Epäonni on onni?

kuiskaus

Jotta pääsette oikeaan epäonnistumisen tunnelmaan, niin tässä hieman taustamusiikkia:

 

Robin – Ihan sama vaikka mokaa

http://www.youtube.com/watch?v=V-nXSo2KdZ8

 

Haloo Helsinki – Pokka pettää

http://www.youtube.com/watch?v=O21zRN4opmo

 

MIAU – Epäonnistumisen päivä 13.10.2012

http://www.youtube.com/watch?v=C8cGnwYgHew&list=PL8EzHgtYKTLkci8C1XcKHQph9YurLy_v4

 

Nyt mieti tilannetta:

Sinulla on ongelma.

Keksit siihen ratkaisun.

VÄÄRIN! Epäonnistuit.

 

Kuinka saadaan määritettyä epäonnistuminen?

Epäonnistumista määritetään usein yhteiskunnallisten normien kautta. Yhteiskunnan vaateet onnistumiseen tuottavat paineita, jolloin epäonnistumisesta tulee ”paha mörkö”. Vain kokeilemalla voi löytää oikean ratkaisun, vaikka joutuisi välillä kohtaamaan epäonnea matkan varrella.

Universaalin epäonnistumisen määrittely lienee mahdotonta, sillä käsitys epäonnistumisesta vaihtelee eri ajassa, paikassa ja tilanteessa. Se, mikä koetaan epäonnistumiseksi, on myös hyvin kulttuurisidonnaista. Se, mikä yhdessä kulttuurissa koetaan epäonnistumiseksi, ei välttämättä näyttäydy ollenkaan niin vakavana toisesta näkökulmasta katsottuna.  Kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan ole pysyviä. Isovanhempiemme ja heidän vanhempiensa aikaan esimerkiksi avioero saatettiin nähdä hyvin vakavana yhteiskunnallisena epäonnistumisena, kun taas nykyisin avioerot ovat varsin yleisiä ja ne saatetaan myös nähdä uuden alkuna. Nykyisin ihannoidaan dynaamista toimijaa.

Yhtenä tekijänä epäonnistumisen kokemuksessa voivat olla muut tilanteessa mukana olleet ihmiset. Olennaista on myös, kuinka tilanne vaikuttaa omaan elämään jatkossa. Usein kiinnijäämisen riskit analysoidaan nopeasti, ennen kuin mietitään, kuinka kannattaa toimia seuraavaksi.

Mikäli epäonnistumista ei voi määrittää yksilön ulkopuolelta yhteiskunnan normeihin perustuen, tulee meidän nojautua käsitykseen, että yksilö itse määrittelee oman epäonnistumisensa subjektiivisen kokemuksen kautta. Loppujen lopuksi epäonnistuminen on yksilön oma kokemus tilanteesta. Toinen voi kokea saman asian paljon pahempana kuin toinen. Sukellettuamme aiheeseen, olemme myös havainneet, että tiedemaailma tuntee niin ikään yksilöiden väliset erot mitä tulee epäonnistumisen kokemukseen. Toisilla yksilöillä näyttäisi olevan neurofysiologinen taipumus voimakkaaseen epäonnistumiseen kokemukseen.

Miksi ihmiset sitten kokevat epäonnistumista? Eikö maailma olisi parempi paikka jos kaikki voisivat vain todeta ”menipä ihan poskelleen, mutta eipä se mitään haittaa”? Totuus lienee, ettei kukaan ihmiskunnan jäsen viitsisi ponnistella eteenpäin, ellei olisi kiinnostunut reflektoimaan omia toimiaan. Palaute – ja tieto onnistumisestamme tai epäonnistumisestamme – on meille ensiarvoisen tärkeää. Epäonnistumisen ja toisaalta onnistumisen kokemus ohjaavat toimiamme ja seuraavia siirtojamme. Sanotaan, ettei voi tietää mitä onni on, jos ei ole kokenut myös epäonnea. Sama pätee epäonnistumiseen: kun on epäonnistunut joskus, niin onnistuminen tuntuu kaksin verroin paremmalta. Tähän kai perustuu se kuuluisa suomalainen sisukin.

Yritä, tee väärin, yritä uudelleen, keksi uusi ratkaisu.

Uusi kaava menee:

Ongelma.

Ratkaisu.

Positiivinen Epäonnistuminen.

VOITTAJAFIILIS!

 

Milloin olet viimeksi epäonnistunut? Miltä se tuntui?

Testaa itsesi alla olevan linkin kautta ja kerro tulokset 🙂

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/13/onko-sinulla-joustava-mieli-testaa

– Ella ja Kate/ epäonnistujat

 

 

1,818 thoughts on “Epäonni on onni?

  1. Ihanaa! Tulipa positiivinen fiilis epäonnistumisesta kertovasta postauksesta hah!

  2. Hauska ja havainnollistava postaus! Testi oli myös mukava “matalan kynnyksen” tehtävä, eikä vienyt liikaa aikaa. Tuloskin osuu jokseenkin kohdalleen, ainakin siihen millaisena itseni koen uusissa ja haastavissa tilanteissa. Sopii siis elämän aikana muodostuneeseen minäkuvaan. Havoin tätä kuvaa tulee kuitenkaan tarkasteltua sen tarkemmin. Tällaiset testit ovatkin hauska tapa tutustua itseensä ja hieman analysoida omaa toimintaansa. Kaikki tällaiset netistä löytyvät testit tulee kuitenkin ottaa kevyen huumorin höystämänä, sillä niiden tieteellisyydestä on vaikea päästä jyvälle. Kuitenkin juuri kyseinen testi toimi hyvin ajatusten herättäjänä ja keskustelun virittäjänä.

    Sain tulokseksi: Flowssa surffaaja (vahva kasvun asenne ja vähäinen epäonnistumisille herkistyminen)

    Hyvän mielen testi! 🙂

    1. Laitetaanko tänne kaikki testituloksemme? Itse olen “varautunut, mutta sinnikäs yrittäjä” (kasvun asenne 6,17/7 ja epäonnistumisille herkistyminen 5,17/7).

  3. Hyvä johdantokirjoitus teidän aiheeseen!
    Tein testin (poikkeus sääntöön!) ja sain tulokseksi että olen Varovainen vetäytyjä. Hmm.. Ainaki tunnistan itsestäni voimakkaan epäonnistumisen pelon tunteen. Mihinkään mitä ei osaa, ei kannata ryhtyä tai edes yrittää! Mutta, kaikessa voi kehittyä ja kehittyykin 🙂

  4. Oli mukavaa lukea tämä vähän kevyempi ja erilainen postaus! Testitulokseni oli “varautunut, mutta sinnikäs yrittäjä”, mikä olikin aika osuva (paitsi siltä osin, että osaan kyllä nauttia onnistumisistani). Epäonnistumiset sen sijaan kirpaisevat, joten täytynee vielä harjoitella tuota positiivisen epäonnistumisen asennetta 🙂

  5. Kiinnostavaa! Odotin että postaisitte tämän testin tänne kuin puhuimme siitä viime keskiviikkona, ja ou nou, olen varovainen vetäytyvä..
    Aluksi tämä oli vähän hämmästyttävä tulos ja olin osittain eri mieltä, mutta kuin luin se teidän aikaisempi blogipostaus ujoudesta, mietin sitä tarkemmin ja sain melkoinen aha elämys itsestäni!
    Olen aina miettinyt miksi olen joissain tilanteissa niin ujo ja taas joissain tilanteissa en, mutta nyt ymmärsin että osa on kyllä ujous, mutta eniten se on pelko epäonnistua! Kiitos siitä! 🙂

    1. Hyvä aihe ja hauska testi. Testistä sain tulokseksi “Varovainen vetäytyjä”, joka pitää kyllä osin paikkansa. Koin lukioaikana niin suurta epäonnistumisen pelkoa, että olin lähellä masentua ja lopettaa opiskelemisen kokonaan. Olen kuitenkin pikkuhiljaa opetellut kestämään epäonnistumisen pelkoa ja yrittänyt kääntää vaikeat asiat haasteiksi esteiden sijaan. Epäonnistumisessa (ainakin opiskelussa) tärkeintä on ensisijaisesti antaa anteeksi itselleen. Tietoisesti voi harjoitella mukavuusalueelta poistumista ja vähitellen nauttia itsensä ylittämisestä, vaikkei parasta arvosanaa aina saavuttaisikaan.

  6. Sain tulokseksi “varovainen vetäytyjä”, mikä kyllä pisti vähän miettimään.. Toisaalta tulos pitää kyllä jokseenkin paikkansa, koska koen ainakin tietynlaisissa tilanteissa epäonnistumisen pelkoa. Ehkä minulta puuttuu jonkinlainen heittäytymisen taito.. En kuitenkaan yleensä välttele tilanteita, joissa voin epäonnistua. Minusta on tärkeää kehittyä ja oppia virheistä, vaikka joskus epäonnistuminen tuntuukin pahalta. Onnistumisen tunne on kuitenkin paljon vahvempi ja sitä tavoitellessa täytyy vähän kärsiäkin.. 😀

  7. Olipa mukaansatempaava ja erilainen kirjoitus, joka herätti hyvin aloituksellaa jo mielenkiinnon. Itse sain testin tulokseksi flowssa surffaaja, vaikka oletinkin olevani hieman enemmän suorittaja tyyppiä.

  8. Hih! Kävin vasta nyt tekemässä ton testin, vaikka on jo pitkään pitänyt tehdä. Yllätyin, miten hyvin itseeni sopiva testituloksesta tuli! Kuvasi mielestäni tosi hyvin sitä, millainen tunnen olevani (varautunut, mutta sinnikäs yrittäjä).

    Koska just niinkuin tässä postauksessa kehoitetaan, olen oppinut suhtautumaan epäonnistumiseen ihan hyvin ja olen vahvasti sitä mieltä, että ne ovat kasvattaneet aivan valtavasti. Samalla on alkanut tietoisesti altistumaan tilanteisiin, jossa niitä voi syntyä ja rohkeus sekä itsetunto on tän kaiken myötä kasvanut ihan hulluna 🙂 Ettei oo kyllä yhtään mitään liibalaabaa, etteikö mokailuista oppis.

  9. Kiitos kaikille kommenteista!
    Ihanaa, kun näin moni oli käynyt testin tekemässä,
    terveisin “varautunut, mutta sinnikäs yrittäjä”.

  10. Som andra redan sagt, tack för ett lite “lättare” (men ändå intressant!) blogginlägg. 🙂

    Jag gjorde också testet och fick som resultat “varovainen vetäytyjä” (heikko kasvun asenne ja voimakas epäonnistumisille herkistyminen), vilket i sig inte alls är en nyhet för mig – jag vet att jag är väldigt rädd för att misslyckas – trots att jag vet att det egentligen inte är något att vara rädd för. Om inte annat bevisas detta i och med att jag inte skriver på finska trots att jag nog egentligen kan; en halua kirjoittaa suomeksi jos en ole ihan sataprosenttisen varma etten kirjoita jotain väärin.

  11. Hauskasti rakennettu postaus! Tein tuon joustava mieli-testin ja tulokseksi tuli Flowssa surffaaja.( Epäonnistumisen pelko ei pidättele, uskot yrittämiseen ja heittäydyt rohkeasti tilanteisiin. Epäonnistumiset eivät ole sinulle esteitä, vaan astinkiviä uuden oppimiselle.) Hieman yllätyin aluksi testitulokseen, sillä koen kuitenkin jokseenkin vältteleväni epäonnistumisia ja välillä epäonnistuminen vaikuttaa suurestikin toimintaani ja epäonnistumisen yli pääseminen voi viedä aikaa.

    Mutta, kun lähdin tarkemmin miettimään omaa suhtautumistani epäonnistumisen kokemuksiin, huomaan asenteeni kehittyneen viime vuosien saatossa suotuisaampaan suuntaan. Hyväksin epäonnistumisen, käsittelen mistä se johtuu ja pyrin oppimaan siitä. En nykyään myöskään ota epäonnistumisia liian raskaasti tai ylisuurentele epäonnistumisen seurauksia – en ole enää niin tiukka ja vaativa itselleni onnistumisen tavoittelun suhteen. Voin usein olla tyytyväinen itseeni, vaikka tulisikin joku moka.

  12. Oli tosiaan kiva kirjoitus, ja mukava lyhyt testi. Minäkin sain vastaukseksi Flowssa surffaajan (vahva kasvun asenne ja vähäinen epäonnistumisille herkistyminen). Minäkin mietin tuloksen sopivuutta itseeni samoin kuin Helena edellä. Ennen koin epäonnistumiset raskaammin, mutta viimeistään yliopistossa olen onnistunut suhteutamaan asiat, ja suhtautumaan epäonnistumisiin vähän kevyemmin. Koen, että on hyvä epäonnistua aina välillä, ja yliopistossakin epäonnistumiset esimerkiksi kursseilla voi vielä helposti paikata uusimalla tentin tai keksimällä jonkun muun suoritustavan vaikkapa. Epäonnistumisista voi oppia paljon, jos osaa ajatella epäonnistumiset kehittymisen välineenä!

Comments are closed.