paremmin 🙂
Hiljaisesta tiedosta kiinnostuneille tässä on mielestäni hyvin selkeästi hiljaista tietoa ja sen sukulaiskäsitteitä käsityötiedon ja -taidon kautta läpikäyvä teksti: http://www.helsinki.fi/~rkosken/taito_ja_tieto
Olen myös samaa mieltä teidän monien muiden kanssa että hiljainen tieto on jotain tiedostamatonta joka tulee esille vasta kun siitä puhuu. Yleensä hiljainen tieto on jotain jota ei tavallisessa arkipäivässä huomaa, paitsi silloin kun tulee sellaiseen tilanteeseen tai uuten ympäristöön jonka hiljaista tietoa ei vielä ole oppinut. Olen itse aikaisemmin opiskellut sosionomiksi, ja työskennellyt esim. päivätoimintakeskusksissa, vanhusten palvelukeskusissa ja päiväkodeissa. Jokaisessa työpaikassa huomaa juuri tämän ”hiljaisen tiedon”, joka on tärkeä osa työpaikan kulttuuria. Olen huomannut, että nopein tapa oppia ja sulautua uuteen (työ)ympäristöön on juuri vain rohkeasti kysymällä asioita ja tällä tavoin oppia muilta. Olen saanut todella paljon kullanarvoista tietoa tällä tavoin!
Toisaalta pitäisi myös muistaa, ettei hiljaista tietoa pitäisi ”automaattisesti” hyväksyä, mutta myös muistaa katsoa krittisesti sitä mitä päättää sisäistää. Kun tutustuu uuteen ympäristöön , voi myös nähdä asioita eri valossa kuin muut ja tämän kautta myös uudistaa ja kehittää ympäristön kulttuuria. Tämä on tottakai helpompi sanottu kuin tehty 😀
Kysyit mikä tulee ensimmäiseksi mieleen hiljaisesta tiedosta…
Olen yleisurheilija, ja ensimmäisenä tuli mieleen se tieto mitä käytä kun suoritan jotain lajia tai liikettä. Sitä, miten tiedän kuinka jokin kuuluu tehdä, ja miten tiedän että teen sen oikein tai väärin. Toki olen tuhannesti kuullut selityksiä siitä, miten esim. kolmiloikkaa hypätään, mutta en kuitenkaan niitä selitkysiä ajattele kun olen ilmassa ja pitäisi ottaa seuraava askel.
Vaikka sen suorituksen aikana tiedän miten seuraava liike tehdään, en sitä kuitenkaan ihan helposti pysty kenellekään selittämään. Se vaatii jo paljon mietintää, enkä senkään jälkeen todennäkösesti osaisi selittää yhtään paremmin kuin valmentajani.
Urheilussa liikkuu paljon hiljaista tietoa, joka on vaikea jakaa eteenpäin. Tästä on myös viime vuosina puhuttu Suomen yleisurheilupiireissä paljon, ja kehotettu jakamaan tätä tietoa. Valmentajan työ on pukea tämä hiljainen tieto sanoiksi ja edistää urheilijoidensa tekemistä ja uraa.
Uskon että jos aktiivisesti tiedostaa tämän hiljaisen tiedon, voi sitä myös työstää paremmin ja pikku hiljaa pukea sanoiksi.