Teknisten ongelmien vuoksi blogikirjoitukseni julkaiseminen viivästyi aiotusta aikataulusta, pahoitteluni!
Tässä tuleekin jo meidän blogiviikon päätösteksti! Kuulostaa juhlalliselta, mutta älkää odottako liikoja. Minun on paljon helpompi höpöttää asiat ääneen kuin kirjoittaa.
Kun tämä kurssi alkoi, olin aika pihalla kaikesta. Olin nimittäin tullut kipeäksi ensimmäisen luennon vastaisena yönä. Kaiken kukkuraksi piti jakautua ryhmiin ja valita lööppi. Kun tapasin ryhmäläisteni kanssa ensimmäisen kerran, olin hieman hämmentynyt niistä tiedoista, niin eksplisiittisistä kuin hiljaisista, joita heillä oli. Osa heistä on nimittäin opiskellut jo useamman vuoden yliopistossa ja vaikka pääaine onkin ollut eri kuin kasvatustiede, kaikki tutkimuksen tekemiseen liittyvät asiat tuntuivat olevan heille melko selviä. On ollut kuitenkin todella ihana huomata, miten avuliaita ryhmäläiseni ovat olleet ja kuinka paljon olen saanut heiltä neuvoja. Jos tätä kurssia olisi pitänyt käydä yksin ja minun aiheekseni olisi valikoitunut hiljainen tieto, luulen, että te tietäisitte ainoastaanWikipedian määritelmän aiheesta. No ehkä olisin osannut hieman etsiä muutakin tietoa, mutta ymmärtänette pointin 😉
Reflektoidessani tätä kurssia, aloin pohtia sen merkitystä muiden opintojen rinnalla. Tutkimuksen tekemistä olisi voitu opettaa niin paljon tavallisemminkin, esimerkiksi pelkästään luennoimalla. Ymmärrän toki, että jotkut asiat on vain selkeintä opettaa tavalla, joka opiskelijasta voi joskus tuntua tylsältä, mutta olen iloinen tämän kurssin mielenkiintoisesta opetus tyylistä. Olemme tehneet asioita suurimmaksi osaksi ryhmissämme, välillä koko porukka yhdessä ja muutaman kerran yksinkin. Olen oppinut mm. tutkimuksen tekemisestä, kuullut eri ryhmien tutkimussuunnitelmista ja oppinut, mitä hiljainen tieto tarkoittaa.
Aluksi olin hieman kauhuissani, kun kuulin että ryhmämme aihe on hiljainen tieto. Sitä oli ja on edelleenkin hieman vaikea määritellä, mutta nyt aihe tuntuu jotenkin paljon kotoisammalta. Olen esimerkiksi kiinnittänyt hiljaisen tiedon ilmenemiseen huomiota myös yliopistomaailman ulkopuolella. Oppimisessa yksi parhaista asioista onkin se, kun huomaa, että ajattelee oppimaansa huomaamattaan – se tavallaan tulee osaksi itseä. Hiljainen tieto on vaikeudestaan huolimatta erityisen kiinnostava sen vuoksi, että jokainen meistä omaa sitä. Olipa kyse sitten uunituoreesta ylioppilaasta tai kokeneemmasta maisteriopiskelijakonkarista, jokaisella meistä on omanlaistamme hiljaista tietoa. Kun nämä hiljaiset tiedot yhdistyvät, esimerkiksi juuri ryhmissämme, olemme saaneet ja saamme tulevaisuudessa paljon aikaan.
Teiltä haluaisin kysyä, miltä ryhmätyöskentely on tuntunut? Onko se ollut tuki vai kenties taakka? Mielestäni tällä kurssilla ryhmätyöskentely on ollut erityisen antoisaa ja tasapainottanut kivasti yksintyöskentelyä, mikä sekin on joskus ihan mukavaa.
Kuvan lähde: http://www.google.fi/imgres?imgurl=&imgrefurl=http%3A%2F%2Fwww.the-raa.co.uk%2Fraise-money-play-ball-teamwork%2F&h=0&w=0&tbnid=FQoYibkY8btEIM&zoom=1&tbnh=163&tbnw=309&docid=_7nOyQ7V36fhAM&tbm=isch&ei=WQNWVLewGobfPeLJgdAH&ved=0CAQQsCUoA
Aiheenne on tosi mielenkiintoinen ja on ollut kiva kuunnella esityksiänne ja lukea näitä blogijuttuja. Huomaan että olen itsekin alkanut kiinnittämään huomiota hiljaiseen tietoon – lähinnä siihen, mitä itse tiedän ja pidän itsestään selvänä. En ole aiemmin tullut tiedostaneeksi, että kaikki muut eivät välttämättä tiedäkään joitain asioita.
Tällä kurssilla ryhmätyö on ainakin meillä sujunut tosi hyvin! Vaikealtakin tuntuneet tehtävät ollaan saatu ihan yllättävän helposti kasaan, kun viisaat päät on lyöty yhteen. Tämä siitäkin huolimatte, että olemme kaikki fukseja eikä sivuaineopiskelijoita tai muita konkareita ole mukana ryhmässä. ;D
Paljon on varmasti kiinni ryhmädynamiikastakin. Omassa ryhmässämme ainakin kaikki ovat tehneet tasapuolisesti töitä ja mielestäni kaikkien mielipiteet on otettu hyvin huomioon. Silloin varmasti on matalampi kynnys myös aktiiviselle osallistumiselle, kun kaikilla tuntuu olevan selkeä, yhteinen tavoite ja esim. samanlaiset laatukriteerit. Perfektionistien tai hälläväliä-tyyppien kanssa saattaisi olla vaikeampi työskennellä!
Hej!
Jag instämmer med föregående talare, ert ämne är intressant och framförallt annorlunda! Jag har också börjat uppmärksamma hiljainen tieto i vardagen, speciellt på mitt jobb, där vi alla har arbetat tillsammans i många år och där har det bildats många osynliga regler som ingen utomstående vet om.
Grupparbetet har nog varit till en stor hjälp under den här kursen. Överlag är det skönt att ha någon att bolla tankarna med, men speciellt i den här kursen när det har varit många olika slags projekt har kompisarna har varit till stor hjälp. Speciellt roligt tyckte jag att det var då vi tillsammans skulle lista ut vad vår löpsedel handlade om!
Minulle ryhmätyöskentely on ollut ehdottomasti tuki tällä kurssilla. On ollut mukavaa työskennellä ryhmässä näiden uusien ja vaikeiden asioiden parissa. Olemme ryhmässä jakaneet tietoa ja taitoja toistemme kanssa sekä päässeet yhdessä pohtimaan asioita. Lisäksi olen oppinut ryhmältämme paljon erilaisia asioita liittyen niin tietotekniikkaan kuin ryhmätyöskentelyyn. Meillä on mielestäni ahkera ryhmä, jossa jokainen on pystynyt löytämään oman paikkansa.
Aiheenne on erittäin kiinnostava. Hiljaista tietoa on nykyään niin paljon kaikkialle mukana, kuten esimerkiksi työelämässä. Minusta mielenkiintoinen esimerkki aiheestanne on kahdesta lääkäristä, minkä olen aiemmin lukenut jostakin. Toinen lääkäri on juuri valmistunut ja toinen työskennellyt kymmeniä vuosia alalla. Juuri valmistunut lääkäri osaa oppikirjat ulkoa ja toimia sen mukaan, kun taas pitkään alalla ollut osaa hoitaa potilaita tavoilla, joita ei suoraan pysty oppikirjoista lukemaan. Alalla pitkään työskenneellä lääkärillä on siis paljon hiljaista tietoa, vaikka hän ei muistaisikaan enää miten asiat ovat oppikirjoissa esitetty. Juuri valmistunut lääkäri osaa siis esimerkiksi vastata kysymyksiin paperille paremmin kuin pitkään alalla ollut, vaikka tietomäärä ei oikeasti ole verrattavissa.
Kiva kuulla, että teilläkin on positiivinen kokemus ryhmätyöskentelystä! Johanna toi on kyllä tosi hyvä vertaus. Siinä myös näkyy se, että hiljainen tieto + oppikirjatieto täydentävät toisiaan. Tällainen lääkäreiden yhteistyö voi parhaillaan olla todella tuloksellista!
Hei, hyvä kirjoitus!
Mielestäni ryhmätyöskentely on tuntunut todella mielekkäältä. Se antaa mukavaa tasapainoa itsenäiselle opiskelulle. Ryhmätyöskentely sopii mielestäni juuri hyvin tälle kurssille ja on mahtavaa miten ainakin meidän oman ryhmämme ryhmädynamiikka ja yhteistyö toimii! Samalla saa myös itsekin uusia näkökulmia ja mielipiteitä vanhojen tilalle.
Moikka, yhdyn Marlenen sanoihin ja täydentäisin vielä, että ryhmätyötä tehdessä on tullut sellainen olo, että ryhmässä tosiaan on voimaa, kollektiivista älykkyyttä! Olisin varmasti joutunut ponnistelemaan kaksin verroin tutkimuksiin liittyvien tehtävien parissa jos olisin tehnyt niitä yksin, mutta kun on hyvä ryhmä, jossa kaikki tekevät työtä ja lyövät viisaat päänsä yhteen, niin kaikki on mahdollista! Toivottavasti ryhmätyöskentely on ollut kaikille yhtä mieluisaa! 🙂
Lukiossa ja peruskoulussa en koskaan sen kummemmin pitänyt ryhmätyöskentelystä ja yksilötehtävät ovat olleetkin usein enemmän mieleeni. Mielestäni kuitenkin tällä kurssilla ryhmätyö työskentely on tuntunut mielekkäältä ja tehtäviin, jotka ovat tuntuneet hieman haasteellisilta ovat olleet helpompia tehdä ryhmässä yhdessä hieman kokeneempien opiskelijoiden kanssa.
Vastuun jakaminen ja toisilta oppiminen ovatkin ehkä kaksi parasta ryhmätyöskentelyn puolta, tämä saattaakin olla ratkaiseva tekijä miksi aiemmin ryhmätyöskentely on ollut itselleni hieman epämielekästä. Jos puolet ryhmästä ovat täysin epämotivoituneita tulee ryhmätyöskentelystä helposti häiritsevä tekijä itse tehtävän teossa.
Hyvässä ja motivoituneessa ryhmässä työskentely on usein erittäin miellyttävää ja antoissa, niin myös tällä kurssilla :).
Yhdyn Hannan kommenttiin, sillä omat kokemukseni ovat hyvin samankaltaisia. Varsinkin yläasteella vastuu jakautui hyvin harvoin tasaisesti ja vapaamatkustajia osui ryhmään yleensä useampia. Muistan ryhmätyöskentelyn sujuneen lukiossa paremmin. En kuitenkaan koe, että olisin saanut tuosta ryhmätyöskentelystä paljoa irti, sillä tehtävät olivat lyhyitä ja ne saatettiin vain hutaista pikaisesti kasaan.
Tällä kurssilla käsitykseni ovat muuttuneet huimasti. Olen huomannut, kuinka motivoituneita ihmiset ovat ja ryhmätyöskentelyn parhaat puolet ovat päässeet täällä esiin! ☺ Oikein hirvittää ajatella, millaista kurssin suorittaminen olisikaan ollut ilman ryhmän tukea.
Aiempien kommenttien pohjalta aloin miettiä, että ehkä ryhmätyö on antoisinta silloin, kun motivoituneella ryhmällä on sopivan haastava ja tarpeeksi laaja tehtävä. Krista mainitsi lyhyet tehtävät, joita ei ryhmän kanssa ollut kovin mielekästä tehdä. Minäkin muistan, että ne olivat yleensä kaikkein turhauttavimpia ryhmätöitä. Ryhmän toiminnan organisoiminen ja työnjako vaati naurettavan paljon vaivaa suhteessa tehtävän sisältöön, mikä oli omiaan lisäämään niin vapaamatkustajuutta kuin yleistä motivaatiokatoakin.
Tällä kurssilla on ollut monenlaisia aihealueita ja tehtäviä, usein laajojakin, joten ryhmätyö on ollut hyvin toimiva työskentelytapa. Enpä tosiaan tiedä, kuinka paljon olisin saanut kurssista irti ilman ryhmäni kanssa käytyjä mielenkiintoisia keskusteluja!
Meidän ryhmän työskentely on sujunut alusta alkaen mukavasti, kaikki ovat olleet mukana tekemässä ja pohtimassa. Koen itse ryhmätyöskentelyn positiivisena asiana, ryhmältä saa tukea ja uusia, erilaisia näkökulmia asioihin, joita ei itse olisi välttämättä tullut ajatelleeksi. Työtaakkakaan ei ole tuntunut niin raskaalta, kun sen on voinut jakaa ryhmäläisten kanssa. Etenkin oman tutkimuksen suunnittelu on ollut kurssilla mielenkiintoista ja antoisaa ja sitä on ollut ilo tehdä mukavalla porukalla. 🙂