Hiljainen tieto ja ekspansiivinen oppiminen

Hei, olen Susanne ja opiskelen yleistä ja aikuiskasvatustieteitä ensimmäistä vuotta. Lähestyn hiljaisen tiedon käsitettä Yrjö Engeströmin mallilla ekspansiivisesta oppimisesta, koska se inspiroi minua. Tässä kontekstissa sovellan sitä suppeasti ja suosittelenkin tutustumaan malliin enemmän! 🙂 Itse koen sen työkaluna toimivampaan yhteisöön. Se kuvaa laajenevaa oppimista ja malli pohjautuu kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan, jossa esimerkiksi totunnaiset roolit ja työnjako haastetaan tarkastelunalaiseksi. Engeström on esittänyt, että ekspansiivinen oppiminen mahdollistuu, kun vuorovaikutuksessa ilmenee ristiriitoja. Näitä ristiriitoja yritetään selvittää yhteistyöllä ja kun saavutetaan jonkinlainen yhteisymmärrys, sitä voidaan kuvata oppimisteoksi. Voisiko myös hiljaista tietoa päästä tekemään ensin näkyväksi ja sitten jakamaan ekspansiivisen oppimisen teoriaa apuna käyttäen?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekspansiivinen_oppiminen

Itse määrittelen tässä yhteydessä “ristiriidat” monipuolisesti eli myös ilman tyypillistä negatiivista mielikuvaa. Ajattelen ne luonnollisina eriävinä näkemyksinä ja uskomuksina sekä ristiriitana ”käsikirjoituksen” etenemisessä, kun esimerkiksi joku henkilö rikkoo rooliansa. Oppimistilanteen (esimerkiksi hiljaisen tiedon välittymisen) ajattelen aina kontekstisidonnaisena (ajallinen ja kulttuurellinen konteksti), mutta minua kiinnostaakin mitkä ovat ne edellytykset, jotta voimme yleensäkin oppia toisiltamme ja opettaa toisiamme. Meillä kaikillahan on omat vahvuutemme, joita voisi tässä yhteydessä kutsua tiedon tai taidon pääomaksi, jotka sitten tulevat näkyväksi tietyssä kontekstissa, jos se siis saa mahdollisuuden tulla näkyväksi.

Eli mielestäni ristiriita on positiivinen mahdollisuus oppia toisiltamme. Tärkeää on, että yhteisössä tunnustetaan/tunnistetaan tiedon olennaisuus. Toisin sanoen osataan hyödyntää tämä “oppimisen väline”, joka ilmenee milloin mitenkin. Liitän tähän myös vastavuoroisuuden ja ennen kaikkea vuorovaikutuksen sellaisessa ilmapiirissä, joka hyväksyy oman, toisen ihmisen ja koko ryhmän keskeneräisyyden. Tämä keskeneräisyyden hyväksyminen on minusta avaintekijänä, jotta prosessi etenee. Erving Goffmanin ajatuksen ”kasvojen suojelusta” ymmärrän häpeän tunteen välttämisenä sosiaalisessa tilanteessa, joka mielestäni aiheuttaa turhia ”lukkoja”, mikä taas ilmenee ainakin itselläni rajoittavana tekijänä. Henkilökohtaisesti yritän kehittyä tässä asiassa, sillä vannon elinikäisen oppimisen nimeen, joka antaa luvan olla keskeneräinen. Se on mielestäni miellyttävä ja rentouttavan armollinen tapa ajatella.

Minua kiinnostaa suuresti yhteisöllinen oppiminen ja kysynkin teiltä opimmeko me mielestänne ryhmänä ”ristiriidoistamme” voimaannuttavalla tavalla? Mikä mahdollistaisi tehokkaamman (hiljaisen)tiedon jakamisen tarkoituksenmukaisesti eli syvennettäisiin meidän yhteisöllistä tietämystä? Lopuksi haluan kertoa muutaman oman esimerkkini keskeneräisyydestäni: 1. Opettelen vasta kirjoittamaan ajatukseni näkyville, pahoittelen jos teksti on epäselvää. Saa kysyä mitä ihmettä tarkoitan! 😀 2. En ymmärrä vielä ensimmäisen vuoden opiskelijana viittaustekniikoita, joten kerron nyt, että edellä esitettyhin ajatuksiini vaikuttavat pääasiassa meidän yhteistoiminta yliopistolla, Engeström, Bourdieu, Goffman sekä Toomin, Onnismaan ja Kajannon (toim.) teos Hiljainen tieto, tietämistä, toimimista, taitavuutta (2008). Olen kiitollinen myös monille muille viisaille ihmisille, joiden ajatuksien kanssa olen onnekseni ollut jollakin tavalla tekemisissä ja olen oppinut heiltä ristiriitojen kautta, eli uusi tieto on muovannut ajatteluani uusiksi!

Voisiko sinun mielestäsi ajatella, että se tapa, jolla tämä P5 kurssi toteutetaan, rikkoo käsikirjoitusta, muuttaa totuttuja rooleja mahdollistaen näin ekspansiivista oppimista?

440 thoughts on “Hiljainen tieto ja ekspansiivinen oppiminen

  1. Hieno ajatus ristiriidoista, Susanne! Enpä ole itse ikinä tullut ajatelleeksi sanaa “ristiriita” tuolla tavalla, mutta nyt koinkin pienoisen ahaa-elämyksen sen suhteen!
    Ristiriita on tosiaan tilanne, jossa hiljainen tieto tulee todennäköisesti parhaiten esiin. Ristiriitatilanne luo myös aivan toisenlaiset edellytykset oppimiselle kuin “normaali” oppimistilanne. Ristiriitatilanteessa on usein mukana tunteita, ja siksi ehkä itse ajattelen sen jäävän voimakkaammin mieleen. Esimerkkinä tästä voisi olla tilanne, jossa keskustelen opiskelutoverin kanssa jostakin käsitteestä, ja hän onkin ymmärtänyt sen ihan eri tavalla kuin minä. Huomaan, että olen ymmärtänyt käsitteen väärin, ja “ristiriitatilanteen” takia tämä muistuu mieleen helpommin kuin se, että luennoitsija olisi vain selittänyt käsitteen auki luennolla.

    Puit sanoiksi sen, mitä minäkin olen ajatellut yhteisöllisestä oppimisesta! 🙂

  2. Kiitos kommentista Elina! 🙂 Hiljainen tieto ja yhteisöllinen oppiminen ovat varmaankin niin abstrakteja asioita, että niistä on vaikea saada otetta. Itse koen myös tehokkaaksi tavaksi oppia, kun asioista keskustelee toisen kanssa. 🙂

  3. Tämä on siis vaan niin kiinnostava aihe, että oli pakko lukea myös Susanna sinunkin blogikirjoituksesi vielä moneen kertaan, sillä tämä sisälsi minusta monia arvokkaita kohtia:)
    Olen itse viime päivinä ajatellut juuri “ristiriitoja” opetuksessamme, ja mietinkin voisimmeko kutsua tästedes noita ristiriitoja “näkökulma”- sanalla? Ristiriita jotenkin sisältää mielestäni hieman negatiivissävytteisen vivahteen, ja jotenkin olen nyt syksyn aikana oppinut, että jokainen näkökulma johonkin asiaan on arvokas, eikä niitä voisi asettaa paremmuusjärjestykseen merkityksen mukaan. Tämä on ehkä hieman kärjistynyt ja yleistävä käsitys, että kaikki mielipiteet/näkökulmat olisivat kaikkiin tapauksiin sovellettavissa, sillä näinhän ei ole. Näkökulmiemme “oikeutta” säätelevät niin moraaliset ja arvomaailmalliset tekijät kuin lainsäätämät tekijät. Esimerkiksi varastamista emme voi selittää sanomalla: “tämä on mielestäni oikea tapa toimia, ja jokainen mielipidehän on yhtä oikea/merkittävä” 😀
    Kuitenkin ristiriidat ja ylipäänsä ihmisten tekemät erehdykset ja erilaiset ajattelumallit ovat rikkautta, ja tämän vuoksi ne ovatkin tärkeä tuoda esiin. On todella avartavaa kuulla teidän kaikkien näkökulmia ja kommentteja luennoilla, ja minusta tuntuu, että juuri niistä koen suurimmat ahaa-elämykset ja oivallukset, mitä olen tähän asti yliopistossa oppinut. Kaikkiin näihin “ristiriitaisiin” ajatuksiin sisältyy hiljaista tietoa ja näkymätöntä voimaa, jota en sanoiksi osaa tähän pukea.
    Koen oppimiskokemuksen tapahtuvan juuri silloin, kun osaan ikään kuin kyseenalaistaa jotakin argumenttia ja löytää siitä sellaisia puolia, joita ei ole vielä luennoilla kerrottu/esitetty. Oppimiskokemukseen kuuluu juuri asioiden jahkailu ja pähkäily jopa siihen pisteeseen, että vastausta ei kaiken kaikkiaan vaan löydetä.
    Kiitos siis teille kaikille kanssaopiskelijoille jakamastanne tiedosta ja arvokkaista näkökulmista, jotka ovat tähän asti opettaneet minulle paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan:)

  4. Kiitos Sandra! Pidän myös näkökulma sanasta! Olen keksinyt sille kuvankin käsitekarttoihin, koska sitä tulee viljeltyä paljon (silmä joka on neliön sisällä) 😉 Minusta on kiehtovaa, että harvoin on yhtä oikeaa vastausta.

Comments are closed.