Moikka! Täällä kirjoittelee Katariina motivaatio-ryhmästä. Meidän ryhmän lööppi on ”Kiinnostus on katsojan silmässä”, josta tarraudun motivaatio-näkökulmaan. Blogitekstini teemana on sisäinen ja ulkoinen motivaatio, sekä niiden merkitys oppimisessa. Toivoisinkin näin aluksi, että jokainen pysähtyisi hetkeksi, ottaisi hyvän asennon ja hieroisi siinä samalla aivonystyröitään liittyen juuri SINUN opiskelumotivaatioon. Miten koet seuraavien väittämien olevan olennaisia tekijöitä opiskeluissasi:
- Hyvien arvosanojen saaminen on suuri motivaation lähteeni
- Mitä paremmin osaan, sitä enemmän saan kunnioitusta muilta ja koen sen palkitsevana
- Olen pitkäjänteinen oppija, enkä myöskään luovuta helpolla
- Innostun nopeasti uusista haasteista, mutta mielenkiintoni hiipuu yhtä nopeasti
- Minulle uuden oppiminen on tärkeämpää kuin hyvät arvosanat
- Haluan onnistua opinnoissani välttääkseni negatiivista huomiota
- Koen opiskeluni suorittamisena
- Tärkeintä oppimisessa on asian ymmärtäminen
- Ei ole niinkään väliä ymmärränkö kaiken opitun, kunhan muistan koetilanteessa tärkeimmät
- Pääsen opinnoissani toteuttamaan itseäni
Edelliset väittämät oli karkeasti rajattu ulkoiseen ja sisäiseen motivaatioon. Lyhyesti tiivistettynä sisäinen motivaatio nähdään usein olevan nimensä mukaisesti sisältä kumpuavaa, jota ohjaa oma kiinnostus kun taas ulkoista motivaatiota ohjaa pelkästään esimerkiksi erilaiset palkkiot tai sosiaalinen hyväksyntä.
Samalla kun koitan saada silmiäni auki aamukahvin voimin, innostuin myös pohtimaan omaa opiskelumotivaatiotani ennen ja nyt. Kun tarkastelen oppimiskokemuksiani peruskoulussa, voin vain todeta kuinka ulkoisesti motivoitunut olinkaan. Kannustimena oli saada hyvä arvosana eikä niinkään sisäistää opittua. Erittäin kiinnostavaa on nyt huomata, kuinka ryhmäpaine ja eräänlainen ”rangaistuksen” pelko ohjasi oppimistani tuolloin. Rangaistuksilla tarkoitan siis nimenomaan sanktioita, joita saattoi saada jos annettuja ohjeita ei noudattanut, esimerkiksi rästitehtäviä tai jälki-istunnot. Usein myös osaamattomuus näyttäytyi luokkalaisten keskuudessa tyhmyytenä, joka myös lisäsi paineita onnistua. Tästä seurasi aika ajoin myös kavereilta kopioimista ja ulkoaoppimista, jolloin myös opittu unohtui yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Peruskoulussa myös opitun tärkeyden ymmärtäminen oli hankalaa. Luokassa kuuluikin usein monen suusta kysymyksiä: Mihin näitä tarvii? Mitä väliä on oppia kaiken maailman vuosilukuja ja matematiikan kaavioita kun ei niitä tulla kuitenkaan ikinä missään kysymään?
Nyt myöhemmin olen kuitenkin huomannut muutoksia opiskelumotivaatiossani. Tosin muutos on tapahtunut hitaasti ja suurimmalta osin tiedostamatta. En tiedä johtuuko muutos sitten iästä tai aiheiden kiinnostavuudesta, mutta enää en stressaa niin paljon hyvistä arvosanoista, vaan koen tärkeäksi myös ymmärtää ja sisäistää asioita. En myöskään ajattele, että minun täytyy onnistua kaikessa hyvin, jotta olisin muiden silmissä jotenkin viisaampi. Ennemminkin koen motivaationi kumpuavan myös sisältäpäin. Huomaan saavani paljon enemmän iloa uusien asioiden oppimisesta kuin pelkästään hyvistä arvosanoista.
Toki olen myös huomannut, että motivaationi vaihtelee paljon sen mukaan mitä aihetta opiskelen. Jos pidän aihetta kiinnostavana, on myös sisäinen motivaationi korkea. Jos taas aihealue ei ole kovin kiinnostavasta päästä, huomaan ulkoistavani motivaatiotani todella taidokkaasti 😀 En siis väitä, etteikö niitäkin hetkiä olisi, kun suorittaminen ja arvosanan perässä juokseminen olisi enemmän läsnä. Näin ollen huomaan motivaationi vaihtelevan sisäisen ja ulkoisen välillä ja roolit saattavat myös toimia osittain päällekkäin. Ehkä suurin muutos on kuitenkin ollut kiinnostuksen säilyttämisessä. Siinä missä ennen innostus saattoi lopahtaa nopeasti, nykyään pystyn suhtautumaan pitkäjänteisemmin asioihin.
Tällaisia ajatuksia minulla heräsi aiheesta, mutta nyt kannustaisinkin myös teitä pohtimaan ja jakamaan omia kokemuksianne, joko edellä mainittujen väittämien avulla tai ihan muuten vain. Olisi mielenkiintoista saada enemmänkin keskustelua tästä!
Motivoitunutta torstaita kaikille! 🙂