Ensimmäisellä kurssikerralla ryhmän valinta oli helppo – me kaikki Kouluvalintatutkijat nappasimme otsikon lööpin ilman suurempaa pohdintaa, koska se tuntui heti kaikista omimmalta.
Blogiviikkomme aikana valotamme teille, mitä kaikkea kouluvalinta voi tarkoittaa. Ne kuuluisat kouluvalintatilat kun ovat erilaisia riippuen siitä, tarkastellaanko niitä pääkaupunkiseudulla, pienemmällä paikkakunnalla vai kenties jossain toisessa maassa.
Aiheessamme keskeistä on nimenomaan yhteiskuntaluokan merkitys. Nimikkotutkijoidemme, myöskin VAKAVA-kokeen artikkeleista tuttujen Janne Varjon ja Mira Kalalahden tutkimuksessa käsitelläänkin kouluvalintaa erityisesti keskiluokan näkökulmasta. Suomessa, tasa-arvon mallimaassa, on helppo todeta, että meillähän yhteiskuntaluokkia ei ole ja verotuksen ansiosta kukaan ei pääse rikastumaan.
Tuloerojen kasvamisesta 1990-luvun laman jälkeen on kuitenkin uutisoitu moneen otteeseen ja niiden ennustetaan kasvavan edelleen. Ovatpa asiantuntijat väläytelleet kuvia luokkayhteiskunnan uudesta muodostumisestakin.
Suomessa on ilmainen koulutus, jonka ansiosta jokainen on oman onnensa seppä taustastaan riippumatta. Vai onko asia ihan näinkään? Tämä on aihe, joka on kuluneiden parin kuukauden aikana tullut kasvatustieteen perusopinnoissa useammin kuin kerran vastaan.
Jos oman yhteiskuntaluokan hahmottaminen tuntuu hankalalta, suosittelen kokeilemaan Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Luokkakonetta. Testiin kannattaa suhtautua huumorilla (allekirjoittanut on nyt virallisesti määritelty vähäosaiseksi kulttuurisen eliitin edustajaksi..), etenkin kun testi soveltuu joiltain osin melko huonosti opiskelijalle. Mutta ainakin se herättää ajatuksia siitä, millä eri perusteilla ihmisiä voidaan määritellä eri yhteiskuntaluokkien edustajiksi.
Seuraavien kysymysten avulla haluaisin herätellä teitä hieman koko blogiviikon taustalla kulkeviin teemoihin, joita kannattaa miettiä myös muita kouluvalintaan liittyviä kirjoituksia lukiessanne.
Olisi mielenkiintoista kuulla kanssaopiskelijoiden mietteitä siitä, miten tasa-arvoiset mahdollisuudet meillä lopulta onkaan? Näkyvätkö yhteiskuntaluokat mielestäsi tämän päivän Suomessa? Onko oma mielipiteesi koulutuksen roolista elintason turvaajana muuttunut tämän syksyn aikana? Oletko havainnut, miten oma taustasi on saattanut vaikuttaa siihen, että olet päätynyt kuluttamaan Helsingin yliopiston penkkejä?
Hyvä kirjoitus !
Minulle nousi siitä mieleen Pierre Bourdieun habituksen käsite. Bourdieun mukaan habitus on käytännöntajua siitä, miten annetussa tilanteessa täytyy toimia. Habitus tarkoittaa siis elämän pelisilmää. Bourdieun mukaan habituksen mukainen toiminta syntyy luonnostaan ja on intuitiivista reagointia, ja habituksen muodostumisen taustalla on kotona tapahtuva kasvatus. Habitus on siis perustana myös koulukokemusten rakentumiselle. Bourdieun mukaan habituksen avulla koulu muuttaa perinteiset aatelisarvot oppiarvoiksi, sillä koulussa osoitettu kyvykkyys on tulosta kulttuuriperinnöstä, joka tarkoittaa habituksen ja koulukyvykkyyden välistä yhteyttä.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon loppujen lopuksi tämä Bourdieun habitus oikeasti vaikuttaa koulupolkuihin. Mitä mieltä muut olette?
Moi! Tosta vois vielä jatkaa, että habitus on “elämän pelisilmää” aina tietyllä kentällä toimiessa. Habitus ohjaa siihen, miten ihminen sijoittuu ja toimii kentällä. Tämän lisäksi kentällä olemiseen vaikuttaa Bourdieun mukaan erilaiset pääomat.
Oma luokkatausta voi vaikuttaa siihen, millaista pääomaa kokee omistavansa tai millaisiin pääomiin kokee pääsevänsä käsiksi. Yhteiskuntaluokka vaikuttaa konkreettisesti vaikka siihen, kuinka paljon omistaa taloudellista pääomaa, mutta uskon myös, että pääomaan käsiksi pääsemiseen vaikuttaa paljon myös juuri opittu luokkastatus.
Omassa ystäväpiirissäni luokkaerot näkyivät jo ala ja yläasteella esimerkiksi siinä, että vertailtiin, millaisissa taloissa mikäkin perhe asuu ja kuinka paljon on leluja ja vehkeitä. Moni kaveri näki itsensä alemman luokan edustajana ja ajatteli, että ei voi hakea lukioon tai myöhemmin yliopistoon, vaikka haluaisi, koska omat vanhemmat ovat duunareita.
Taloudellinen päoma on ehkä selkeimmin nähtävissä, mutta olen sitä mieltä, että se ei tarkoita automaattista pääsyä muihin symbolisiin tai kulttuurisiin pääomiin. Silti yksikin kaveri tuntui kokevan luokkataustansa takia alemmuutta joka saralla, vaikka heidän perheensä vaikutti minun silmiini voivan sosiaalisesti ja kultturisesti paremmin kuin jotkut “ylemmän luokan” perheet, kuten omani.